Muistan ekoja kertoja, kun oli äitin kaa mustikassa. En tykänny yhtään kumisaappaista, autossa piti istua pitkiäkin matkoja, kun eihän niitä marjoja nyt mistä tahansa tienvarresta voitu poimia enkä mä loppuen lopuks montaa mustikkaa koppaani ees saanu, kun peläksin varvuissa olevia ötököitä. Olin siis todellinen kaupunkilikka! Muistan kun kerran yritin yksittäistä mustikkaa sitten varvusta irrottaa ja kädelle pomppas joku itikka. Lähin juokseen ihan päämäärättömästi karkuun-minkä seurauksena sain naamaani hämähäkinseittiä. Meikäläinen kirkuu täydessä äänes.
Mökkielämä oli toinen mitä en pienessä päässäni ymmärtäny, puuceet siihen aikaan kamalinta mitä tiesin. En ymmärtäny mitä ideaa oli lähtee jonnekin vuokramökille monien kymmenien kilometrien päähän. Pahimmilla mökeillä vesi piti kantaa kaivosta eikä uimaankaan päässy, kun oli levää. Kun oli viikon leikkiny niillä muutamalla lelulla mitkä mukaan mahtu, alko vähitellen mielikuvituskin loppuun. Hyvä et ollaa mökille tultu saapahan olla kerranki hullu.
Nykyään mä oon yks meiän perheen mökki-ihmisistä. Ollaan iskän kaa useempana vuonna käyty sellasessa Koivikkoranta-nimisessä mökkikylässä Hankasalmen lähellä mikä on mun mielestä tosi tosi tosi ihana paikka. Ja mikä parasta; siellä on aina muita joten mökkihöperöitymään ei pääse :D Oma tunnelmansa on myös kun grilli palaa, sauna savuaa tai sillon kun järvi on peilityyni ja istutaan laiturilla heinää huules.
Nyt kesällä en ehtiny mihkään reissuun, mutt keväällä oli oltua se pari viikkoo Englannissa ja pääsiäisenä Virossa. Aina ei ees tarvi lähtee mihkään ulkomaille, voi miettii mitähän tarjottavaa kauniilla Suomel on :)
(AsaMasa: Mökkihullu)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti