Luovuta #5

Kouluun jälkeen tuli hilpaistua taas klinikalla käymään. Neljä päivää oon nyt tosiaan pistäny Puregonia-ja pirskatin munasarjat uneksii. Se on kuulemma ihan normaalia, kun on pitkään käyttänyt hormonaalista ehkäisyä-mutta silti en kiellä turhautumista. Luovutusta varten munasolujen pitäis olla 17-20mm ja mulla oli n.7mm tänään isoimmat. Pienimpiä ei edes mitattu. Aivan turha toivo siis lähiaikoina irroitusta suunnitella... Hoitajalta sain lisää lääkettä ja uuden ultra-ajan maanantaiksi.

Hoitajaa odotellessa odotustilassa vastaan tuli nuori nainen, jonka suloisesti pyöristynyt vatsa antoi viitteitä noin neljännestä raskauskuukaudesta. Jaan varmasti monen kanssa ajatuksen siitä, että raskaana olevat naiset ovat seksikkäitä-ja vielä kun lapsettomuusklinikalla tulee sellainen vastaan, niin hyvä etten mä alkanu itkeen ilosta. Jotenkin herkkänä ollu lähiaikoina, laitetaanko hormonipistosten piikkiin ;)

Mikäli yhtään luotan maalaisjärkeeni, tuo munasarjojen hidas heräily vaan vahvistaa sitä ajatusta etten hoitojakson jälkeen enään ehkäisyä haekaan. En mikäli haluan pitää kiinni haaveestani lisääntyä ensi kesänä...

Pieni mustakantinen vihko

Oikeastaan tämän postauksen olisi pitänyt tulla jo ennen yhtäkään päiväkirja-postausta-mutta kuten aina, pieni mustakantinen vihko jäi muiden isompien varjoon. Lojui kellarin siivouksesta asti sängyn alle livahtaneene, muiden odottaessa siisteissä pinoissa läpikäymistä...
Kyseinen vihkonen on mun lapsuuden rakkaimpia esineitä ja mikäli päiväyksiin on luottaminen, on merkinnät alkaneet vuonna 1999. Mun ollessa kuuden vanha. Varsinaisesta leikekirjasta ei voi puhua, lähinnä ehkä piirustusvihosta. Omien piirustusten lisäksi sivuilta löytyy yhdeksän vuotta vanhemman siskon kirjoittama jouluruno ja muutamakin tehtäväpolku. Sisko on opettanut plus-, miinus- ja kertolaskuja, opetettuaan ensin piirtämään numerot. Aika suloista :-)

Jostain syystä tuon kirjasen osuessa silmiin, muistuu mieleen eräs vanhahko suomi-iskelmä.
"...Kaksi miestä tutkii muistikirjojaan.
Toinen tuskailee, kun sivut täynnä on.
On toisen kirja pitkään ollut sivuton..."

Jos tahdot ajaa mut pois/Niin just noin/Sä mua epäillä voit

Viime yönä näin jos jonkin moista unta... Törmäsin mummolassa isoveljeeni, joka oli venynyt pituutta reilusti viime näkemästä. Hieman oli halailu hankalaa yli kaksimetrisen läheisen kanssa... Mummolassa oli myös kummityttöni, konttaavana taaperona. Ipana putosi isomummonsa sylistä, mutta ei ollut moksiskaan. Leikittiin pitkään jääkaappimagneeteilla. Seuraavassa unessa mun ystävät oli järjestäneet mulle yllätyshäät ja vaikka kuinka yritin olla kohtelias, jouduin lopulta kieltäytymään alttarille menosta. Tämä johti totta kai riitaan sulhasen kanssa-mutta se oli nopeasti selvitetty ja yhteiselo jatkui.
Koska yllämainitut unet oli tuoreessa muistissa herättyä ja ne sisälsivät paljon tarkkoja yksityiskohtia, päätin pitkästä aikaa etsiä merkityksiä unikirjasta. Useampikin mainitsemistani asioista kertoi onnellisuudesta, hyvinvoinnista ja tasapainoisesta arjesta. Sitähän tämä on. Jokunen päivä sitten Setämiehellekin sanoin etten muista koska viimeks olisin ollut näin luottavainen syksyn suhteen. Tulkintakirja kertoi myös luotettavista ystävistä ja turvallisuudesta-ja aika loogisesti nämä liittyvät yhteenkin. Mulla on ystäviä, joista en olis valmis luopumaan mistään hinnasta.
Yllätyin taas miten paljon unet oikeasti voi kertoa, kuinka hassua onkaan että moni unikuvissa nähty asia merkitsee lopulta samaa. Toki noidenkin unien joukkoon mahtui viitteitä myös negatiivisimmasta asioista, kuten läheisen äkillisestä kuolemasta, mutta myös nämä mainitut asiat olivat jotenkin itsestään selvyyksiä. Eihän sitä ikinä tiedä koska joku läheinen lopettaa (syystä tai toisesta) tämä maallisen vaelluksen. Tulkitsemiseen on osattava suhtautua tietyllä huumorillakin, kaikkea ei kannata uskoa mitä kirjassa lukee. Hyväksi esimerkiksi mainittakoon viime yön unista löydetty viittaus siihen, että haluaisin alitajuisesti saada nuhdesaarnan joltakulta auktoriteetilta. Ehkä haluankin ;)

Puregon

Kuten tuosta aiemmasta päiväaikataulupostauksesta oli luettavissakin, mulla on alkanut Puregon-pistokset munasolujen luovuttamiseen liittyen. Yksi pistos päivässä eli mulla silloin klo 20 ja henkilökohtaisena annoksena 150 ml/krt. Tässä vaiheessa, keskiviikkoilta, kropasta siis löytyy jo 450ml kyseistä lääkeainetta-ja kuvittelin että se tuntuisi jossain. Ei tunnu. Pistoksen jälkeen kymmenisen minuuttia kirveltää vatsanahkaa, mutta mitään muita erikoisia tuntemuksia ei oo. Tuon kirvelynkin hoitajalta varmistin ja se on ilmeisesti ihan normaalia.
En tiedä kuvittelinko jotenkin liikoja vai olenko vaan tapani mukaan liian hätäinen, mutta loogisesti munasolujen kasvamisen pitäisi mielestäni tuntuakin jossain. Lisääntyvänä paineena lantion alueella tai jotain... Näin ilman mitään erikoisia tuntemuksia epäilen pistänkö edes oikein, meneekö lääke perille, mutta kyllä se ainakin kynästä johonkin katoaa. Perjantai-iltapäivän ultra ehkä tekee viisaammaksi...

Mun arki

Aika ajoin lapsiperhe-elämää seuraavissa blogeissa törmää postauksiin joissa kerrotaan minkälaisen aikataulua perhe pinokaisen kanssa kuta kuinkin noudattaa. Itse elän perheetöntä opiskelija-arkea, mutta hyvinkin kaavamaista sellaista. Joitain vaihtelevuuksia on (esim.koulupäivien pituuksien suhteen), mutta tämä on useimpien päivien aikataulurakenne;

08.30 Herätys
08.30-09.00 Sängyssä heräilyä, tabletilla surffaamista
09.00-09.30 Aamutoimet (aamupala, vaatteiden vaihto, koululaukun tsekkaus jne.)
09.30-10.00 Koulumatka jalkaisin
10.00-14.00 Koulua (lounas 11.30-12.00)
14.00-14.30 Kotimatka jalkaisin
14.30-15.00 Välipalaa, postien luku, netissä surffailua yms.
n. 15.00-18.00 Levyn verran jotain sarjaa, tällä hetkellä kesken on Lostin 5.kausi. Päivällinen siinä ohessa joskus viiden nurkilla.
18.00-20.00 Kotitöitä, palapelin kokoamista yms. touhuilua. Kuudesta eteenpäin yritän mahd.vähän olla tabletilla/tietokoneella jotta yö ei menisi levottomaksi.
20.00-20.30 Munasolujen luovuttamiseen liittyvä Puregon-pistos ja iltapala, iltapesut
20.30-22.00 Viimeiset facebook yms surffailut, kirjan lukemista
22.00-23.00 Nukkumaan
-ja aamulla sama uusiks...

Viikonloput mulla on tosi monipuolisia; millon oon töissä, millon kotona, millon iskällä, millon äitillä, millon Setämiehen luona jne. Kukin viikonloppu noudattaa omaa aikatauluaan (tai aikatauluttomuuttaan-mikä on aina parempi vaihtoehto), mutta kutakuinkin unirytmin yritän pitää samana. Viimeistään puolen yön aikaan nukkuun ja viimeistään kymmeneltä ylös, ei päiväunia.

Summer of ´14

Niin taas on yksi kesä vilahtanut ohi. Vaikka montaa päivää ei vielä syysarkea olekaan ehtinyt kulua, itse ainakin kaipaan jo eilisen aurinkoa. Vähitellen saapuvat viileämmät pohjolan tuulet eikä uimaan/rannalle enään huvita mennä-enpä tänä kesänä taas ehtinytkään kun yhden rantapäivän viettää... Rantakadut tyhjenee eikä kukaan enään kulje vadelmaveneellä Hankoon. Kesärenkaat unohtuu ja siellä mistä kesästä nauttineet ihmismassat kaikkoaa, alkaa kärpästen juhlat.

Joidenkin, kuten mun, kohdalla alkava syksy tuntuu siltä, että olisi ikuinen perjantai 13. Näihin fiiliksiin on kumminkin helpohko neuvo; Hengitä. Kyllä vielä uuden kesän aika koittaa. Sitä odotellessa edellistä voi muistella vaikka hakuna matatan avulla. Niin hyvä on.

Vain elämää, ei sen enempää

Huhpuh, mikä viikonloppu taas takana... Saatoinkin ehkä mainita Forssailu suunnitelmista jo etukäteen, mutta viimeistään nyt se tulkoon selväksi. Perjantaina siis suoraan koulusta hyppäsin bussiin. Ärräpää oli päättänyt olla tulematta joten nautittiin iskän kanssa illasta kaksistaan. Tai noh, kauppareissun ja ruuan jälkeen mä olin kyllä jo valmis saunaan ja nukkumaan. Liekö ollu edes kymmentä kello ollu, kun uni tuli....
Lauantaiaamuna perinteinen torikierros ja kotona lounasta. Tunnin verta taisin päiväunia ehtiä nukkua ennen kun työt Letkurockissa kutsui. Todella hiljainen (ja turhauttava) ilta-mutta oiva osoitus siitä ettei kaikki voi aina mennä niin kuin suunnitellaan. Kävijätavoite oli 1 000 hengen luokkaa ja yöllä puoli kahden aikaan iskäkotiin suunnatessa, joku heitti illan viimeiseksi arvioksi n. 200 kävijää.
Sattuipa kuulkaa vielä niin köpelösti, että onnistuin jättämään käteni bussin oven väliin. Pahinta taisi olla säikähdys, eipä tuo olkavarsi juurikaan kipeä ole. Isoin, noin neljä senttiä halkasijalta oleva, mustelma aristaa kosketusta ja pari pienempää löytyy kaveriksi-mutta ihme kyllä murtumilta selvisin. Hieman viilennystä kylmäkallen avulla ennen kun unimasa kahden aikaan simautti.
Ehtisin kai muutaman tunnin nukkua jo ennen kun verenkierto ilmeisesti lähti taas jaloissa toimimaan, ilmoitellen itsestään tajuttomalla suonenvedolla. Mulla kun on vielä se ettei ala vetämään suonta ainoastaan pohkeesta vaan joka ikinen kerta koko jalasta, varpaista nivusiin asti. Unisena unohdin iskän olemassa olon ja parkaisin kivusta muutaman kerran ihan kunnolla. Ihan kun se mitään olisi auttanut... Aamupäivä meni pahemman puoleisesti nilkuttaessa ennen kun alkuiltapäivästä taas pääsi kotikonnuille.
Paikallisen ostoskeskuksen ruokakaupasta pientä välipalaa haettuani suuntasin toistaiseksi viimeiselle kesän keikalle; FC Lahti-VPS-peliin. Itse pelitunnelmia pääset raportin muodossa lukemaan tästä. Jalkapallo ei koskaan oo ollu mun isoimpia kiinnostuksen kohteita, mutta tehtävänähän olikin (onneksi) tarkkailla yleisöä. Yhden colatölkin kävin pyytämässä pois, kun erehdyttävästi etualalle näytti Karhu-oluttölkiltä. Aikansa kadoksissa olleet paniikkikohtaukset meinas näyttää kyntensä siinä vaiheessa kun vastuualueena oleva n. 500 päinen yleisöosuus nousi seisomaan ja alkoi huutamaan (maali), mutta mitään pahempaa häppeninkiä ei onneksi ollut.
Kyl se siitä, niin kun tämän päivän paitakin sanoi. Ottelun jälkeen parin kilsan kävely kotiin, suihku ja tuosta jos vähän vielä leipää suuhun laittaisi ennen kun onkin taas jo aika käydä nukkumaan. Aamulla terkkapäivystyksen (ajattelin mennä ihan varoiks näyttään kättä) kautta kouluun ja kohti uutta viikkoa.

Luovuta #4

Munasolujen luovuttamisen hetki lähestyy ja tänään jo tutuksi muodostuneen matkan kuljinkin jälleen klinikalle. Höpöteltiin lääkärin kanssa, papassa oli ollut jotain häikkää mutta kunhan vuoden päästä muistaa käydä uudestaan testissä, niin asian pitäis olla ok. Lääkäri tsekkas, että munasarjat löytyy-mihin ne nyt kuukaudessa olis kadonnut :D Tällä kertaa muistin jopa olla heittämättä läppää tyhjästä kohdusta...Kätilön kanssa käytiin ensi viikolla alkavat lääkepistokset läpi, ei lainkaan niin paha asia kun olin kuvitellut. Kotiin sainkin siis kosmetiikkalaukullisen esitteitä ja parit kolmet eri lääkkeet hoidon eri vaiheisiin. Labran kautta (veri- ja virtsanäyte infektiotauteja varten) kotiin, ensi viikolla kuukautisvuodon ja pistosten alettua takaisin.

Life is complicated

Mulla on ollut perikummallinen viikko, taas... Lauantaina Hakkapeliitoilta "kotiuduttuani" olin saanut BT:ltä vastauksen edellisyön viestiini-ja herra yllätti täysin. BT oli kovastikin pohtinut meidän huhtikuussa karikoitunutta suhdetta. Päätelmissään/ajatuksissaan oli tullut siihen tulokseen, että jossain vaiheessa yhteenmuuttaminen ja kannabiksen kotikasvattamisen jättäminen ei ollenkaan olisi huonoja ajatuksia. Jälkimmäistä kannatin jo nyt, mutta tuo ensimmäinen, öh... Keskusteltiin useampi tunti ja lopulta molemmat taisivat olla hyvinkin ymmärtäväisiä miksi huhtikuussa karikoitunutta suhdetta ei kannata uudestaan henkiin puhaltaa-ja miksi myös mainittu yhteenmuuttaminen olisi hyvä unohtaa. Elämä päätyi jatkumaan friends with benefits-linjalla, ainakin toistaiseksi.

Kun tämä hämmentävä ihmisyyden kokemus oli käsitelty, yllätti pari päivää myöhemmin ystävä satakunnasta. Osaltani viimeiseen lomailtaan oli kuulunut muutama lasi viiniä ja jostain kumman syystä päädyttiin Setämiehen kanssa keskustelemaan lisääntymisestä. Suoraan keskustelusta lainatakseni "...ois kunnia olla sun lapsen isä, mut en vaan osaa luvata mitään oikeeta perhe-elämää". Aikaisemminkin aihetta on toki käsitelty, mutta nyt se puuttui periaatekeskustelusta yhtäkkiä paljon henkilökohtaisemmaksi...
Oon aina ajatellut haluavani mahdolliset lapset nuorena, mieluiten heti valmistuttuani-mihin ei enään pitäisi olla kuin noin 8kk. Aika tuntuu harppovan liian nopeasti... Laskeskelin että jo syyskuusta voisin raskaaksi tulla niin, että saisin kumminkin opintoni ajallaan suoritettua-tässä elokuussa kun on päälimmäisenä ajatuksena munasolujen luovuttaminen.
En haluaisi olla ison päätöksen suhteen liian hätäinen, mutta kärsivällisyyskään ei ole koskaan ollut alaani. Voin sanoa tuntevani Setämiehen, tietäväni että isäksi hän olisi varsin miellyttävä ehdokas-vaikkakaan ei lapsia/lasta luokseen asumaan halua. Uskon myös, että opintojen jälkeen mun taloudellinen elämä paranee (voi myös olla toiveajattelua...) ja kun jälkikasvun kulut ositettaisiin, tuskin pulaa/puutetta olisi mistään tarpeellisesta. Tutkintopaperit käteen saatuani mua ei pidättele Lahdessa mikään, voisin vaikka muuttaa länsirannikolle-mitä olen muutenkin jo hyvänä vaihtoehtona miettinyt. Hieman (ja hieman vielä enemmänkin) asia mietityttää; olenko tyhmä, jos tartun tilaisuuteen-vaintyhmä jos jätän sen huomiotta? Haluanko näillä näkymin ehdoin tahdoin yh:ksi, jaksanko rakastaa lopunikäni vilpittömästi?

Kesäreissua 2

Kesäloma jälleen kerran pätkähti loppuun ja nyt kun katson, yllättävän paljon sitä ehdin bloginkin ääreen. Ehdin suunnitella jo kertovani kuluneesta reilusta kahdesta kuukaudesta kerralla, heh.

Mikäli oikein muistan, otin jonkin sortin varaslähdön tänä(kin) vuonna kesälomaan. En toukokuun viimeisellä viikolla vain enään jaksanut. Turhautti tunnin-kahden koulupäivät jotka pääsääntöisesti vietettin atk-luokassa. Mä voin ihan hyvin sen pari tuntia datata kotona. Kevyesti.
Mikäli oikein muistelen, niin ensimmäinen virallinen kesälomaviikko kului kotitöiden parissa ja kolmen viikon reissuun tavaroita pakkaillessa. Orivesi-Riihimäki-Hämeenlinna-Tampere-Seinäjoki-Turku-reissun tunnelmiin pääsee palaamaan tästä ja tästä.

Heinäkuun alussa pari viikkoa meni kotosalla akkuja ladaten. Luin kirjoja, katselin jokusen leffan ja nautin lämpimistä päivistä ulkona. Tapailin aktiivisesti erästä miekkosta ennen kuin viikonloppuisin festarikeikat järjestyksenvalvojana alkoi. Kuun puolessa välissä suuntasin Setämiehen luo, kävin parit festarit tekeen töitä. Yksi yö kotona ja lastenleiriä pitämään Sysmään, yksi ylimääräinen yö leiripaikassa vielä videopuuhissa ja again festareille. Kahden viikon reissun seurauksena kroppakin kaipasi lepoa, alkoi reistailla flunssan ja auringonpistoksen merkeissä. Sänkypotilaana kuluikin sitten loppu heinäkuu.

Pari päivää ja pari Panadolia hoiti asiansa ja elokuun ensimmäisen viikonlopun tapaan pääsin Hakkapeliitoille hommiin. Pitkästä aikaa iskällä olokin kelpasi, venytin viikonloppua maanantaille ja keskiviikkona koittikin jo paluu koulun penkille. Siitä lienee juttua myöhempään ajankohtaan...