24. helmikuuta 2012

Myrskyn silmässä vs. Viimeinen suudelma

 Ja nyt on aika juosta katoksen alle sateelta suojaan.
Miten mä jouduin myrskyn silmään? Miten mä jouduin tänne?
Ja nyt on aika juosta ja nyt on aika.
 
Koko maailma taantumas yhes sumas kaatumas.
Tunnen uuden myrskyn saapuvan ilmas eikä se oo laantumas.
Ei ja me kaks sen keskel pliis hei saammä takas sen hetken?
Ku oli viel selkeet ja tyyntä nyt noustaan lentoon melkeen.
Ihan sama mitä vastaan tulee kuljetaan vaik vastatuuleen.
Ihan sama mitä luulee muut ne huutelee mut aion sun kaa kulkee.
Täs myrskyn silmäs mut silti mun suu hymys yhes.
Pysytää pystys pystytää kestää nää myrskyt yhes.
Kertsi 
Repii kahtii kaupungin talot ja talojen katot.
Sammuu kaupungin valot sen mukan kaupungin varjot katoo.
Kesä päättyy liian nopee nopee mustaa mielen monen.
Mut mä uskon et joka syyspilveski on reunus hopeest.
Ihan sama mitä vastaan tulee kuljetaan vaik vastatuuleen.
Ja vasta ku tyyntyy tän sydämen äänen pystyy vasta kuuleen.
Annan sulle rotsin kaappaan sateenvarjon alle.
Juostaan katoksen alle ettei jäädä tän kaaoksen alle. 
Kertsi
Mä toivon että myrsky laantuu.
Kun katson ulos puut kaatuu.
Mä muistan vielä oli taivas pilvetön.
Mä muistan vielä.

Jos toisen käsistä päästää 
Aina tällanen arpiin jättää 
Ois pitäny jutella enemmän 
Miten se ois menny kaaoksen keskellä ? 
Vaan pahempaan suuntaan 
Ei se auta et haukkuu ja huutaa 
Väärään suuntaa molemman mentiin 
Kohdeltiin kaltoin, väärin tehtiin
Mä loukkasin, sä kusetit 
Revit auki mun sydämen useesti 
Miks syytetään toisii virheis? 
Miks meist on tullu näin hirvei? 
Niin ilkeit toisii kohtaa 
Ei pitäny erota koskaan 
Nyt meit ei ookaa 
Piti kestää iha mitä vaa 
Nyt mä oon yksin säkin oot yksin 
 Etkä paikaa mun sydämest saa 
Tiedän et sattuu molempiin 
Mikään ei kestä se todettiin 
Aina vaan uudestaan 
Nyt tää päättyy suudelmaan
Tää suudelma viimeinen satutaa 
Sä sanot: ”Oikeeta tekniikkaa ei olekaan ” 
Mä haluun kuulla asun äänen, ja siihen nukahtaa 
Toivon et nään sut uudestaan 
Stressi ja tunteiden puutostila 
Sai sisälläni aikaan ukonilman 
Ja huomaamatta tiemme alkoi eroomaan 
Se oli utopista, kun käveltiin kaksisteen 
Vaik suoraan myrskyn silmään 
Yhtäkkii viha meidän välillämme jatkoi vaan yhtymistään 
Enkä mä pääsy sun sateenvarjon alle suojaan 
Miks riidellään ja rähistään? 
Kaadetaan haavalle suolaa
Vanhanaikanen parannusmetodi 
 Niin arvet umpeutuu helpommin 
Ja helpommin toisen kadotaa 
Vanha suola voi alkaa janottaa 
Eikä mikään täs maailmas saa sitä sammumaan 
Ja nopeesti tehdyt päätökset, ne alkaa vaan kaduttaa 
 Nyt mä oon vapaa omaan suuntaan kulkemaan 
Tää tarina päättyy viimeiseen suudelmaan
kertsi 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti