Puh...

Taas se iski.
Kuin salama kirkkaalta taivaalta.
Keskellä Kauppatoria,
ilman erityistä syytä.
Nimittäin väsymys.
Tuntu ett joka ikinen voimanripe olis imastu kerralla taivaan tuuliin.

Kotimatkalla piti käydä hakeen pahvilaatikoita lähikaupasta,
mutt hyvä etten pyörtyny kun oli kaks asiakasta ennen mua.
Parempi oli vaan laahustaa muutama metri kotiin,
lukita ovet kellarin ovee myöten
ja odottaa ett tää-mikä-lie menis pian ohi.

Jos joku kysyy,
en oo tänään kotona.