Olen Petra 6kk ja osaan...

...jo aika hyvin istua (tuetusti)

...syöttötuolissa ollessa ottaa lelun pöydältä ja laittaa suuhun

...kylvyssä ollessa ottaa lelun vedestä ja laittaa suuhun

...joskus siirtää lelun kädestä toiseen käteen

...käyttää erilaisia ääniä (jokeltelu, murina, kirkuminen,...)

...jo vähän kääntyä napani ympäri mahallani tai selälläni ollessa

...kohottaa yläkroppani suorien käsien varaan

...juoda tuttipullosta avustetusti (kallistaminen on vähän vaikeaa ja joskus keskittyminen herpaantuu niin että pullo meinaa tippua)

...hienosti syödä melkein mitä tahansa

Tykkään katsoa Kaapo-ohjelmaa.

En tykkää aurinkolasien pukemisesta.

Syntymämittani löytyy alta suluista ja sulkujen edestä mitat edelliseltä neuvolakerralta (5,5kk):

paino 7020g (3070g)

pituus 60,5cm (45cm)

päänympärys 42,2cm (35cm)

Kaskis

Tuossa ystävänpäivän nurkilla päästiin Setämiehen kanssa Kaskikseen syömään, vuoden-puolentoista jonottamisen jälkeen. Tuo ajanjakso piti sisällään kaksi tai kolme varausta, joita jouduttiin järjestäen perumaan, kun aina ravintolapäivän lähestyessä sille iltaa ilmestyikin jotain muuta tärkeämpää. Nyt kumminkin päästiin paikalle ja täysin siemauksin nautittiinkin parisuhdeajasta äitini ollessa kotona Petran kanssa.
Kaskiksessa ei perinteiseen tapaan valita ruokalistalta mieleisiä ruokia vaan valittavana on joko neljän tai kuuden ruokalajin yllätysmenu. Me otettiin tuo neljän enkä itse ainakaan olisi enempää jaksanut syödäkään! Kyseinen ravintola on aika pieni kooltaan ja annosten yllätyksellisyys kuoli siinä kun naapuripöytään tuotiin annokset hetkeä ennen meitä... Ideana toki silti hauska!

Alkuun otettiin lasit skumppaa, saatiin keittiöltä pieni tervehdys (jonkin sortin lettu hauskasti kiven päällä) ja leipäviipaleita. Varsinaiset alkupalat oli kalapainotteiset; ensimmäiseltä (vas.) lautaselta löytyy siikaceviche, poltetulla purjolla maustettu Beurre Blanc-kastike, seljankukkaa, seesaminsiementä, omenaa, kurkkua. Itse en ole kovin kalaruokien ystävä ja kun tämän ruuan tiesi kylmäksi, voin myöntää että ennakkoluulot oli aikamoiset. Annos kumminkin yllätti; kala ei maistunut niin vahvalta mitä olin kuvitellut. Omena ja kurkku toi annokseen hauskaa makua ja kontrastia. Oikeanpuoleiselta lautaselta löytyy madekeitto (juureksia, savustettua ja paistettua mateenmätiä, haudutettua madetta, ruisleipää, mateenmaksalla maustettu liemi). Tämä annos koottiin hauskasti pöydässä; lautasella oli vain kiinteät osat kun annos tuotiin ja siinä tarjoilijan kertoessa annoksen sisältöä, hän kaatoi liemen keittoon. Loppu liemi jätettiin kannussa pöytään, jotta sitä sai maun mukaan itse lisätä keittoon. Etenkin tuo liemen värimaailma taas herätti ennakkoluuloja, mutta maukasta oli!

Pääruuan myötä vaihtui skumppa punaviiniksi. Tarjolla oli paahdettua naudan kuvetta, linssejä (puuttuu kuvasta, olivat erillisessä astiassa josta sai maun mukaan laittaa annokseen) ja kaiken maailman vihreää (kesäkurpitsaa, neulapapuja, sokerihernettä, pinaattia, parsakaalia,...). Annoksen esittely "kaiken maailman vihreineen" huvitti niin meitä kuin niitä naapuripöytien asiakkaita. Saan itseni kuulostamaan kauhean nirsolta, mutta karsastan kalan lisäksi myös punaista (raa´an näköistä) lihaa. Tuo annoksen naudan kuve oli mun silmiin juuri niin epämiellyttävän punaista kuin olla voi, mutta rohkeasti lähdin maistamaan-ja taas sain yllättyä. Lautanen tyhjeni alta aikayksikön, lihoineen kaikkineen.

Jälkiruuaksi tarjoiltiin tyrnimoussea, manteli- ja suklaajäätelö sekä tippaleipä. Illan annokset näyttivät pöytiin tullessaan pienehköiltä, mutta jälkiruokalautasen tyhjennyttyä vatsa oli yllättävänkin täynnä. Otettiin vielä jälkiruokakahvitkin ennen kotimatkaa.
Ilta oli erittäin onnistunut vaikka lähdettiinkin Turkua kohti aika kiireellä Setämiehen työpäivän päätteeksi. Annokset oli ajatuksella koottu ja yhteensovitettu, sopivassa suhteessa tavallisia ja hieman erikoisempia aineksia. Mitään niin erikoista annoksissa ei kumminkaan ollut, että se selittäisi kuukausien jonotuksen...Toistekin mennään kunhan vaan joskus on taas tilaa-juuri varauskalenteria vilkaisin eikä tilaa kahdelle ole ennen elokuuta...

Illan asu näytti tältä; mustat sukkahousut ja aikaisemmin samana päivänä kirppikseltä löytynyt mekko.

P.S. Jotain vauva-arjen hektisyydestä kertoo se etten ole tätäkään postausta ehtinyt/jaksanu aikaisemmin kirjoittaa...

Hopotus: Skyr-rahkat

Liityin jo pari vuotta sitten Hopottajiin, mutta jostain syystä vasta nyt lähdin ensimmäiseen kampanjaan mukaan. Enkä mihin tahansa, vaan maistelemaan uusia laktoosittomia Skyr-rahkoja! Kampanja toteutettiin niin, että ilmoittautumisajan jälkeen mukaan valituille lähetettiin 5e arvoinen lahjakortti K-kauppaan. Tällä lahjakortilla sai hakea mieluisat rahkat. Valitettavasti laktoosittomia vaihtoehtojen valikoima on vielä melko suppea, saatavilla on ainoastaan neljä makua; mansikka-banaani, Wanhan ajan vanilja, veriappelsiini ja mango-meloni. Meidän K-supermarketista ei löytynyt kuin tuota veriappelsiinia joka kuulosti niin epäilyttävältä etten halunnut sitä ostaa... Onneksi oli tässä Turun puolelle muutakin asiaa ja Skanssin Citymarketista löytyi rahkat testiin.

Wanhanajan vanilja vei hyvin makeanhimon olematta kumminkaan liian makea. Isompi purkki olisi saattanut alkaa öllöttää. Ei makueroa laktoosilliseen vastaavaan (vanilja).

Mango-meloni tuoksui etäisesti tutulta, olisikohan jokin viilis tuoksunut samalta... Rahkan seassa pehmeitä sattumia, ei huono. Makuyhdistelmä kummastutti, mutta toimi!

Mansikka-banaani oli mun suuhun liian arkinen, tämän maun tietävät kaikki. Skyr-merkki tai laktoosittomuus ei muuta sitä mitenkään. Rahkan joukossa pieniä sattumia, oletettavasti mansikkaa. Ei niin makea mitä kaksi edellistä.

Kaikki testatut rahkat oli koostumukseltaan miellyttäviä; pehmeitä ja lohkeavia. Rahkojen kansiosassa tulee aina mukana lusikka, joten näitä on helppo napata vaikka reissuevääksi! Laktoosittomat rahkat tunnistaa helposti sinisistä kansista, ei tarvitse kaupassa pyöritellä ja ihmetellä onko juuri tämä rahka laktoositonta vai ei.
Lisätietoa skyr-tuotteista löytyy osoitteesta facebook/skyrsuomi ja Instagramin puolelta hästägeillä #hopottajat ja #skyrsuomi.

4/52 Isyyspakkaus

Lukemisinto karahtikin sitten heti alkuunsa, tartuttuani pariinkin tylsemmän puoleiseen yksilöön. Moni nukkumaanmeno on ajoittunut aivan liian myöhäiseen kellonaikaan ja jos on sänkyyn ajoissa sattunutkin pääsemään, ei yöpöydän kirjavalikoima ole innostanut lukemaan vaan iltoja on tullut pitkitettyä pitkälti puhelimella pelaamalla... Janne Huttusen Isyyspakkaus oli kumminkin kaivattu piristys tylsiin iltoihin ja ehkä vielä enemmän pitkäveteisiin päiviin, vauvan viihtyessä yksinään ja nukkuessa kolmatta tuntia päiväunia putkeen. Puolet kirjasta tuli luettua päivässä-kahdessa, suoraan sanoen siis koukutti. Loppupuolisko menikin jo hitaammin, ilmeisesti vauvakin aisti että nyt on äidillä liikaa vapaa-aikaa ja väheni reilusti päiväuniaan...

Jannelle ja hänen vaimolleen tuli kaksosraskaus yllätyksenä eikä sen koommin odotusaika kuin elämä kahden jo kouluikään ehtineen ipanan kanssa ole mennyt niin ruusuisesti kuin perinteisemmät lapsenhoito- ja kasvatusoppaat antoivat olettaa. Vahingoilta ei ole vältytty, mutta mahtuu joukkoon totta kai odottamattomia hyviäkin hetkiä. Osa kirjan asioista oli jo tuttuja, onhan meidän perheessä jo yksi raskaus ja reilu viisi kuukautta vauvan kanssa selätetty, mutta paljon tuli myös uusia vinkkejä ja oivalluksia. Ihaninta koko touhussa oli ehkä se, että kirjoittaja oli iskä äidin sijaan!

Kirjaa saa arvosanakseen 4/5. Täydet viisi tähteä olisi tullut, jos kirjan lopuksi ei olisi tarvinut lukea 30 sivua suurpiirteisiä ruokaohjeita. Ymmärrän toki, että ruoka on lapsellekkin tärkeä osa elämää, mutta siinä vaiheessa kun meidän Petra alkaa siirtymään maidosta kiinteämpään ruokavalioon, en kyllä ensimmäisenä osaa vinkkejä yöpöydän kirjapinosta lähteä hakemaan... Nimestään huolimatta kirja sopii isien lisäksi oivallisesti myös äideille-ja erityisesti suosittelen heille jotka isiksi ja äideiksi mielivät. Jo odotusaikana luettuna saanee niistä raskausaikaan liittyvistä vinkeistä parhaimman hyödyn... Kirja kannattaa oikeastaan ostaa omaan hyllyyn jos aihe yhtään kiinnostaa; lapsiarjen alkaessa moni asia menee toisesta korvasta sisään toisesta ulos ja se mitä väliin on sattunut jäämään, hautautuu kaiken muun alle. Olisi ihan kätevä palata lukemaan vinkit uudestaan-tai naureskelemaan niitä kirjan parhaimpia kohtia.

Kuva: kirjavinkit.fi

P.S.
Rauman Kaupunginteatterissa pyörii kirjasta tehty näyttämöteos. Ollaan Setämiehen kanssa menossa ko. esitys jossain vaiheessa katsomaan ja tuskin maltan odottaa! :)

Olen Petra 5kk ja osaan...

...nauraa ääneen muulloinkin kuin kutittaessa

...tarttua leluun yhdellä, joskus kahdellakin kädellä

...nostaa päätä mahalla ollessani/nojata kyynärpäihin

...syödä koko nyrkin sijaan yhtä tai kahta sormea (etusormi ja/tai keskisormi)

...ottaa tutin pois suusta ja (useimmiten) laittaa takaisin

...jo hienosti nukkua omassa sängyssä omassa huoneessa

Tykkään hirmuisesti kylpemisestä.

En tykkää pukemisesta, etenkin ulkovaatteet on ihan kamalia.

Syntymämittani löytyy alta suluista ja sulkujen edestä mitat edelliseltä neuvolakerralta (4,5kk):

paino 6430g (3070g)

pituus 58,4cm (45cm)

päänympärys 41cm (35cm)

Mitä kuuluu on kysymys johon vastatessa useimmiten valehdellaan

Sannin 2080-luvulla biisi kuvaa aika osuvasti tämän hetken fiiliksiä... Koti on yhtä kaaosta, mutta kenen takia siivoaisin-ja missä välissä? Vauvan ollessa hereillä haluan keskittyä yhdessä leikkimiseen, ruokailuihin yms. ja vauvan nukkuessa on turha edes haaveilla imurin esiinkaivamisesta. Ei kukaan kumminkaan tule kahville-tai jos tulee, saa luvan ymmärtää sotkun. Jos olen viitseliäs, teen paniikkisiivouksen; sotkut pariin isoon Ikea-kassiin ja makuuhuoneen suljetun oven taakse. Poissa silmistä, poissa mielestä, niinhän ne sanovat.
Yöt menee vaihtelevissa määrissä valvoen, kahvin piristävälle vaikutukselle on viime aikoina tullut immuuniksi. Silti sitä tulee juotua useampi kuppi päivässä, valitettavan monena päivänä jopa enemmän kuin vettä-ja useimmiten kylmänä. Sanovat, että kylmä kahvi kaunistaa, mutta se on hevonkukkua; kärsin jatkuvasti erilaisista iho-ongelmista (kuiva, halkeileva iho, finnit, jne.). Kauneus toki on (jos on) katsojan silmässä...
Vauvalle ei kelpaa tällä hetkellä päiväunet muualla kuin omassa tai meidän sängyssä, tuttujen tuoksujen ympäröimänä. Ei nukahda syliin, sohvalle tai muiden sänkyyn, harvoin vaunuihinkaan. Päiväunitarpeesta ei koskaan tiedä; nukkuu tunnista kuuteen tuntiin. Tämä rajoittaa hyvin meidän päivien aktiviteetteja-ja useat kaverisuhteet onkin kärsineet. Se oli toki odotettavissakin. Toki lapsen myötä on löytynyt uusiakin (perheellisiä) kavereita, mutta eniten kaipaan niitä ihmisiä joiden kanssa voisi keskustella muustakin kuin edellisen vaihdetun vaipan sisällöstä, jälkivuodosta, kuukautisista, muista vuodoista,...

Mitä kuuluu? Ihan hyvää. Tavallista vauva-arkea.

Olen Petra 4kk ja osaan...

... nauraa ääneen (kun minua kutitetaan)

... pitää kiinni yhdellä kädellä lelukaaren nallelelussa

... nostaa päätä (toisinaan) mahalla ollessani

... kääntää päätä 180 astetta sylissä ollessa 

... kääntää päätä oikeaan suuntaan kun kuulen esim.jonkun lähestyvän

... avata ja sulkea nyrkit

... pitää itseäni kädestä kiinni

... murista

Tykkään mustikkasoseesta. 

En pidä Abban musiikista.

Neuvolassa ei ole 3kk:n jälkeen käyty joten en tiedä miten iso jo olen.

Parisuhdeperjantai

Perjantai-ilta. Lapsi kylvetetty, syötetty ja peitelty nukkumaan. Pyykit ripustettu kuivumaan, tiskattu, saunottu. Kello ei ole vielä edes yhdeksää ja alkaa pohdinta, mitäs sitten. Nukkumaankaan ei tähän aikaan vielä viitsisi.. Onneksi blogin luonnoksista löytyy parisuhdehaaste!

Kuinka kauan tunsitte ennen kuin aloitte seurustella?

J: Hieman alle puoltoista vuotta (n.1v 5kk)

S: Vuoden. Todennäköisesti vuos ja pari kuukautta.

Kauanko olette olleet yhdessä?

J: Reilu kaks vuotta (n.2v 2kk)

S: Kaks vuotta ja noin neljä kuukautta

Millaiset olivat teidän ensitreffit?

J: Varsinaisia ensitreffejä ei ollut, mutta jos jotain on sanottava niin ehkä se viikonloppu kun olin Setämiehen luona ensimmäistä kertaa viikonloppukylässä. Perjantai-iltana taidettiin käydä ulkona syömässä, lauantaina kokkailla ite ja katsella elokuvia. Sunnuntai taisi mennä harmitellessa viikonlopun lyhyyttä ja mun matkatessa kotiin...

S: Ensitreffeillä käytiin syömässä Raatihuoneen kellarissa, oli oikein kivaa. Edellisellä J:n vierailukerralla oltiin kyllä käyty syömässä eräässä toisessa ravintolassa, mutta en pidä niitä treffeinä kun yhteinen ystävämme oli mukana.

Kumpi on älykkäämpi?

J: Setämies

S: Ruma kysymys.

Kumpi on herkempi?

J: Minä

S: Jenni

Setämiehen omavalintainen kuvituskuva (Google)

Kumpi kokkaa (enemmän)?

J: Minä

S: Jenni

Kumpi on sosiaalisempi?

J: Setämies

S: Minä. Paljon.

Kumpi siivoaa (enemmän)?

J: Minä

S: Jenni

Kumpi valloittaa sängyn?

J: Minä. Tai vauva silloin kun on perhepedissä!

S: Jenni

Kumpi herää aikaisemmin?

J: Setämies (töihin). Viikonloppuisin minä.

S: Minä.

Mukavin tapa viettää parisuhdeaikaa?

J: Kaikessa rauhassa saunominen ja hyvä leffa päälle. Nykyään arvostan paljon niitä hetkiä kun saadaan lapsenvahti ja päästään kaksistaan esim. ulos syömään.

S: Omassa kodissa vaikka elokuvaa katsomalla

Mikä on kaukaisin paikka missä olette käyneet yhdessä?

J: Kroatia, tarkemmin sanottuna Fazana

S: Kroatia

Kumman perheen kanssa vietätte enemmän aikaa?

J: Setämiehen

S: Minun

Mikä teille on pariskuntana vaikeinta?

J: Vaikea kysymys... Sanoisin ehkä että toisen arvostaminen; se että ei pidä toista itsestään selvyytenä.

S: Erilaiset standardit arjen juttujen kanssa esim. erilaiset siisteyskäsitykset. Yhteisen ajan löytäminen.

Kummalla on hullummat eksät?

J: Setämiehellä

S: Minulla

Aikuiset ystäväni (Aikuisten ystäväkirja)

Muutama vuosi sitten, ollessani eräällä ystävällä kylässä, käteeni iskettiin Aikuisten kaverikirja ja kynä, komentaen täyttämään. En tarkkaan muista mitä silloin tuli kysymyksiin vastattua tai oliko kysymykset edes samoja kuin nyt somessa pyörineessä versiossa. Anyway, näillä mennään tänään.

Nimeni on Jenni

Jotkut tosin kutsuvat minua Jenskuksi ja Narskuksi

Olen syntynyt vuonna 1993, eli olen siis mielestäni 23 vuotias. Loppukesästä täytän 24.

Lapsuuskotini langallinen numero: Alkoi 03, lopusta ei ole mitään hajua :D

Pienenä olin varma, että minusta tulee isona: Aidanmaalari tai päiväkotitäti

Mutta isona minusta tulikin: Työtön nuoriso- ja vapaa-ajanohjaaja. Tällä hetkellä kotiäiti.

Täydellinen puoliso: Välittävä, omaa sopivassa suhteessa huumorintajua ja vakavuutta, tykkää keskustella. Jakaa ainakin osittain samat kiinnostuksen kohteet. Muistaa/osaa yllättää ja osaa soittaa jotain soitinta.

Itsehän olen täydellinen, mutta exieni mielestä saatan olla: Mustasukkainen, lapsellinen ja pikkumainen ämmä.

Jos saisin lisää tunteja vuorokauteen: Nukkuisin enemmän. Ja leipoisin! Ja ulkoilisin...

Harrastan nyt: Lähinnä harrastuksista haaveilua. Vauvan kanssa tulee käydään ensisynnyttäjien ryhmässä ja suht usein vauvaklubilla.

Parin lasillisen jälkeen perjantai-iltana kuuntelen Spotifystä: Jujua

Noloin teeveeohjelma josta pidän: Suomen Huutokauppakeisari. Ei ehkä kauheen nolo, mutta ainoita ohjelmia mitä ylipäänsä tulee katsottua. Nauhalta.

Bravuurini keittiössä (viinin lipittämistä ei lasketa): öööh...ehkä täytetyt kesäkurpitsat tai kinkku-ananaspitsa

Melkein hävettää kertoa, mutta itken aina kun: joku muu itkee. Vauvaa ei lasketa.

Lapsuuteni lempilelu: Molla-Maija, sellainen pullea ja myöhemmin nukkaiseksi käynyt. Vieläkin tallessa :)

Lempilelu nykyään: Puhelin

Salainen paheeni: Herkuttelu (voiko se olla salaista?)

Eikun se ihan oikea salainen paheeni: Kylmät ateriat. Harvoin haittaa vaikka ruoka ehtisi kylmyä lautaselle sillä esim.perunamuusi on kylmänä parempaa kuin lämpimänä.

Viisaus, jonka olen tähän mennessä oppinut: Kenellekkään ei anneta sen enempään mitä tämä on valmis jaksamaan.

Vuosi 2016

Parempi myöhään kuin ei milloinkaan? ;)
Viime vuosi alkoi työttömänä, edellisen työsuhteen päätyttyä joulukuun puolessa välissä. Alkuun työttömyys oli taas kivaa; sai nukkua niin pitkään kun huvitti, kulkea koko päivän pyjamassa jos siltä tuntui ja eikä illalla ollut väliä mihin aikaan meni nukkumaan sillä eihän seuraavana aamuna tarvinut mennä mihinkään. Parisen viikkoa tuota jaksoi, kunnes aloin selvitellä koulujuttuja ja sain kuin sainkin opiskelupaikan Turun AKK:sta. Aloitin helmikuun lopussa perhepäiväopinnot. Samoihin aikoihin vietettiin karkauspäivää ja pitkälti vitsilläni Setämiestä kosaisin, kun tämä työpäivän jälkeen kotiutui. Yllätys olikin molemmille suuri, kun vastaus olikin myöntävä. Mun ostamat rekvisiittasormukset oli auttamattomasti pienet ja lähtikin palautukseen, käytiin oikeat sormukset pari päivää myöhemmin ostamassa. Ehtoina oli ettei sormukset saa olla rahallisesti kalliit (ei mitään satojen-tuhansien eurojen kulta-/hopeasormuksia jotka voi kanittaa eron tullessa), molemmille pitää olla samanlaiset (eli yksinkertainen muotoilu) ja samat sormukset aikanaan toimittavat myös vihkisormuksien virkaa. Aika monta liikettä saatiinkin kiertää ennen kun mieluisat sormukset löytyi!

Vain pari-kolme viikkoa kihlautumisen jälkeen koettiin seuraava yllätys; tein positiivisen raskaustestin. Oltiin toki tammikuussa jätetty ehkäisy yhteisestä päätöksestä, mutta kumpikin oli varautunut siihen ettei nyt ainakaan puoleen vuoteen mitään tapahtuisi. Hah! Raskauspahoinvointi, jatkuva öllötys, olikin arkea seuraavat pari-kolme kuukautta... Lääkärin mielestä se ei ollut syy olla pois koulusta ja kun valmistuminen ennen laskettua aikaa alkoi näyttää epävarmalta, lopetin koko opinnot. Siinä kevään aikana vaihtui auto isompaan ja tehtiin (lue:Setämies teki) talokaupat.
Kesäkuussa päästiinkin pienten pintaremonttien jälkeen muuttamaan nykyiseen kotiin Paimioon. Kesä meni kummastellessa uusia kotikulmia ja miettiessä mitäs tässä sitten tekisi, kaikki toiminta kun tuntui olevan kesätauolla eikä mulla ollut tuttuja täällä päin. Aika nopeasti kavereita kumminkin löytyi ja syyskuun puolen välin nurkilla sain vielä työkokeilupaikankin läheisestä päiväkodista. Kuutisen viikkoa meni pienten lasten parissa nopeasti ja vaikka tiesin etukäteen ettei päiväkotityö ole juttuni, oli työ mukavaa sisältöä arkeen.

Kolme päivää ennen synnärille lähtöä

Lokakuun puolen välin paikkeilla työkokeilu vaihtui sairasloman (flunssa) kautta äitiyslomaksi. Kovin montaa päivää en ehtinyt kotona makoilla ennen kuin meidän ipana pyrki tähän maailmaan, syntyen neljä viikkoa ennen laskettua aikaa! Synnytys oli pitkä (epikriisissä lukee 27h) ja tuskainen. Se kipu, varsinkin ponnistusvaiheessa, oli jotain sanoinkuvaamattoman kamalaa. Toki osasyy tähän oli heikonpuoleiseksi jääneet puudutukset... Joka tapauksessa meidän perhe täydentyi pienellä (3070g ja 45cm) prinsessalla keskiviikkona 26.10. Kotiin päästiin neljän sairaalapäivän jälkeen ja luonnollisesti uudessa arjessa oli (ja on edelleenkin) paljon opettelua. Vauvan ollessa kuukauden ikäinen vietettiin perhepiirissä nimiäisiä ja trinsessa sai nimekseen Leila Petra Loviisa Varis. Päivänsankari nukkui ruokailua lukuunottamatta koko tilaisuuden ajan ja kuukautta myöhemmin meni joulukin pitkälti nukkuessa. Jouluaatto vietettiin kolmistaan kotona, vähitellen omia jouluperinteitä miettiessä ja luodessa. Joulupäivänä lähdettiin Setämiehen vanhemmille kahdeksi yöksi ja sieltä mun äidille toiseksi kahdeksi yöksi. Vuoden vaihdetta juhlittiinkin sitten taas kotona, erään kaveriperheen tullessa meille viettämään iltaa. Uudenvuoden "lupauksia" tuli tehtyä kolme: käyn kirpparilla vähintään kerran kuukaudessa, herkuttelen vain kerran viikossa ja luen vuoden aikana 52 kirjaa joista kaikista kirjoitan arvostelut tänne blogiin.

Viime vuosi oli vauhdikas, mutta niin taitaa tämäkin vuosi olla mikäli on uudenvuoden harrikkatinaan uskomista...