Koulukummi

Ekalla luokalla meillä oli koulussa sellaset kutosluokkalaiset kummit. En muista enään tarkkaan mitä me tehtiin niitten kaa, mutt muistan kerran kateellisena kattoneeni kentän laidalta kun "isot" ei päästäny mua mukaan jalispeliin ja joulujuhlassa varasin mun viereiset penkit kummeille. Mulla oli niitä jostain syystä kaks,"iso-Jenni" ja joku poika, minkä kaa ei oikeestaan oltu ees tekemisissä.
Kesken ekan luokan mä vaihdoin ala-astetta enkä sit uudessa koulussa saanu kummia-vaikka muilla muistaakseni oli. Viitosluokalla tuli sit meiän vuoro alkaa kummeiks ja oikeesti mikä sattuma oli, ett mun "kummitettavaks" tuli kaima, "pikku-Jenni". Hoikka tyttö pitkillä vaaleilla hiuksilla, aivan kun pieni keijukainen... Touhuttiin aika paljon kaikkee, muistan mm. tietokisan kaupunginpuistossa ja pikkujoulut jossa vaihdettiin pieniä lahjoja. Me asuttiin "pikku-Jennin" kaa vierekkäisissä taloissa niin välillä tuli vapaa-ajallakin nähtyä.
Me kumminkin muutettiin (taas) kun mun vitosluokka loppu ja mua on jääny harmittaan etten sanonu Jennille mitään. En pyytäny puhelinnumeroo tms. ett oltais voitu pitää yhteyttä. Mun piti monta kertaa mennä kattoon vanhan ala-asteen kevät- tai joulujuhlia, jotta näkisin entisen "kummitytön" ees vilaukselta mutt aina se jäi. TETissä kumminkin olin ko. koululla, kaks viikkoo, ja näin Jennin ohimennen yhtenä ainoona päivänä, kun olin menossa tekeen jotain tosi tärkeetä eikä ollu aikaa pysähtyä. Moikkasin kumminkin-ja sain vastaukseks kummastunutta mulkoilua, ei toinen tietenkään tunnistanu vuosien takaa... Päätin ett palaan koululle vielä kerran, sitten kun Jenni pääsee kutoselta (mikäli siis ois ollu samassa koulussa viel) ja vien kirjeen missä kerron kaiken tän ruusun kera. Sekin jäi ja nyt mulla ei oo hajuakaan mistä varhaisnuoruutta elävän neidon tavottaisin...

"Pikku-Jenniltä" saatu avaimenperä...

Yritin ettii yhtä korttiakin minkä pikku-Jenniltä aikoinaan sain, mutt en löytäny. Voi olla ett se on hukkunu vuosia sitte...