Jokainen tarvitsee jonkun

Jokainen tarvitsee jonkun, jota ajatella ja ikävöidä.

Jokainen tarvitsee jonkun, joka välittää ja huolehtii.

Jokainen tarvitsee jonkun, joka pitää kiinni eikä päästä irti.

Jokainen tarvitsee jonkun, jolle ei osaa olla vihainen minuuttia pidempään.

Jokainen tarvitsee jonkun, joka toivottaa hyvää yötä.

Jokainen tarvitsee jonkun, joka saa tuntemaan itsensä tärkeäksi.

Jokainen tarvitsee jonkun, jolle sanoa "rakastan sua".

Jokainen tarvitsee jonkun, jota heittää lumipallolla silloin kun mieli niin tekee.

Jokainen tarvitsee jonkun, jonka vuoksi tekisi mitä tahansa.

Jokainen tarvitsee jonkun, jonka kanssa voi olla oma itsensä.

Jokainen tarvitsee jonkun, joka opettaa uusia puolia elämästä.

Jokainen tarvitsee jonkun, joka tekee elämästä kokonaisen.

Jokainen tarvitsee jonkun, joka kuuntelee.

Jokainen tarvitsee jonkun, jonka ei pelkää jättävän tai pettävän.

Jokainen tarvitsee jonkun, jonka kanssa oppia uusia puolia itsestään.

Jokainen tarvitsee jonkun, jonka kanssa seikkailla ja kokea uutta.

Jokainen tarvitsee jonkun, jonka kanssa riidellä ja sopia.

Jokainen tarvitsee jonkun, joka kertoo sinun olevan tärkein asia hänen elämässään.

Jokainen tarvitsee jonkun, joka potkaisee persuksille silloin kun olet antamassa periksi.

Sanattomuus...

Viimeinen suudelma satuttaa

"Tää tarina päättyy viimeiseen suudelmaan..." Ainakin tällä erää tarina päättyi viimeiseen suudelmaan Kampin pihalla. Pari päivää on antanu aikaa ajatuksille-mutta myös ikävälle. Kuinka sitä taas oppii olemaan erossa mikä kuului hyvän tovin elämään, arkeen. 

Ketun kanssa käytiin eilen illalla alla oleva keskustelu. Vaikka niinä hetkinä tilannetta ja mahdollisia ikäeroja ei ajattelekaan, toinen ei välttämättä tunnu sen ikäiseltä mitä oikeasti on, jälkikäteen tuun itekin miettineeks miten aina "onnistun".

• Taisin jättää mainitsematta että meillä on *****n kaa n.15 vuotta ikäeroo...
• Miten sä teet tuon?
• Minkä?
• Haalit tommosia itteäs kakskyt vuotta vanhempia tyyppejä joitten kanssa päädyt hämmentäviin tilanteisiin!
• Saanko vastata viattomasti etten tiedä? Olen vaan oma itseni?
• Sun tarvii alkaa tekemään asialle jotain, kun ei tollanen kovin hyvin pääty...

Älä tee niin kuin minä teen vaan niin kuin minä sanon

Elämä neuvoo, mutta mä ainakin välillä unohdan ne hyvätkin neuvot ja teen just niin kun ite haluun. Ja sitten mahdollisesti harmitellaan, annetaan muille tilaisuus siihen Mitäs minä sanoin-fiilikseen. Viime viikon aikana näitä tilanteita sattu parikin.
Ensimmäisestä "mokasta" selvitään suhteellisen helpolla vielä. Olin kuullu ettei auringossa sais viettää kauheesti aikaa klo 12-15 välillä-eli sillon kun aurinko on korkeimmillaan. Pakkohan reissussa oli myös keskipäivän lämpö hyödynnettävä-ja mukava rapusävyhän koko vartaloon tiensä löysi. Auringonpistoksien aiheuttamalta pahalta ololta kumminkin tuli säästyttyä.

Toinen juttu onkin hiukan yksityisempi... Lomaromanssi nimittäin puolivahingossa johti suojaamattomaan seksiin. Kokemus sinänsä oli hyvä, mutta jälkiehkäisyn kaa meni aika viime tippaan. Nyt sitten stressataan pari kolme viikkoo ennen kun saan raskaustestillä varmistuksen tilanteesta. Eniten yllätyin kumminkin siitä kuinka herkistyin tuollaisen jälkeen. Pelkkä jälkiehkäisypillerin ottaminen, jo ajatuksena, tuntu että tapan mun sisältä jotain. Jotain mikä ansaitsis elää. Itkinkin pari päivää ihan hillittömästi-kunnes ymmärsin että ei yksinkertaisesti ole vaihtoehtoja...

Wake up happy in Croatia

Nyt on jälkimmäinenkin kesälomamatka ohi. Vähän on haikeat fiilikset, kaipaan lämpöä, merta ja ihania matkaseuralaisia. Reissu oli antoisa, aurinko helli ihon rapusävyyn ja uusia kokemuksia kertyi roppakaupalla. Onneksi näkemiin ei tarkoita hyvästejä.

Paikallinen hissi

Peruslämpötila. I like!!!

Oltiin pulassa... ei kun siis Pulassa

Dinopihvit jäi kyllä maistamatta... :D

Anteeks, mutta tunnetaanko me?

Missä vaiheessa sitä voi sanoa tuntevansa toisen? Oon lähiaikoina lähössä sinne Kroatiaan ja automaattisesti vastasin myöntävästi kun iskä kysy tunnenko porukasta jonkun. Tunnen V:n. Vai tunnenko? Tarkoin ajateltuna ollaan nähty kaks kertaa...
Oltiin talvella kaksi yötä samalla leirillä ja olin yökylässä V:n luona talvilomalla. Vaikka tuntuu että oltais tunnettu toisemme jo vuosia, me tavattiin n.4 kk sitten. Miten tää on mahdollista? Miten on mahdollista, että jo ensimmäisenä leiri-iltana tuntui että oltais tunnettu aina?

Eniten ehkä reissussa jännittääkin se miten me tullaan toimeen. Leiriolosuhteet on aina mitä on eikä yksi vuorokausikaan oikein kerro toisesta paljoa. Vielä kun soppaan lisätään kaikki se tunnesekoilua mitä tässä on koettu niin huh... Viikko yhdessä voi kulua joko todella nopeasti tai se voi olla todella pitkä ja piinaava.
Toivotaan toki ensimmäistä, sitä että reissu... En voi sanoa että auttas meitä hitsautuun yhteen mutta että se opettais jotain. Itsestä ja toisesta. Eksoottisesta maasta.

Lainakengissä

En voi sanoa "näin kun ollaan jo reippaasti täysi-ikäisyyden puolella", mutta kumminkin kun se maaginen 18 vuoden raja on parillakin vuodella ylitetty kohta, en enään välttämättä koe sisarusten kohdalla samanlaista pikkusisko-isoveli/-sisko-asetelmaa, mitä ennen. Nyt ne isoveljet ja isosiskot on "vaan" veljiä ja siskoja. Sillä ei ole merkitystä kuka on ketäkin pienempi. Kuta kuinkin kun samanpituisiakin ollaan.
Vänee pitkästä aikaa hoitamassa ollessani en jaksanu laittaa pihalle mennessä omia kenkiä vaan lainasin siskon jalkineita-ja niillä pihamaalla klonksutellessa huomas edelleen pikkusisko-isosisko-asetelman... Oli isosiskon kengän vähän liian isot...

Why why why...

Ässä on ollut talovahtina tässä eräässä kämpässä Hollolassa ja kehuskeli kuinka sieltä löytyy huippusauna uima-altaineen. Ei oltu vähään aikaan nähty, joten tuttuun tapaan soittelin eilen ja sanoin poikkeavani kahville kun herra kotiutuu. Oli yöksi menossa Hollolaan ja kyseli mua mukaan, mutta alunperin kieltäydyin. Kun Ässä sit joskus ysin jälkeen soitteli olevansa kotona, saunomisajatus kuulosti jo hyvältä ja sinnehän mä mukaan lähdin.
Ässän luona kyläillessä oon tottunu siihen, että hän kuljeskelee kalsareissa-onhan kerrostaloyksiöt kesähelteillä aika kuumia mestoja. Sauna laitettiin heti päälle kun perille päästiin ja samaan syssyyn lähti ilmeisesti elämää kovasti rajoittavat vaatteet. Nielin häpeäni ja marssin lauteille yhtä aikaa, aikuisiahan tässä ollaan. Voin kyllä sanoa, että se kannatti! En edes muista koska viimeks ylipäänsä oisin saunonu saatika sitten noin samanlaisista löylyistä tykkäävän kaa. Selkä pestiin pyytämättä...
Juotiin saunakahvit ja katteltiin jokunen tovi telkkua ennen nukkumaanmenoo. Ässän nuorempi poika oli mukana ja päädyttiin sitten sänkyjaossa siihen että poitsu nukkuu sohvalla ja me Ässä kaa talon omistajien parivuoteessa. Omilla puolilla tietenkin ja omien peittojen alla. Yön kuluneimmaks lauseeks tais nousta "Onpa paska sänky", sillä sitä se todella oli. Mäkin nukun melkein missä vaan, mutta tuossa sängyssä oli todella vaikea löytää hyvää asentoa.
Vieras paikka, vieras sänky ja "outo" seura takas sen ettei kauaa tullu nukuttua. Voisin sanoa että tottakai homma myös meni siihen ettei ihan selvänä pysyny ne omat puolet ja omat peitot-esimerkiks sillon kun mä aloin paleleen aamuyöstä ja tyttölasta tietenkin lämmitettiin kietoutumalla ympäri. En oikeastaan edes jaksanu välittää-kunnes jossain vaiheessa myöhemmin tajusin ettei Ässällä ollu edelleenkään mitään päällä. Yh! Ja ihan vaan muistin virkistämiseks, meillä tosiaan on ainakin se 20v. ikäeroo...

Siedätyshoitoon?

Ananas
Appelsiini
Aprikoosi
Avokado
Banaani
Cantaloupemeloni
Granaattiomena
Greippi
Guava
Hunajameloni
Kiivi
Kookospähkinä  

 Lime
Litsi
Mango
Nektariini
Papaija
Passion
Persikka  

Klementiini

Satsuma
Sitruuna
Taateli
Tähtihedelmä / karambola
Viikuna
Viinirypäle 

Persilja

Mansikka

Porkkana

Omena

Hasselpähkinä

Maapähkinä

Banaani

Maustepippuri

Kardemumma

Paprika(jauhe)

Curry

Nyt kun lopetin siitepölykauden allergialääkityksen, tarvii (yrittää) muistaa etten saa mitään yllä mainituista. Monesti sitä ite miettii, ja kuulee muidenkin suusta, ett mitä mä sit saan syödä. Noh, juureksia ja... Siihen se sit aika lailla jääkin. Riskiaineita kun on noiden lisäks herneet, kala, soija, kaura, ohra, ruis ja vehnä.

Noissa on jo tarpeeks kestämistä (ja välttämistä), mutta lisätään vielä allergialistaan jokunen ei-ruoka-aineallergia. Ihan vaan vaikka huvin vuoksi...

Koivu

Nurminata

Timotei

Pujo

Koira

Kissa

Kani

Pikkutiistai

Musta tuntuu, ettei aamu vielä oo
Vasta äsken, tartuin peittoon
Musta tuntuu, etten vielä saanut untakaan
Kun jo pitää nousta aamuun alkavaan

On kaikki hyvin, mut silti olen levoton
Ehkä siksi oon usein öisin uneton
Mistä johtuu, kuka kertoo mulle vois
Kuka ottanut on multa unenlahjan pois... 

Voi olla ennenkin oon kirjoitellu tänne Neljän suoran Musta tuntuu-biisistä, mutta se vaan tälläkin hetkellä pukee hyvin mun ajatukset sanoiks. Laskeskelin etten oo reiluun viikkoon nukkunu yhtäkään yötä kunnolla; ilman kesken unien heräämisiä, painajaisia taikka todella aikaista heräämistä aamulla. Myös nukahtaminen on vaikeaa, turhauttavaa...

Tänään päivää parantaa maha joka näyttää pienemmältä mitä todellisuudessa on. Johtunee eilisestä mahatauteilusta...