Ehdin perjantaina hyvän tovin fiilistellä tulevia Pioneerifestivaaleja; hyvällä artistikattauksella varustettu kansanjuhla lyötyi puolen tunnin junamatkan päästä ja kun lippu oli voitettu, ei kustannuksiksi jäänyt kuin ruuat, matkat ja leirintäpaikka. Pari-kolmekymppiä on mun mielestä halpa hinta viikonlopun iloitteluista. Mutta kuten edellisessä postauksessa kirjoittelin, suunnitelmiin tuli muutos perjantaina noin tuntia ennen junan lähtöä; esimies soitteli että nyt kiireesti töihin. Ei siinä sitten muuta kun pikapikaa ruokaa naamaan, pyykit pois narulta ja kassiin pakattujen hellevaatteiden pikainen vaihtaminen hieman säädyllisempiin työkamppeisiin.
Syntyneestä kiireestä huolimatta ehdin kuin ehdinkin junaan ja pienen etsiskelyn jälkeen löysin festaripaikallekin. Liivit päälle, pikainen perehdytys ja siitä se sitten lähti. Ekan festaripäivän työtunteja kerty heti 10 ja seuraavan vuorokauden puolella pistin vielä pari paremmaksi. Joitakin tappeluita oli ollut, mutta mun kohdalle ei (onneksi) osunut. Pitkistä vuoroista (ja varsinkin nyt jälkimmäisenä yönä vähille jääneistä unista) huolimatta seisomatyössä pysyi mielenkiinto vaihtelevien työpisteiden ja mukavien työkavereiden ansiosta. Tästä on ensi viikolla hyvä jatkaa.
P.S. Ja mitäkö sille mun voittamalla kahden päivän lipulle kävi, kun itse siirryinkin työntekijäpuolelle? Lahjoitin jollekkin superonnelliselle festarikansalaiselle.
13. heinäkuuta 2014
Voitto kotiin
Tuleekohan kenellekkään muulle koskaan sellaista hyvin vahvaa tunnetta että nyt kun teen, niin onnistuu? Toissa lauantaina (5.pv) sellainen tunne yllätti mut, oikein pysäytti. Radiossa huudeltiin osallistumaan erääseen kilpailuun ja jokseenkin kirjaimellisesti sielujen silmin näin edessäni oman tulevan facebook-päivityksen lippujen voittamisesta.
Koska tunne oli niinkin vahva, olin 99% varma voitosta, pistinpä kilpailuun osallistumisen menemään-ja tadaa, about puolen tunnin päästä tuli tieto voitosta eli kahdesta kesäteatterilipusta. Näemmä onni suosii tätäkin perisuomalaista joka ei moisiin usko. Teatteriesitys, Irwinin simmarit, oli oikeasti hyvä. Suosittelen.
Taisi olla seuraava ilta teatterin jälkeen, kun tässä kotona tuttuun tapaan vietin iltaa surffailen-ja kapum! Tuli tieto, että oon voittanut kahden päivän rannekkeen Pioneerifestareille. Kyseessä oli ollut kilpailu, johon oli pitänyt kertoa oma paras festarimuisto (voittoteksti löytyy kursivoituna alta) enkä todellakaan uskonut voittavani-festarimuistoja vaan on kiva jakaa. Ei muuta kun äkkiä haalimaan telttaa ja makuupussia jostain, ylipäänsä selvittämään missä festarit on ja miten sinne helpoiten pääsee.
Luvassa oli mun ensimmäiset kunnon festarit (juhlijana), leirintämajoituksineen kaikkineen-kunnes puhelin perjantaina soi juuri ennen lähtö. Se miten loppuen lopuksi viikonloppu meni, on tarina kerrottavaksi seuraavaan postaukseen... ;)
Koska tunne oli niinkin vahva, olin 99% varma voitosta, pistinpä kilpailuun osallistumisen menemään-ja tadaa, about puolen tunnin päästä tuli tieto voitosta eli kahdesta kesäteatterilipusta. Näemmä onni suosii tätäkin perisuomalaista joka ei moisiin usko. Teatteriesitys, Irwinin simmarit, oli oikeasti hyvä. Suosittelen.
 |
| Irwinin simmarien mainos, Google |
Taisi olla seuraava ilta teatterin jälkeen, kun tässä kotona tuttuun tapaan vietin iltaa surffailen-ja kapum! Tuli tieto, että oon voittanut kahden päivän rannekkeen Pioneerifestareille. Kyseessä oli ollut kilpailu, johon oli pitänyt kertoa oma paras festarimuisto (voittoteksti löytyy kursivoituna alta) enkä todellakaan uskonut voittavani-festarimuistoja vaan on kiva jakaa. Ei muuta kun äkkiä haalimaan telttaa ja makuupussia jostain, ylipäänsä selvittämään missä festarit on ja miten sinne helpoiten pääsee.
Luvassa oli mun ensimmäiset kunnon festarit (juhlijana), leirintämajoituksineen kaikkineen-kunnes puhelin perjantaina soi juuri ennen lähtö. Se miten loppuen lopuksi viikonloppu meni, on tarina kerrottavaksi seuraavaan postaukseen... ;)
 |
| Kuvakaappaus Pioneerifestivaalien kotisivuilta |
"Sopivasti pärähti tuollainen pikafestarikisa käyntiin, viime viikonloppuna kun tosiaan Provinssirockissa tuli töissä oltua. Järjestyksenvalvojana vuorot on 2h töitä ja 2h taukoa ja parin vuoden takaisesta kokemuksesta tiesin varsinkin päivän viimeisin tauon olevan tuskainen. Ja sitähän se tosiaan oli. Oli pakko pysyä hereillä 23-01 väli eikä tuntunut paljon staffiteltan evästykset siinä auttavan. Pari kuppia kaakaoo naamaan ja "fiksuna" nuotiopaikalle hyisiä jäseniä sulattamaan. Niinpä niin, kaikkihan sen tietää että kropan lämmitessä unikin alkaa maistumaan... Meinaisin hyvinkin tyytyväisenä nukahtaa loimuavan tulen ääreen, välittämättä vähääkään muutaman kymmenen metrin päässä mökästävästä esiintyjästä.
Luvattuun vuoroon oli pakko kumminkin tsempata ja kyllähän se väsymys siinä karisi kun enemmän ja vähemmän sekaisin olevaa festarikansaa sai opastella. Viimeisenkin bändin lopetettua suurin osa "järkkäreistä" lähti tyhjentämään aluetta, oma paikkani oli loppuun asti leirintäalueen portilla. Oikeastaan yllätyin itsekkin omaa auktoriteettiani, sitä kuinka helposti ihmiset (pienellä houkuttelulla) saa siirtymään paikasta A paikkaan B. Puolta kolmea taisi kello näyttää, jos ei jo vähän ylikin, kun esimies lopulta ilmoitti että tästä on hyvä jatkaa huomenna.
Vaikka yö oli pitkä ja väsyttävä, kummasti sitä tarpeen tullen itsensä pystyy tsemppaamaan-ja menemään vaikka läpi harmaan kiven. Festarikansan riemun sivusta seuraamisen ohella paras palkka oli ehdottomasti kömpiä yöllä kainaloon lämmittelemään ja nukkua pitkälle seuraavaan päivään."
11. heinäkuuta 2014
Tänä iltana ei tuu pakkeja ;)
"...itsevarma ja menevä böönä/
söpö hymy, kauniit kasvot ja öögät/
tumma tukka/
vähän ujo mutt tuhma..."
Flowboysfam: Pelimies
7. heinäkuuta 2014
Voi isä! :')
The Voice luokitellut (jälleen) yhden uutisen liikuttavaksi ja mä tuttuun tapaani kyseenalaistin että noinkohan. En halua olla kova, mutta eihän kaikkia aina liikuta samat asiat. Tällä kertaa kumminkin liikutti... Kyseessä oli erään isän kirjoittama kirje tyttärelleen;
"Rakas pikkuiseni.
Minä ja äitisi googlettelimme netistä asioita, kun eksyimme sivulle, joka paljasti maailman haetuimmat kysymykset. Niiden joukossa oli kysymys "Miten pitää mies kiinnostuneena?"
Kysymys sai minut hämmentyneeksi ja vihaiseksi. Googletin lisää, ja löysin lukemattomia artikkeleja siitä, miten olla seksikäs ja seksuaalinen, miten tuoda miehelle olutta ja tehdä hänelle voileipää ja miten saada hänet tuntemaan itsensä ylempiarvoiseksi ja älykkääksi.
Rakas pikkuiseni. Sinun tehtäväsi ei ikinä ole "pitää mies kiinnostuneena."
Sinun ainoa tehtäväsi on tietää sielussasi, siellä ainoassa paikassa, johon loukkaukset ja torjumiset eivät ylety, että sinä olet kiinnostuksen arvoinen. Kun vielä muistat, että jokainen muukin on, olet jo pitkällä tässä elämässä (mutta se on oman kirjeensä arvoinen asia).
Jos pystyt luottamaan siihen, että olet mielenkiinnon arvoinen, tulet löytämään kumppanin, joka osaa kiinnostua sinusta ja joka ymmärtää sijoittaa kaiken kiinnostuksensa sinuun.
Rakas pikkuiseni. Haluan kertoa sinulle ihmisestä, jota sinun ei tarvitse pitää kiinnostuneena, koska hän tietää, että sinä olet kiinnostava.
Minä en välitä, vaikka hän laittaisi kyynärpäät ruokapöydälle syödessään, kunhan hän huomaa sinun nenääsi nauraessasi ilmestyvät pienet rypyt ja ei voi lakata tuijottamasta niitä ihastuneena.
Minä en välitä, vaikka hän ei pystyisi lähtemään kanssani pelaamaan golfia, kunhan hän jaksaa pelata ja leikkiä lastenne kanssa ja rakastaa heissä kaikkia niitä piirteitä, jotka he teiltä molemmilta perivät.
Minä en välitä siitä, onko hän rikas, kunhan hän seuraa sydäntään.
Minä en välitä siitä, onko hän vahva, kunhan hän antaa sinun olla vahva luonteeltasi.
Minä en välitä siitä, ketä hän äänestää, kunhan hän valitsee sinut päivittäin.
Hänen ihonvärillään ei ole väliä, kunhan hän maalaa teidän elämänne väreillä, jotka muodostuvat uhrauksista, rakkaudesta, kärsivällisyydestä ja hellyydestä.
Minä en välitä, onko hän uskovainen, kunhan hän uskoo pyhyyteen ja ymmärtää, että jokainen hetki kanssasi on pyhä ja vaalimisen arvoinen.
Rakas pikkuiseni. Jos joskus löydät kumppanin, jonka kanssa sinulle ei ole mitään yhteistä, en välitä siitä, kunhan teillä on olemassa yksi yhteinen asia: sinä.
Koska loppujen lopuksi, rakas pikkuiseni, ainoa asia, mitä sinun pitäisi tehdä pitääksesi hänet kiinnostuneena, on olla sinä.
Rakkaudella,
sinua ikuisesti mielenkiintoisena pitävä isäsi."
Voiko tuon oikeasti joku lukea liikuttumatta? :') Saa ilmoittautua ;)
"Rakas pikkuiseni.
Minä ja äitisi googlettelimme netistä asioita, kun eksyimme sivulle, joka paljasti maailman haetuimmat kysymykset. Niiden joukossa oli kysymys "Miten pitää mies kiinnostuneena?"
Kysymys sai minut hämmentyneeksi ja vihaiseksi. Googletin lisää, ja löysin lukemattomia artikkeleja siitä, miten olla seksikäs ja seksuaalinen, miten tuoda miehelle olutta ja tehdä hänelle voileipää ja miten saada hänet tuntemaan itsensä ylempiarvoiseksi ja älykkääksi.
Rakas pikkuiseni. Sinun tehtäväsi ei ikinä ole "pitää mies kiinnostuneena."
Sinun ainoa tehtäväsi on tietää sielussasi, siellä ainoassa paikassa, johon loukkaukset ja torjumiset eivät ylety, että sinä olet kiinnostuksen arvoinen. Kun vielä muistat, että jokainen muukin on, olet jo pitkällä tässä elämässä (mutta se on oman kirjeensä arvoinen asia).
Jos pystyt luottamaan siihen, että olet mielenkiinnon arvoinen, tulet löytämään kumppanin, joka osaa kiinnostua sinusta ja joka ymmärtää sijoittaa kaiken kiinnostuksensa sinuun.
Rakas pikkuiseni. Haluan kertoa sinulle ihmisestä, jota sinun ei tarvitse pitää kiinnostuneena, koska hän tietää, että sinä olet kiinnostava.
Minä en välitä, vaikka hän laittaisi kyynärpäät ruokapöydälle syödessään, kunhan hän huomaa sinun nenääsi nauraessasi ilmestyvät pienet rypyt ja ei voi lakata tuijottamasta niitä ihastuneena.
Minä en välitä, vaikka hän ei pystyisi lähtemään kanssani pelaamaan golfia, kunhan hän jaksaa pelata ja leikkiä lastenne kanssa ja rakastaa heissä kaikkia niitä piirteitä, jotka he teiltä molemmilta perivät.
Minä en välitä siitä, onko hän rikas, kunhan hän seuraa sydäntään.
Minä en välitä siitä, onko hän vahva, kunhan hän antaa sinun olla vahva luonteeltasi.
Minä en välitä siitä, ketä hän äänestää, kunhan hän valitsee sinut päivittäin.
Hänen ihonvärillään ei ole väliä, kunhan hän maalaa teidän elämänne väreillä, jotka muodostuvat uhrauksista, rakkaudesta, kärsivällisyydestä ja hellyydestä.
Minä en välitä, onko hän uskovainen, kunhan hän uskoo pyhyyteen ja ymmärtää, että jokainen hetki kanssasi on pyhä ja vaalimisen arvoinen.
Rakas pikkuiseni. Jos joskus löydät kumppanin, jonka kanssa sinulle ei ole mitään yhteistä, en välitä siitä, kunhan teillä on olemassa yksi yhteinen asia: sinä.
Koska loppujen lopuksi, rakas pikkuiseni, ainoa asia, mitä sinun pitäisi tehdä pitääksesi hänet kiinnostuneena, on olla sinä.
Rakkaudella,
sinua ikuisesti mielenkiintoisena pitävä isäsi."
Voiko tuon oikeasti joku lukea liikuttumatta? :') Saa ilmoittautua ;)
5. heinäkuuta 2014
Aikamatka 2000-luvun alkuun
Kellarin siivouksen yhteydessä roudasin sisälle vanhojen kalenterien ja leikekirjojen lisäksi vanhat päiväkirjat. Päiväkirjaa oon kirjoittanut säännöllisen epäsäännöllisesti kahdeksanvuotiaasta asti-ja oikeasti, miksi noita vanhoja juttuja säästäisi. Se on (kauan) sitten ollutta ja elettyä elämää.
Ennen kun kumminkaan vanhimmasta päästä alan moisia kirjallisuuksia hävittämään, tsekkaan ne läpi ja omaksi sekä ehkä osittain muidenkin riemuksi koostan parhaita paloja. Tässä otoksia ihkaensimmäisestä päiväkirjastani, ajalta 26.08.2001-15.10.2004. Kursivoidut hahmot (sisko, miesystävä jne.) on mainittu päiväkirjassa nimeltä, yksityisyyden takaamiseksi en niin tässä tee.
28.8.2001: "Tänään oli tosi tylsää."
1.11.2001: "Tänään satoi lunta ja minä tein lumipalloja. Ja illalla pelasin tietokoneella. Ja söin karkkia ja aamulla löysin mantariinistä (=mandariini) tosi ison siemenen."
16.1.2002: "Tänään äiti puhu tosi kauan puhelimessa."
13.8.2002: "Tänään oli eka koulupäivä kolmannella."
19.2.2003: "Tänään söimme kalasoppaa, missä oli kokonaisia ahvenia...."
12.6.2003: "...Eilen äiti oli ostanut pinssin, tehtäväkirjan, pokemonkortteja, tarroja ja pyjaman...Minulla on nyt satakolmekymmentä pokemonkorttia..."
19.9.2003: "...Saan korvakorut ensi kerralla kun menemme kaupungille, jos äidillä on rahaa..."
21.9.2003: "...Minä ja luokkakaverini sovimme torstaina kivan jutun että kun me täytetään 18 niin me muutetaan yhteiseen asuntoon ja ostetaan KOIRA!..."
1.10.2003: "...Sisko kysy multa että mitä mä tahdon joululahjaksi. Mä sanoi että neljännen Bråts-nuken (Bratz), toisen mikropetsin, Heinähattu ja Vilttitossu-kirjoja, poneja ja vahtikoirarobotin. Sitten illalla kun olin pesemässä hampaita niin kuuntelin kun äiti soitti siskolle ja sano: Aamulla kun mennään kauppaan niin täytyy käydä Anttilassa, Vapaa Valinnassa ja Kirjakaupassa. Aloin heti miettiä että ne hakee Anttilasta vaatteita, Kirjakaupasta kirjoja (Heinähattu ja Vilttitossu) ja Vapaa Valinnasta Bråtsin (Bratzin). En ollut varma käykö niin kun en itse pääse mukaan, mutta suunnittelin että jos äiti kertoo miesystävälleen niin kuuntelen salaa!"
23.10.2003: "Tänään leikin legoilla ja kuuntelin musaa."
24.1.2004: "...Olen saanut kolme (3) kivaa asiaa joulu-tammikuun aikana ne on: korvikset, kännykkä ja silmälasit..."
29.1.2004: "Tänään sain tietää että Forssalla on jääkiekko joukkue: FPS eli Fopsi eli Forssan palloseura..."
5.2.2014: "...Sain Raamatun käytöntestistä 13/15 ja äiti antoi mulle 1euron siitä. Horoskoopissani luki tiistaina: Mahdollisuudet erään kanssa ovat hyvät. Kukakohan se ERÄS on?.."
28.3.2014: "...Iskä oli löytänyt yks päivä markan mikä oli vuodelta 1981!!!!!!!! Tiistai on kiva päivä: On 2 tuntia käsityötä, liikunnassa uintia ja menen siskon kanssa Mäkkiin..."
2.5.2004: "Tänään opin ajaan pyörällä..."
10.6.2004: "...Mummu on ainoa joka sai kalaa: 2 sikaa ja 3-4 lahnaa..."
5.8.2004: "Heräsin tänään siihen et kärpänen käveli mun nenänvartta pitkin ylös."
19.9.2004: "Tänään leivoin äidin kanssa pullia. "Pihistin" taikinan nousuvaiheessa taikinaa kattilasta, kun äiti ei huomannut..."
P.S.
Emme muuttaneet luokkakaverini kanssa yhteiseen asuntoon 18v täytettyämme. Tietääkseni ei koiraakaan ole kummallakaan. (viittaus merkintään 21.9.2003)
Sain toivomani Bratzin ja Heinähattu ja Vilttitossu-kirjoja joululahjaksi. (viittaus merkintään 1.10.2013)
Ennen kun kumminkaan vanhimmasta päästä alan moisia kirjallisuuksia hävittämään, tsekkaan ne läpi ja omaksi sekä ehkä osittain muidenkin riemuksi koostan parhaita paloja. Tässä otoksia ihkaensimmäisestä päiväkirjastani, ajalta 26.08.2001-15.10.2004. Kursivoidut hahmot (sisko, miesystävä jne.) on mainittu päiväkirjassa nimeltä, yksityisyyden takaamiseksi en niin tässä tee.
28.8.2001: "Tänään oli tosi tylsää."
1.11.2001: "Tänään satoi lunta ja minä tein lumipalloja. Ja illalla pelasin tietokoneella. Ja söin karkkia ja aamulla löysin mantariinistä (=mandariini) tosi ison siemenen."
16.1.2002: "Tänään äiti puhu tosi kauan puhelimessa."
13.8.2002: "Tänään oli eka koulupäivä kolmannella."
19.2.2003: "Tänään söimme kalasoppaa, missä oli kokonaisia ahvenia...."
12.6.2003: "...Eilen äiti oli ostanut pinssin, tehtäväkirjan, pokemonkortteja, tarroja ja pyjaman...Minulla on nyt satakolmekymmentä pokemonkorttia..."
19.9.2003: "...Saan korvakorut ensi kerralla kun menemme kaupungille, jos äidillä on rahaa..."
21.9.2003: "...Minä ja luokkakaverini sovimme torstaina kivan jutun että kun me täytetään 18 niin me muutetaan yhteiseen asuntoon ja ostetaan KOIRA!..."
1.10.2003: "...Sisko kysy multa että mitä mä tahdon joululahjaksi. Mä sanoi että neljännen Bråts-nuken (Bratz), toisen mikropetsin, Heinähattu ja Vilttitossu-kirjoja, poneja ja vahtikoirarobotin. Sitten illalla kun olin pesemässä hampaita niin kuuntelin kun äiti soitti siskolle ja sano: Aamulla kun mennään kauppaan niin täytyy käydä Anttilassa, Vapaa Valinnassa ja Kirjakaupassa. Aloin heti miettiä että ne hakee Anttilasta vaatteita, Kirjakaupasta kirjoja (Heinähattu ja Vilttitossu) ja Vapaa Valinnasta Bråtsin (Bratzin). En ollut varma käykö niin kun en itse pääse mukaan, mutta suunnittelin että jos äiti kertoo miesystävälleen niin kuuntelen salaa!"
23.10.2003: "Tänään leikin legoilla ja kuuntelin musaa."
24.1.2004: "...Olen saanut kolme (3) kivaa asiaa joulu-tammikuun aikana ne on: korvikset, kännykkä ja silmälasit..."
29.1.2004: "Tänään sain tietää että Forssalla on jääkiekko joukkue: FPS eli Fopsi eli Forssan palloseura..."
5.2.2014: "...Sain Raamatun käytöntestistä 13/15 ja äiti antoi mulle 1euron siitä. Horoskoopissani luki tiistaina: Mahdollisuudet erään kanssa ovat hyvät. Kukakohan se ERÄS on?.."
28.3.2014: "...Iskä oli löytänyt yks päivä markan mikä oli vuodelta 1981!!!!!!!! Tiistai on kiva päivä: On 2 tuntia käsityötä, liikunnassa uintia ja menen siskon kanssa Mäkkiin..."
2.5.2004: "Tänään opin ajaan pyörällä..."
10.6.2004: "...Mummu on ainoa joka sai kalaa: 2 sikaa ja 3-4 lahnaa..."
5.8.2004: "Heräsin tänään siihen et kärpänen käveli mun nenänvartta pitkin ylös."
19.9.2004: "Tänään leivoin äidin kanssa pullia. "Pihistin" taikinan nousuvaiheessa taikinaa kattilasta, kun äiti ei huomannut..."
Emme muuttaneet luokkakaverini kanssa yhteiseen asuntoon 18v täytettyämme. Tietääkseni ei koiraakaan ole kummallakaan. (viittaus merkintään 21.9.2003)
Sain toivomani Bratzin ja Heinähattu ja Vilttitossu-kirjoja joululahjaksi. (viittaus merkintään 1.10.2013)
Kellarin kunkku
Eilisillan ratoksi vielä painelin kellaria siivoamaan. Tavoitteeni, eli se että kellarikoppiin mahtuisi itsekkin sisälle, oli karissut jonnekkin tässä parin vuoden aikana. Tuumasta toimeen-ja reilussa tunnissa valmiiksi!
 |
| Lähtö- ja lopputilanne |
4. heinäkuuta 2014
Peeeeeeeeerjantai
Huoltomies päätti herättää jääräpäisellä ovikellon rimputtamisella tänään yhdeksän aikoihin. En jaksanut/kehdannut sängystä ovelle kömpiä, vielä kun tiesin mitä asia koski. Pyykkituvan avain oli palauttamatta... Yritin vielä kääntää kylkeä, mutta eipä uni enään maistunutkaan.
Tiesin tänään tulevan hiukan rahaa, sen verran että saisin pari laskua maksettua ja kaupassa käytyä. Olin jo illalla tehnyt kauppalistaa ja innostunut, että saan taas leivän päälle jotain. Vaan karvaspa oli aamulla pettymys, kun muistin taktikoineen rahat säästötilille. Se siitä kauppareissusta...
Parit laskut selvittelin, mapitin varmaankin taas puolen vuoden laskut laatikosta paikoilleen, tiskasin. Etsin uuden lukukausikalenterin kohta loppuvan jatkoksi, laitoin ensi lukukaudeksi opintotukihakemuksen menemään ja soittelin sossuun rahojen perään.
Totesin olevani liiallisen ahkera kesälomapäivänä ja otinkin aikalisän ulkokahvien merkeissä. Sitten jämähdinkin surffailemaan. Kävin vielä(kin) reissukuvia läpi, latailin faceen ja tein alle eksyvät kollaasit. Yritin työstää yhtä videoprojektia, mutta tarvin siihen vielä materiaalia-mikä taas ei ole tämän päivän homma.
Kovin hiljaista tuntuu jopa somessa olevan, kaikki kait viettävät kesälomia. Ässä häipyi kuukaudeksi Lappiin ja Setämieskin karkaa lähipäivinä Turkin lämpöön. Ois aika oiva tilaisuus jatkaa (ainakin jossain määrin) kesälomareissun netittömyyttä-ja vaikka koittaa saada palapeli valmiiksi ja pois pöydältä ennen kun äitee ens viikolla kahville tulee. Sitä ennen lupasin kellarinkin siivota, tsekata oisko siellä mitään kirpparille irtoavaa. Siinäpä sitä puuhasteltavaa onkin, muuta tekemistä kun ajatella kuinka kaupungin toisella laidalla on menossa ehkä Suomen parhaat festarit eikä mun talous antanu myötä mennä...
Tiesin tänään tulevan hiukan rahaa, sen verran että saisin pari laskua maksettua ja kaupassa käytyä. Olin jo illalla tehnyt kauppalistaa ja innostunut, että saan taas leivän päälle jotain. Vaan karvaspa oli aamulla pettymys, kun muistin taktikoineen rahat säästötilille. Se siitä kauppareissusta...
Parit laskut selvittelin, mapitin varmaankin taas puolen vuoden laskut laatikosta paikoilleen, tiskasin. Etsin uuden lukukausikalenterin kohta loppuvan jatkoksi, laitoin ensi lukukaudeksi opintotukihakemuksen menemään ja soittelin sossuun rahojen perään.
Totesin olevani liiallisen ahkera kesälomapäivänä ja otinkin aikalisän ulkokahvien merkeissä. Sitten jämähdinkin surffailemaan. Kävin vielä(kin) reissukuvia läpi, latailin faceen ja tein alle eksyvät kollaasit. Yritin työstää yhtä videoprojektia, mutta tarvin siihen vielä materiaalia-mikä taas ei ole tämän päivän homma.
Kovin hiljaista tuntuu jopa somessa olevan, kaikki kait viettävät kesälomia. Ässä häipyi kuukaudeksi Lappiin ja Setämieskin karkaa lähipäivinä Turkin lämpöön. Ois aika oiva tilaisuus jatkaa (ainakin jossain määrin) kesälomareissun netittömyyttä-ja vaikka koittaa saada palapeli valmiiksi ja pois pöydältä ennen kun äitee ens viikolla kahville tulee. Sitä ennen lupasin kellarinkin siivota, tsekata oisko siellä mitään kirpparille irtoavaa. Siinäpä sitä puuhasteltavaa onkin, muuta tekemistä kun ajatella kuinka kaupungin toisella laidalla on menossa ehkä Suomen parhaat festarit eikä mun talous antanu myötä mennä...
Hetkiä.
Etsin kaapista suosikkimekkoni, keitin kupin höryävää kahvia ja kirja seuranani kipitin pihakeinuun nauttimaan kesäisestä säästä. Jokunen lintu liversi, tuuli heilutteli pyykkinarulle viemiäni vaatteita ja jostain kuului aloittelevan festarikansan iloitsemista. Oli hyvä olla. Yksin.
Hetken. Ennen kuin tajusin, että tuuli oli oikeasti aika kylmä, hame liian kesäinen ulkoiluun ja naapuruston väki oikeasti meukkasi aika lujaa. Kahvi ei maistunutkaan ja katse tarkkaili tuulen riepottelemia vaatteita enemmän kun kirjan sanoja. Niin ja munhan piti olla tavoitettavissa, pankista oltiin luvattu soittaa!
Pitkä huokaisu, merkki takaisin kirjan väliin. Ehkä vielä joskus saan tämänkin teoksen loppuun. Palasin sisälle, kumosin kahvit lavuaariin ja asettauduin ehkä jo liiankin tuttuun sohvan nurkkaan tabletti kädessä. Yksi puhelu oli tullut.
Hetken. Ennen kuin tajusin, että tuuli oli oikeasti aika kylmä, hame liian kesäinen ulkoiluun ja naapuruston väki oikeasti meukkasi aika lujaa. Kahvi ei maistunutkaan ja katse tarkkaili tuulen riepottelemia vaatteita enemmän kun kirjan sanoja. Niin ja munhan piti olla tavoitettavissa, pankista oltiin luvattu soittaa!
Pitkä huokaisu, merkki takaisin kirjan väliin. Ehkä vielä joskus saan tämänkin teoksen loppuun. Palasin sisälle, kumosin kahvit lavuaariin ja asettauduin ehkä jo liiankin tuttuun sohvan nurkkaan tabletti kädessä. Yksi puhelu oli tullut.
3. heinäkuuta 2014
Luovuta #3
Jo ennen kesäkuun reissua oli tarkoitus taas Väestöliiton klinikalla poiketa luovutusasioissa, mutta iskipä talouskriisi. Siis käyttötili näytti nollia ja säästötilin tuore pankkikortti ei halunnut pelittää. Onneksi mitään suurempaa merkitystä lääkäriajan siirtämisellä ei ollut, mitä nyt tuolloin turhautti kun olin vapaapäiväksi muuttuneena päivänä herännyt jopa ihmisten aikaan.
Tänään suuntasin lopultakin kyseiselle lääkärikäynnille; hyvän matkaa kotoa aseman suuntaan käveltyäni muistin opiskelijakortin jääneen kotiin ja pakko se oli kääntyä hakemaan. Siinä vaiheessa oli entistä enempi kiire ja nappasin fillarin alle. Rautatieaseman läheisyydessä pyörää parkkiin pistäessä muksahdin tutkimaan maaperää ja naksautin ranteeni niin, että epäilin sen jopa menneen poikki. Onneksi ei. Hirveällä kiireellä ja stressillä lopulta junaan ehdittyäni, tajusin olevani tunnin liian aikaisin liikenteessä...
Kovin hehkeä fiilis ei siis klinikalle päästyä ollu, kiukutti, mutta vastassa oli onneksi mukavia ihmisiä. Lääkärin kanssa keskusteltiin vielä luovuttamispäätöksestä-siis niitä samoja asioita mitä kätilön kanssa kävin läpi toukokuussa. Edelleen mielipiteeni ollessa sama, lääkäri tsekkas ultraäänellä munasarjat (sitä touhua sai seurata monitorilta ja hiukan huvitti kun oma silmä ei erottanut kuvasta mitään :D) sekä nappas papatestin.
Lääkäriltä suunta oli jollekkin hoitajalle jonka luona allekirjoitin luovuttamissopimukset (nyt se sitten on virallista...) ja hän kirjotti mulle lähetteen alakertaan verikokeisiin. Tällä kertaa verikokeista tsekataan ainoastaan kromosomit; se ei ettei mitään poikkeamia ole ja näin esteitä luovuttamiselle.
Vaikka klinikan väki on mukavaa, itseäni hieman alkoi turhauttaa tuollainen ihmiseltä toiselle pompottaminen. Asiat kumminkin edisty ja elokuun alkuun sovittiinkin seuraava aika.
Tänään suuntasin lopultakin kyseiselle lääkärikäynnille; hyvän matkaa kotoa aseman suuntaan käveltyäni muistin opiskelijakortin jääneen kotiin ja pakko se oli kääntyä hakemaan. Siinä vaiheessa oli entistä enempi kiire ja nappasin fillarin alle. Rautatieaseman läheisyydessä pyörää parkkiin pistäessä muksahdin tutkimaan maaperää ja naksautin ranteeni niin, että epäilin sen jopa menneen poikki. Onneksi ei. Hirveällä kiireellä ja stressillä lopulta junaan ehdittyäni, tajusin olevani tunnin liian aikaisin liikenteessä...
Kovin hehkeä fiilis ei siis klinikalle päästyä ollu, kiukutti, mutta vastassa oli onneksi mukavia ihmisiä. Lääkärin kanssa keskusteltiin vielä luovuttamispäätöksestä-siis niitä samoja asioita mitä kätilön kanssa kävin läpi toukokuussa. Edelleen mielipiteeni ollessa sama, lääkäri tsekkas ultraäänellä munasarjat (sitä touhua sai seurata monitorilta ja hiukan huvitti kun oma silmä ei erottanut kuvasta mitään :D) sekä nappas papatestin.
Lääkäriltä suunta oli jollekkin hoitajalle jonka luona allekirjoitin luovuttamissopimukset (nyt se sitten on virallista...) ja hän kirjotti mulle lähetteen alakertaan verikokeisiin. Tällä kertaa verikokeista tsekataan ainoastaan kromosomit; se ei ettei mitään poikkeamia ole ja näin esteitä luovuttamiselle.
Vaikka klinikan väki on mukavaa, itseäni hieman alkoi turhauttaa tuollainen ihmiseltä toiselle pompottaminen. Asiat kumminkin edisty ja elokuun alkuun sovittiinkin seuraava aika.
1. heinäkuuta 2014
Reissufiilistelyä (vielä)
Kolmen viikon reissun aiheuttama, lähinnä henkinen, reissuväsymys on siirtymässä taka-alalle ja on aika palata arkeen. Pitkälti aika on kahden viime päivän aikana kulunut sängyssä, mutta olenpa ehtinyt tehdä tuttavuutta yhden jos toisenkin puhelinpalvelun kanssa. Kotona reissulaista odottamassa oli paksu pinkka muistutuslaskuja vaikka nimenomaisesti maksoin kaikki laskut ennen lähtöä...
Reissussa varusteena oli mukana myös kamera, mutta harmittavan vähän tuli kuvia otettua. Jotain otoksia kumminkin, sopivasti muutamaan alta löytyvään kuvakollaasiin. Tästä lienee hyvä jatkaa ja odotella sitä todellista kesää...
P.S. Sunnuntai-iltana kotiutuessa en ollut uskoa silmiäni. Pakastimeen oli ilmestynyt neljä patonkia ja 2x3kg pinaattilettuja. Kukaan muu kuin naapuri ei ole voinut olla asialla :´)
Reissussa varusteena oli mukana myös kamera, mutta harmittavan vähän tuli kuvia otettua. Jotain otoksia kumminkin, sopivasti muutamaan alta löytyvään kuvakollaasiin. Tästä lienee hyvä jatkaa ja odotella sitä todellista kesää...
P.S. Sunnuntai-iltana kotiutuessa en ollut uskoa silmiäni. Pakastimeen oli ilmestynyt neljä patonkia ja 2x3kg pinaattilettuja. Kukaan muu kuin naapuri ei ole voinut olla asialla :´)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)