Ihan tavallinen perjantai? (my day)

Eilisen piti olla meidän perheessä ihan tavallinen perjantai, mitä nyt Setämiehellä oli normaalia pidempi työpäivä. Kaikki ei kumminkaan mennyt niin kuin Strömsössä...

to 00.15 Setämieskin malttaa tulla sänkyyn, itse olen "jo" puolisen tuntia makoillut. Supatellaan, hihitellään ja etsitään hyviä nukkumisasentoja ainakin puoli tuntia.

02.20 Vauva herää syömään. Syöttö menee mukavalla rutiinilla ja noin 20min päästä olen takaisin sängyssä. Vauva jatkaa unia omassa huoneessaan.

06.05 Vauva herää syömään, Setämiehen vuoro syöttää ja itse nousen lypsämään seuraavia maitoja. Noin 20 min lypsyttelyn jälkeen vauva löytyy perhepedistä, kannan takaisin omaan sänkyyn. Käyn neljä kertaa antamassa tutin ennen kun vauva nukahtaa, kello on ehtiny jo seitsemään. Oma nukahtaminen on jo vaikeaa, kun olen ollut hereillä jo yli tunnin, kuuntelen herääkö vauva vielä vaatimaan tuttia ja odotan koska Setämiehen kello soi...

08.30 Setämies on jossain vaiheessa lähtenyt töihin, herään vauva ähinään. Käyn kaksi kertaa antamassa tutin, laitan aamukahvin tippumaan ja haaveilen hetken bloggailurauhasta ennen kun vauva oikeasti herää. Vauva on toista mieltä ja 08.50 käydäänkin aamupesuilla, vaihdetaan päivävaatteet ja syödään. Otan lapsen, aamukahvini ja läppärin ja kirjoitan makuuhuoneessa tämän postauksen tähän asti. Klo 9.30 vauva näyttää nukkuvan. Luen sähköpostit ja aloitan kirjoittamaan vuosikatsauspostausta.

10.00 Soittaa sangen ärsyttävä puhelinmyyjä, taas niitä jotka ei ymmärrä mitä tarkoittaa ei kiitos. Vängätään viis-kymmenen minuuttia siitä haluanko tilata D-vitamiineja vai en. Vauvakin herää. Puhelun jälkeen siirrän vauvan leikkimään olohuoneeseen ja alan keittämään aamupuuroa. Taustalle pyörimään eilen keskenjäänyt Joulumielelle-konsertti. Puuron keittyessä tyhjennän tiskikoneen ja kerään likaiset tiskit koneeseen.

10.55 Olen saanut aamupuuron syötyä ja mennään vauvan kanssa toista kertaa tämän aamun aikana pyllypesulle. Pesujen jälkeen vauva käy päiväunille ja pääsen suorittamaan omia aamutoimia loppuun.

12.15 Kirppistavaroiden pakkailua reppuun, "mainoslappujen" askartelua vauvan nukkuessa. Vauva herää noin puoli yhden aikaan syömään, hoidan askartelut loppuun, siivoan jäljet ja 13.15 lähdetään kohti bussipysäkkiä. Tarkoituksena on käydä Lasten Seesamissa, jossa mulla on pöytä vuokrattuna. Jäädään kumminkin väärällä pysäkillä pois, joudutaan odottelemaan uutta bussia ja saavutaan määräpaikkaan n. 45min suunniteltua myöhemmin. Vauva syö melkein heti.

16.20 Saan pöytäni järjesteltyä ja kierretään katsomassa mitä muut kauppaa. Aarteita löytyikin, enemmän mitä tällä kertaa itse myyntiin vein :D N.17.20 siirrytään läheiselle pysäkille puoleksi tunniksi odottamaan kotiin vievää bussia. Vauva nukahtaa rattaisiin ja tajuan etten ole syönyt mitään aamupuuron ja -kahvin jälkeen...

17.50 Bussi tulee suurin piirtein ajallaan ja hypätään tyytyväisenä kyytiin. Petran päiväunet katkeaa, mutta tiedän hänen nukahtavan uudestaan bussin hurinaan. Muutaman pysäkin jälkeen selviää ettei bussi olekaan matkalla Paimioon, mutta kuski ystävällisesti kertoo että voidaan jäädä Teboililla pois. Tuon mystisen Teboilin sijainti selviää n. 18.10; on n. 7km päässä meidän kotoa. Onneksi hätyytin Setämiehen töistä hakemaan, ei tuota matkaa olisi jaksanut kävellä... Ostan kahvin pahimpaan nälkään.

18.30 Päästään lopultakin kotiin, noin 4h myöhemmin kuin suunnitelmissa oli... Pesen vauvan pyllyn (päivän kolmas kakka...) jonka jälkeen Setämies syöttää vauvan. Ruuan jälkeen Petra saa leikkiä sohvalla. Syön päivällisen ja kerään tiskit koneeseen ennen kuin vien vauvan kahdeksan aikaan nukkumaan. Lypsän seuraavat maidot, esittelen sohvalla töitä tekevälle Setämiehelle kirppislöydöt ja keitän tuttipullot.

21.00 Perjantaisaunan aika! Saunotaan vuorotellen, jotta toinen on vastaamassa mahdollisesti heräävän vauvan tarpeisiin. Vilvoittelen ja jatkan tämän postauksen kirjoittamista Setämiehen saunoessa. 22.15 puen ja alan valmistella iltapalaksi toivottuja ruisleipäpitsoja. Leipien paistuessa laitan tiskikoneen päälle ja poistan kirppislöydöistä hintalaput ja heitän pyykkikoriin. Teen jääkaappiin yön maitopullot valmiiksi. Alkaa väsymys jo painaa...

22.50 Iltapalan aika. Vatsan täytyttyä lyhyesti päiväkirjaan päivän puuhat ja fiilikset, hammaspesu ja sänkyyn. Selailen tori.fin myynti-ilmoituksia lastentarvikkeiden osalta, tsekkaan facebook-päivitykset turhan monta kertaa ja luen hieman. Setämies siirtyy omien puuhien pariin alakertaan. Vuorokausi ehtii vaihtua lauantaiksi, kun odotan vauvan heräävän syömään ja tiskikoneen ilmoittavan valmistumisesta. Noin kakskyt vaille yks, vauvan syötyä ja avattuani tiskikoneen, pääsen lopulta nukkumaan...

3/52 Katoamisten kirja

Pitkään ehti tämäkin teos pyöriä luettavien kirjojen listalla ennen kuin kirjastosta mukaan tarttui ja luetuksi tuli. Nyt harmittaa miksi en ole aikaisemmin kirjaan tarttunut...

Nimettömäksi jäävän päähenkilön isä on kadonnut eikä äitiäkään oikein kiinnosta tyttärensä elämä. On vaikea päästää irti menneisyydesta ja keskittyä nykyhetkeen. Tulee riitoja tyttöystävän kanssa, on vaikea keskittyä mihinkään ja unta varten on vedettävä yhä lisääntyvissä määrin Tenoxeja. Maalausharrastus kulkee koko ajan sitkeästi rinnalla, mutta kankaalle ei synny mitään muuta kuin kuvia itsemurhan tehneestä koulukaverista (ensi-ihastus?). Kosovolainen kollega käy huomaamatta yhä tärkeämmäksi ja kirjan lopussa matkustetaankin Belgradiin etsimään isää, itseä ja juuria.

Sanoisin 5/5. Kirja oli kirjoitettu harvinaisessa minä-muodossa, oli helppo samaistua vaikka kaikkia tapahtumia ei itse olisikaan kokenut. Vaikka osa kirjan aiheista oli rankkoja, oli ne kuvailtu sopivasti huumorilla hyöstettynä ja kokonaisuus pysyi kevyenä. Kirja nauratti, itketti, mutta ronskin kielen käytön myötä myös nolostutti. Onneksi kukaan ei tainnut kiinnittää huomiota satunnaisesti punottaviin poskiin... Ajattelin juonen hieman tylsäksi, mutta missään tapauksessa kirja ei ollut tylsä vaan yllätti loppuratkaisua myöten. Oiva kirja matka- tai rantalukemiseksi, mutta toimii muutenkin. Kielenkäytön takia en suosittele alle 15-vuotiaille.

Kuva: Adlibris

Olen Petra 3kk ja osaan...

... jokellella

... melkein nauraa ääneen (neuvolatäti ja issä väittää niin, äiti ei ole kuullut)

... tarttua leluun joka asetetaan käteeni

... katsoa lähes yhtä kauas kuin aikuiset

... viedä nyrkin suuhun

... pidellä jo hieman päätä sylissä ollessa

... viihtyä aika pitkiäkin aikoja (20-60min) sitterissä lelukaaren alla

... joskus tarttua leluun kahdella nyrkillä

Tykkään kylpemisestä ja suihkuttelusta.

Siitä en pidä kun pitää pukea pipo päähän.

Syntymämittani löytyy alta suluista ja sulkujen edestä mitat edelliseltä neuvolakerralta (3kk):

paino 5030g (3070g)

pituus 55,7cm (45cm)

päänympärys 39,2cm (35cm)

2/52 William Shakespearen Romea ja Julia Timo Mäkelän sarjakuvana

Toisin kuin alkuperäiseen kirjahaasteeseen, päätin tähän omaani hyväksyä myös sarjakuvateokset-kunhan ovat "kunnon" kirjoja eikä mitään Aku Ankan taskukirjoja. Taannoisella kirjastoreissulla tarttuikin käpälään Romeo ja Julia Timo Mäkelän piirtämänä.

Moni tietääkin näiden kohtalokkaiden nuorien tarinan jo, mutta kertaus on opintojen äiti. Montaquen ja Capuletin suvut ovat verivihollisia (syystä joka ei koskaan ole selvinnyt). Julia Capulettia ollaan jo naittamassa naapurimaan rikkaalle kreiville, kun kohtalo astuu peliin Romeo Montaquen muodossa. Nämä kohtalokkaat nuoret rakastuvat toisiinsa ensisilmäyksellä ja pitäjässä alkaakin aikamoinen tohina. Ruumiilta ja kommelluksilta ei vältytä, kun suvut jatkavat yhteenottoja ja "pienen" informaatiokatkoksen takia vannovat Julia ja Romeo ikuista rakkautta kaatuen samaan hautaan.

Kokonaisarviona 1/5. En ole lukenut sarjakuvia niin paljoa, että osaisin taidetta kovin monipuolisesti arvioida mutta näin "maallikkona" kirja oli pettymys. Mäkelän taide oli jotenkin sekavaa, en meinannut erottaa hahmoja toisistaan ja mikäli en olisi tarinaa tiennyt etukäteen, olisin varmasti tippunut kärryiltä kuka tässä vihaa ketä ja ketä haikailee kenenkin perään. Ehkä värikuvitus olisi auttanut hahmottamaan, kyseessä on musta-valkoteos. Kirjan teksti oli huono sekoitus alkuperäistä, vanhahtavaa tekstiä, ja nykyajan slangia-tapahtumat kun modernisti sijoittuivat Veronan sijaan meille tutumpaan Helsinkiin. Tarinallisesti kirja on kiehtova, mutta siitä kunnia kuuluu aivan jollekkin muulle kuin Mäkelälle. Jos sarjakuvista tykkää, niin ehkä tämä pieni tiiliskivi kannattaa lukea.

Kuva: Adlibris

1/52 Ilki Ihana

Setämies koitti tuossa hieman ennen vuoden vaihdetta saada mua mukaan 100 kirjan haasteeseen joka olikin idealta käynyt mulle tutuks jo somen kautta. Sataa kirjaa en luvannut lukea, varsinkaan kun "sääntöjen" mukaan niiden piti olla suomalaisia, eikä keskeneräisiä (vuonna 2016 aloitettuja), lastenkirjoja tai sarjakuvia laskettaisi. Pöh, sanon minä! Lupasin kumminkin 52 kirjaa lukea ja jotta haaste ei muuten pääsisi käymään liian helpoksi, lupasin kaikista 52 kirjasta kirjoittaa arvostelut tänne blogiin. Kaikkea sitä...

Noh, vuoden urakan sai kunnian aloittaa Melissa Marrin Ilki Ihana. Tämä keijutarina oli päätynyt mun luettavien listalle jo joskus teini-iässä-jääden noina aikoina kumminkin lukematta. Olin ehkä ymmärrettävästi skeptinen millaista teinihuttua on luvassa, mutta alkukankeuden jälkeen kirja osoittautui viihdyttäväksi-näin aikuisellekin. Kirjan päähenkilönä toimii lukiolaistyttö Aislinn, joka on perinyt kykynsä nähdä keijuja mummoltaan ja edesmenneeltä äidiltään. Tämä yliluonnollinen kyky olisi hyvä pitää keijuilta salassa, mutta se käy yllättävän vaikeaksi kun keijumaailmassa valtaa pitää talvikuningatar Beira ja kesäkuninkaalla Keenanilla on kiire löytää rinnalleen kuningatar, jotta ikuinen talvi ei tuhoa sekä keijujen että ihmisten maailmaa. "Yllättäen" Keenan on iskenyt silmänsä Aisliniin ja alkaa tahtojen taistelu siitä onko Aislinn valmis alistumaan kohtaloonsa, hallitsemaan Keenan rinnallaan keijujen maata, vai löytääkö Aislinn sitä ennen yhteisen tulevaisuuden ihmisystävä Sethin kanssa. Kenties molempien?

Kokonaisarvioksi sanoisin 3/5. Yllättävän viihdyttävää ja koukuttavaa luettavaa, pientä miinusta tarinan arvattavuudesta. Ikuisen talven ja kesän taistelut alkavat olla aika kulunut tarinan aihe... Kirjassa myös vilisi turhan tarkoin kuvailtuja sivuhahmoja, joiden merkitys jäi loppuen lopuksi hieman epäselväksi. Kaikesta tästä huolimatta aion jossain vaiheessa tarttua kirjan jatko-osaan (Sala Kavala).

Kuva: Adlibris

Olen Petra 2kk ja osaan...

...jo hieman jokellella

...hymyillä leveästi

...vastata hymyyn

...kääntää pään äänen suuntaan (halutessani)

...seurata katseella liikkuvaa lelua, enintään 20cm päästä kasvoistani

...huitaista kädellä tutin pois suusta

...jo aika hyvin nukkua omassa sängyssä (aamuöisin toki on kiva päästä perhepetiin)

...viihtyä pieniä aikoja (15-30min) sitterissä lelukaaren alla tai sohvalla lelujen ympäröimänä

Tykkään kovasti jos minua suukotellaan poskille ja nenän päähän ruokailun päätteeksi. 

Siitä en pidä kun äiti puhdistaa pumpulipuikolla sieraimia.

Syntymämittani löytyvät suluista alta ja sulkujen edestä edelliset neuvolamitat (6vk):

paino 4075g (3070g) 

pituus 51,9cm (45cm)

päänympärys 37,2cm (35cm)

Herkullinen taatelikaakku

Viime lauantaina tosiaan käytiin äitillä kylässä ja kotiin tuomisiksi saatiin tuoreita taateleita. Taisi olla ostanut yli omien tarpeidensa jostain joulumarkkinoilta... Vaikka aikamoinen herkkupylly olenkin, taatelit eivät pelkiltään enään uppoa. Niinpä niistä valmistui jouluksi taatelikakku, Valion sivuilta löydetyn ohjeen mukaan. Suosittelen!

250g kivettömiä taateleita

2dl glögiä tai vahvaa kahvia (itse käytin glögiä)

1dl sokeria

200g voita

2 munaa

1prk (200g) kermaviiliä

2tl vaniljasokeria

1tl ruokasoodaa

4 dl vehnäjauhoja

korppujauhoja

margariinia

Keitä taateleita glögissä tai kahvissa kunnes ovat pehmenneet, n. 15min. Hienonna vielä tarvittaessa sauvasekoittimella. Pehmitä voi huoneenlämmössä tai mikrossa, sekoita kaikki ainekset yhteen ja kaada korppujauhotettuun vuokaan. Paista 175-asteessa, uunin alatasolla n. 60min. Kumoa hieman jäähtyneenä ja siivilöi halutessasi päälle tomusokeria.

Viime viikonloppu ei mennyt täysin suunnitellusti...

Oltiin viime viikonloppuna koko perheen voimin iskällä kylässä. Oltiin sovittu viikonloppukyläily (mun mielestä) hyvissä ajoin ja jo tuon puhelun yhteydessä saatu tietää, että iskä on perjantaina iltavuorossa ja että hänellä pari menoa lauantaina. Työvuoroille ei mitään mahda ja lauantain menotkin oli ok, sillä oli sopinut että me ajeltaisiin viemään äidille joululahjat. En silti arvannut miten vähän yhteistä aikaa vauva ja pappa saisi... 

Perjantai-iltana tosiaan iskä tuli töistä hieman kymmenen jälkeen; vauva ja pappa näkivät tasan sen aikaa mikä vauvalla meni iltapullon juomiseen. Iltapullon jälkeen siirryttiin yläkertaan lukemaan iltasatua ja nukkumaan. 

Lauantaiaamu valkeni meidän osalta siinä 11 aikaan-iskän ja Ärräpään tehdessä lähtöä Keitaalle syömään. Olisivat tarjonneet meillekkin lounaan, mutta kuulosti liian tuhdilta aamupalalta... Keiteltiinkin keskenämme aamukahvit iskän kämpällä ja kun 12 aikaan tehtiin lähtöä äidille, tuli iskä ja Ärräpää ovella vastaan. Illalla palattiin omalta kyläreissulta puoli seitsemän aikaan, iskä ja Ärräpää omista menoistaan n. tuntia myöhemmin. Siinä oli pari tuntia vauvan ja papan yhteistä aikaa ennen kun yhdeksän jälkeen alettiin iltatoimiin.

Sunnuntaiaamukin valkeni meidän osalta taas siinä yhdentoista nurkilla. Iskä veteli jo päiväunia, heräili kun me oltiin saatu aamukahvit keitettyä ja lähes juotua. Pari tuntia ehdittiin seurustella ennen kun iskä lähti taas menoihinsa (näistä ei ollut soitellessa puhetta, luin iskän kalenterista perjantaina kun perille päästiin...). Mulla ja Setämiehellä oli vuosipäivä, tavan mukaan oli ravintolapöytä varattuna. Onneksi olin ehdottanut siskolle että tulee moikkaamaan vauvaa iskälle sillä välin kun ollaan syömässä. Saikin sitten tulla hieman aiemmin ja olla lapsenvahtina... Pitkän kaavan mukaan vietetyn ravintolahetken jälkeen palattiin pakkaamaan tavarat ja hakemaan lapsi, iskä tuli taas Ärräpään kanssa ovella vastaan. Me tultiin, he lähtivät... 

Tavaroiden pakkaamisen jälkeen suunnattiin kotiin "hieman" vittuuntuneina. Tuntui siltä kuin olisi tuuppauduttu kylään vaikka oltiin asiasta etukäteen soiteltu-ja mulla on jo monta vuotta ollut tapana käydä iskällä joulua edeltävänä viikonloppuna, ei olisi siis yllätyksenä pitänyt tulla. Iskä pyyteli kahville välipäivinä, mutta voipi olla että siinä on muita sukulaisia sen verran kierrettävänä että viimeiseksi sovitun kyläpaikan jälkeen ajetaan suoraan kotiin ilman kahvitaukoa Forssan kohdalla.

Olen Petra 1kk ja osaan..

...kertoa erilaisin itkuin olenko nälkäinen, onko minulla vatsanväänteitä vai vituttaako muuten vaan

...röyhtäistä ruuan jälkeen (useimmiten)

...katsoa suoraan lelua tai kasvoja jotka ovat enintään 20cm päässä kasvoistani

...kääntyä selältäni kummallekin kyljelle

...kääntyä joskus mahalleni

...kannatella jo hieman päätäni

...ilmeillä monipuolisesti

...nauttia kylpemisestä

...viedä nyrkin suuhun

Parhaiten rauhoitun issän tai äiskän rinnan päälle. Tuttikin on ihan kiva.

En pidä omasta sängystä enkä siitä, kun äiti pyyhkii kostealla vanulapulla naamaa. 
Syntymämittani ovat alla suluissa ja sulkujen edessä edelliset neuvolamitat (3vk):
paino 3310g (3070g)
pituus 47,9cm (45cm)
päänympärys 34,8cm (35cm)  

Ullan nimi on Ulla, vaan nimi toinen vaan on mulla

Jo osastolla ollessa mietittiin Setämiehen kanssa sopivaa nimiäispäivää, haluttiin juhlat pois alta ennen kuin kaikilla alkaa jouluhulinat. Koska kummien pääseminen paikalle oli juhlapäivän tärkeimpiä kriteerejä, ehdotettiin paria sopivaa viikonloppua heille ja niistä tuo viime lauantai sopi kaikille. Laitettiin heti tekstiviestit muillekkin vieraille (meidän isovanhemmat, vanhemmat ja sisarukset perheineen), jotta osaavat varautua. Kutsut askartelin kun päästiin kotiin ja postitettiin ne n. kaksi viikkoa ennen juhlia. Laskeskelin, että vieraita tulisi reilu 30 mikäli kaikki pääsisi. Kuten arvelinkin, näin isoilla perheillä on mahdotonta löytää kaikille sopiva päivä ja osa vieraista ilmoittikin heti ettei pääse paikalle. Lopulta meitä oli oma väki+20.
Juhlissa oli taas oma järjestämisensä ja stressaamisensa vaikka kuinka koitettiin mennä valmiilla pohjalla; kakku lähikahvilasta, molempien äideiltä makeita leipomuksia, kaupasta pakastepastejoita. Koska lasta ei kastettu, en panostanut koristeluihin kukkakimppua enempää. Heliumpalloja mietittiin viimeiseen asti, mutta todettiin että juhliin menee muutenkin niin paljon rahaa, että ilmapallot saa jäädä. Ensi kertaan viisastuttiin taas sen verran ettei tehdä edes sitä vähää ite mitä nyt tehtiin; joko juhlitaan vuokratiloissa tai palkataan joku kaveri meille tarjoiluista ja kahvinkeittämisestä huolehtimaan. Nimittäin siinä vaiheessa, kun sain itselle teekupin nenän eteen ja pääsin keittiöstä vieraiden keskelle seurustelemaan, ensimmäiset alkoi jo tehdä lähtöä...

Tällainen nimikuva-arvoitus julkaistiin facebookkiin n.viikko ennen nimiäisiä. Kukaan ei houkuttelevista palkinnoista huolimatta arvannut oikeaa nimeä, joka on:

Leila on perujaan mun edesmenneeltä kummitädiltä. Nimi juontuu arabian kielen sanasta lail, joka tarkoittaa yötä. Petra yksinkertaisesti kuulosti hyvältä, tarkoittaa kreikaksi kiveä. Petra on tytön kutsumanimi. Loviisa ei myöskään ollut mitenkään muuten perusteltu kuin sillä, että mun synttärit on Loviisan nimipäivänä ja kaksi lyhyttä etunimeä kaipasi seurakseen jotain pidempää. Clodowech on vanha germaaninen sana, joka tarkoittaa kuuluisaa soturia. Saksalainen muoto sanasta on Ludvig, josta tulee ranskan kieleen Louis ja siitä feminiininen muoto Louise. Louise taas vääntyy suomalaisten suussa Loviisaksi. Varis sukunimen tyttö saa isältään, perusteluna se että meillä molemmilla vanhemmilla on isämme sukunimet.