Remember me too

Muistobiiseistä kirjottelinkin jo aikoinaan, mutt biisien lisäks mun mieleen jää tietyt esineet ja niihin liittyneet tilanteet. Muistan omilla ekoilla rahoilla ostetut karkit, joulukalenterista paljastuneen hiiriparin kuvan nelivuotisjouluna. Ensimmäisessä joulujuhlassa eväänä olleet keksit, talvihämärässä opetellut uudet leikit uusien kavereiden kaa. Yöpaidan mikä oli päällä, kun ensimmäisen poikakaverin kaa oltiin siskolla yötä. Vaatteet mitkä oli päällä startin ekana päivänä, kahvikupin mistä TL joi.

Miksei tollaset yksityiskohdat voi vaan haalistua muistoista? Sitä samaista yöpaitaa oon käyttäny useita kertoja jälkeenpäinkin, kahvikuppi on ollu monen muunkin kulutettavana. Mä en ees välttämättä haluu tietää jatkuuko sama tulevaisuudessa. Muistanko ikuisesti ne lakanat mitkä on sängyssä kun neitsyys menee? Sen päivän, kun postilaatikosta rapsahtaa ensimmäinen hääkutsu? Vaatteet mitkä päällä ostan koiran?

Keiju

Figumanin jälkeen meni about puoli vuotta ennen seuraavaa seurustelua. Mietittiin pitkään Keijun kaa uskalletaanko suhde alottaa, mä en ollu ns. tullu kaapista ulos bi-seksuaalisuuteni kaa ja Keijun porukat ei muuten vaan tykänny.

Lopulta kumminkin päätettiin olla välittämättä mitä toiset sanoo. Koulussa vietettiin tiiviisti aika mikä siel oltiin, iltasin kun ei huonojen kulkuyhteyksien takii toistemme luo päästy. Mä salasin suhteen porukoilta ja esim. kun juhlittiin kuukausipäivää, sanoin meneväni kaverin kaa leffaan. Tyttö-osa jäi edestä pois...

Pari päivää leffailun jälkeen aloin epäileen onks kaikki ok ja sovittiin ett jutellaan asioista koulussa. Keiju halus erota ja vaikka se sattu, olin osannu varautuu. Ei olla nähty sen jälkeen, Keiju vaihto luokkaakin jo ennen eroo. Facebookissa sillon tällön muutama sana vaihdetaan ja mä kyll haluisin viel joskus nähä. Hyvästellä.

Figuman

Eksien muistelut jatkukoon neljännellä osalla. Lukion keväällä jätin päiväkirjan kirjottamisen joten siirappisia lausahduksia ei nyt kyllä oo lainata, nyyh.

Figumaniin tutustuin larppauksen alottamisen myötä. Mua varotettiin kyseisestä henkilöstä, mutt en tietenkään ottanu kuuleviin korviini. Kun suhteeseen alettiin, homma eteni kauheella vauhdilla-vaikka nähtiinkin "vaan" kerran viikossa. Jokunen viikko ehittiin viettää yhessä ennen kun mun inttileskeys alko.

Kun kundi oli turvallisesti armeijan leivissä, mä jätin raukkamaisesti tekstarilla. En halunnu/uskaltanu odottaa mille tasolle juttu siirtyy ekojen lomien aikana. Kerran ollaan nähty eron jälkeen ja fb:s ollaan kavereita, mutt ei juurikaan puhuta toisillemme. Ei vaan oo asiaa, mitään yhteistä enään.

Mikään ei oo niin kun ennen

Maanantaina päädyin monen mutkan jälkeen siihen tilanteeseen, ett löysin itteni eräästä lapsuudesta tutusta leikkipuistosta yksin itkien. Sen tarkemmin en haluu kertoo mitä tapahtu, turha näin jälkikäteen on muistella menneitä.
Puisto oli samainen missä kävin useita kertoja isäni kaa pienenä. Millon seikkailtiin metsän kautta, millon opeteltiin teiden ylittämistä yms. liikennesääntöjä matkalla. Myöhemmin iskä jäi kotiin ja fillaroitiin kaverien kaa tuttuun puistoon. Tarpeeksi kauas valvovan silmän alta, mutt silti niin lähelle, ett kotiin pääs 10 minuutissa.
Nyt vuosien jälkeen puistoon palatessa, mikään ei ollu kun ennen. Kirahvia (kirahvin muotoinen kiipeilyteline) ei enään ollut eikä tuttua keinulautaa. Kiipeilytelineet oli vaihtunu sellasiin eläinketkutusjuttuihin minkä oikeeta nimee en ees tiiä. Keinuja oli tullu lisää, hiekkalaatikkokin oli uusittu ja siirretty. Pienet majapolut pensaiden välissä oli osa rehevöityny umpeen ja osa tallottu leveämmiksi.

Ainoa tuttu oli iso liukumäki rinteessä...

"...Ennen siellä missä leikkivät lapset miettii eilistä...

... Pystyn aukaseen silmäni siihen maailmaan, 
jossa syntyy joskus kaukanen minä...

... Jossa lapsia, jotka veljiä ja siskoja ainiaan...

...Tekevät kaiken sen eteen, 
ettei taskussa nää hedelmät tuu säilymään...

...Onnesta jälki juuri ja juuri häilyvä...

...Tuuli näin kylmä ei oo ollu koskaan, 
polut pullollaan moskaa..."

Lainaukset biisistä Itseensä varten (Ainty ja Deva)

Teen mom

Teiniäitiys jaksaa puhuttaa. On ihmisiä jotka ei ymmärrä nuoria äitejä, mussuttaa ehkäsyn perään. On ihmisiä jotka ei oo millään tasolla kiinnostuneita asiasta-mikä saattaa olla vaan hyvä tai huono asia. Ja sitten on niitä ihmisiä joille teiniäitiys ei oo mikään ongelma. He voivat olla joko itse nuoria vanhempia taikka lapsettomia, kuten mä.

Mun mielestä äitiyteen ei oo mitään ikärajaa. Mikäli esim. neljätoista vuotias vaan kykenee ottaan vastuun ja hoitaan lapsensa, niin mikäs siinä. Joskus nuori, teini-, äiti voi olla jopa parempi kun...aikuinen äiti. Vastuu toisen hengestä on suuri, oli minkä ikänen tahansa. En lähe sen enemäpää tuomitsemaan teiniäitejä, kun mahdollisia abortteja taikka adoptioitakaan, jokainen saa tehdä (onneks) omat päätöksensä. Tiiän monia nuoria äitejä, jotka on lapsensa pitäneet ja pärjäävät vallan mainiosti.

Oon aina sanonu ett mun omat lapset syntyyköön sit vasta, kun koulut on käyty ja elämä sen myötä vakaampaa. Tiukasta opiskelijabudjetista ei pienokaiselle paljoo osteltas vaippoja tms. En kumminkaan pystyis tekeen esim. aborttia mikäli nyt tulisin raskaaks. Ne kaks viivaa raskaustestissä merkkaa mulle uutta ihmistä. Siinä vaiheessa opiskelut sais jäädä toissijaiseks asiaks mun elämässä.

Lina Medina-kaikkien aikojen nuorin äiti

Pilvipeiton alla

"Moni lapsi maailmalla 

nukkuu pilvipeiton alla,
näkee unta auringosta
herää harmauteen.
Taivaan Isä suojaa heitä
miljoonia nääntyneitä,
enkeleiden siivin peitä
heidät nukkumaan,
nukkumaan.

Jossain pilvipeiton alla
moni lapsi maailmalla
yksin nukkuu 
taivasalla.
Jossain pilvipeiton alla
maalla tuntemattomalla,
moni nukkuu 
taivasalla.

Uneen heille toivo anna.
Pehmein siivin kauas kanna
unten taikaan uuteen aikaa
kotiin parempaan.
Anna kerran aamun koittaa
rakkauden ja lämmön voittaa.
Herätä saa silmin kirkkain
päivään kauneimpaan,
kauneimpaan

Jossain pilvipeiton alla...

Moni lapsi maailmalla...

Jossain pilvipeiton alla..."

Iina Kangasharju:Pilvipeiton alla

Meillä on asiat oikeestaan aika hyvin...

Check, check

Missä vaiheessa musta on kasvanu tällanen kontrollifriikki, pelkuri, arkajalka? 

En mä nyt oo missään kampaajalla ikinä uskaltanu antaa vapaita käsiä ja suhteissa oon ollu se jarruttelija kenen tahtiin on menty (yleensä). Nykyään pitää tarkistaa moneen kertaa, ett kotiavain on mukana kun lähtee johonkin, kaikkien kaappien yms. ovet on oltava aina tarkasti kiinni eikä bussissa/junassa voi nukahtaa-ettei sit vaan nuku määränpään ohi. Illalla on noustava sängystä korjaan joku pielessä oleva asia-tai ainakin kirjottaa se ylös, jotta aamulla voi suorittaa korjauksen.

Mitä mä oikein pelkään?

Mitä tänne jää?

"Mietin mitä jää kun mä lähden täältä

Mut ei syytä huoleen

Se päivä ei oo vielä tänään

Mietin mitä jää kun mä lähden täältä 

kun mä kuolen
Se päivä ei oo vielä tänään"
Cheek: Mitä tänne jää

Missä menee raja?

Ite oon aina pitäny pussailua rajana. Yksittäinen moiskautus on ihan ok, mutt useampi ei oo vahinko. Tai niin mä ainakin aattelin viime viikkoon asti. Erään tuttavan kaa viime syksynä asiasta keskustellessa, hän sano olevansa jo naimisissa tolla periaatteella ja mäkään en nyt enään tiiä mihin raja pitäis vetää. Ilmeisesti se ei siis mennykään pussaamisessa. Jossainhan sen on oltava...

Googlesta

Tervetuloa matalaan majaani

Olin lauantaista asti äitillä ja jestas, kun osas olla tylsää. Kodissa joka ei ookaan enään koti, ei oo mitään henk.koht tavaroita ja vähän pakko olla koko aika sosiaalinen. Kyllä näihin muutamaan päivään mahtu kivojakin juttuja; mm. näin yhen kaverin ja sen pikkuisen vauvelin sekä tuli poikettua serkun rippijuhlissa. Hämeenlinnan lomailu huipentu legoilla rakenteluun (kuten kuvasta saatto arvata) ja nyt päässä pyörii parikin isompaa juttuja, ajatusta, mistä tässä lähiaikoina on tulossa kirjotettavaa.
Suunnittelin mm. hienon sängyn, mikä tosin tarvii viel piirtää mittasuhteissaan paperille. Tietenkin on tulossa postausta myös uudesta kodista, nyt kun tavarat alkaa vähitellen oleen paikallaan. Kuvia muutaman viikon takasesta Provinssista, ajatuksia Nuotta-lehdestä. Eikä tietenkään sovi unohtaa eksäpostailuja (The first one, Aina toinen, One, two, three) mitkä jatkuu kunhan tässä löytyy aikaa pohdiskeluun.