Auringonpaistetta risukasaan

Taas kilahti todistukseen yks kolmonen muitten kaveriks, aurinko paistaa ja vaikka en oo juuri mitään muuta saanu aikaseks, kun kirjotettua kolmen päivän to do-listat, tuntuu ett ois isokin kivi tippunu sydämeltä. Ehkä syynä on eräs ihana YSTÄVÄ jonka facebook-viesti onnistu yllättään ruokiksella ja joka myöhemmin salamannopeudella alotti keskustelun. Hih, kerrankin joku on sellai mua kohtaan, kun mä oon suurinta osaa ystäviini :D Toinen ilonaihe saattaa olla sekin, ett tulevan kesän kehitysvammaisten rippileiri (jatkossa tutummin kehvelileiri) sattukin sopimaan mun aikatauluihin-ja mikä parasta, leirille on lähössä yhtä ihmistä vaille sama porukka millä leireiltiin viime kesänä! :)
Huomenna on unelma koulupäivä; 10.00-14.00. Saa aamulla nukkua pitkään ja iltapäivälläkin on viel aikaa touhuilla vaikka mitä. Lauantai meneekin sit iltaan valmistautuessa ja kavereita viihdyttäessä, sunnuntaina yökyöpeleitten lähettyä tarkotuksena ois tehtailla luokkakaverin kaa parityö valmiiks. Tylsää siis ei ainakaan tuu oleen.

Piste.

En tiiä johtuuko tästä on-off-keväästä, opiskelumotivaation kaikkoomisesta vai mistä, mutt tää viikko on ollu jotenkin tosi raskas. Mitään univaikeuksia mulla ei, luojan kiitos, oo-päinvastoin. Nukahdan heti, kun vaan sänkyyn maltan kaatua ja aamulla herään sikeestä unesta kellon soidessa. Tänäkin aamulla taistelin nousemista vastaan, tää kaikki menis varmaan ohi sillä, ett sais nukkua kunnolla ja sais kunnon ruokaa. Muutama viikko meni kympin budjetilla kituen ja tänään sit kävinkin ostaan suurin piirtein kaupan tyhjäks. Kuinka ihanaa onkaan saada leivän päälle muutakin kun voita-ja juoda jotain muuta kun vettä!
Ontto olo saattaa johtuu lauantain kekkereistä, haluun ett kaikki on täydellistä ja kaverit viihtyy. Siis ne muutamat kaverit ketä ylipäänsä on tulossa. Tekemistä riittää ennen kun tänne ees ketään kehtaa päästää; tarvii imuroida, tiskata, pyykätä, leipoo tarjoilut, pumpata varavuode valmiiks,... Päälle vielä huomenna palautettava itsearviointi eräästä kurssista, parit oppimistehtävät, kokeet jne. Ja mitä mä teen, istun facessa. Ei vaan jaksais.
Tosin eipä niitä juttui kukaan muukaan mun puolesta tee ja se fiilis on aivan mahtava, kun on vähän viittiny vaivautua jonkun lopulta onnistuneen jutun eteen. Eipä siis auta, kun laittaa siivousmusaa (kyllä, mulla on omat cd:t siivousta varten...) ja alkaa hommiin. Jos parikin juttua sais tänään tehtyä niin...sit ois ne tehty.

...

Sarjassamme turha postaus, tuntuu vaan siltä ett tällä hetkellä on parasta kirjottaa joka ikinen ajatus ylös ettei nuppi sekoo-ja siitä huolimatta ettei kirjaimet haluu asettuu sulosointusesti vaan töksähtelee sinne tänne.

Pikapostaus

Vuoristorata-ajelu jatkuu ihan sujuvasti... Tähän päivään mahtu mm. suklaata, kirppistelyä, turhautumista, muhkeita karkkiostoksia, hurmaava optikko (hih...) ja kadonneitten tavaroitten metsästystä. Kerhosta selvittiin ehjin nahoin vaikkakin taas sai huokasta helpotuksesta, kun ovi viimesen lähtiessä lukittiin. Huomenna eessä ois viimenen liikuntasirkustelu, kattoo jos jotain kuvamateriaalia tännekin sit iltasella saisin, ja pitkästä pitkästä aikaa kunnon kauppareissu.

Voiko tälle Kinder-turhakkeelle olla hymyilemättä?!? < 3

Miltä sinun peilikuvasi näyttää?

"Mä näen tyhjän taistelukentän
pahimman vastustajani tiedän
minusta itsestäni sen löydän..."
Tiktak: Sankaritar

Niinhän se on, ett omaa keho kohtaan on ite kriittisempi kun mitä muut on. Peilikuva saattaa näyttää tosi lihavalta tai rumalta, iho epätasaselta ja reidet liiankin isoilta. Nuorten lehdissä, kuten Demissä, näkee usein kirjotuksia siitä kuinka paljon oma itsetunot vaikuttaa siihen miten näkee peilikuvansa. Mä pidin moista aluks ihan hölynpölynä, mutt uteliaana ihmisenä pakko oli kokeilla. Opin ettiin jokasesta päivästä jotakin positiivista, oli se sitten auringonpaiste, vähäiset päivät seuraavaan viikonloppuun tai kaverin kaa vietetty aika. Kummasti on ruvennu maailma näyttään mukavammalta paikalta. Ainahan ei tietenkään voi olla ilonen, sehän ois jo epäinhimillistä, mutt jokainen voi yrittää ettiä niitä asioiden valosia puolia :)

"Sanon huomenta peilille ja se hymyilee

mul on hyvä fiilis ja muutki on ilosii..."
Pikku G: Päiviä vaan

Alas ja ylös, ylös ja alas

Tiedä sit mikä murkkuikä (taas) vaivaa, kun tunteet heittelee ihan laidasta laitaan tunninkin sisällä. Koulussa meillä on "vaan" liikuntasirkusesitys yhellä koululla ja tietyiltä ihmisiltä tuntu puuttuvan taas käytöstavat yms. mikä sai mut kiehuun raivosta. Asiaa puitiin facessa enkä nyt ala sitä sen enempää avaan, joka tapauksessa olin suht pahalla tuulella kun kotiin pääsin. Asiaa ei helpottanu se, ett joku oli taas käyny mun kämpällä, tää oli nyt kolmas kerta viikon sisään. Vuokraemännältä tulikin äsken selitys, oli kuulemma haistanu palaneen käryy ja seinänaapuri oli käyny tarkistaan ettei mikään vaan pala. Ihan kun mun kaks palovarotinta ei asiasta ilmottas...
Mieliala kumminkin nousi, kun erään "anonyymin" lukijan henkilöllisyys paljastu ja olin luullu ko. ihmistä ihan toisenlaiseks, aattelin ettei meillä oo juuri mitään yhteistä mutt itse asiassa taitaa olla. Ja luulin ett meillä on ikäerookin enemmän, mutt paljon parempi näin. Terveisiä vaan, jos tunnistat ittes ;) Lisäks oon saanu riemuu postiyllätyksistä; olin jo hetkeks unohtaneeni ett tilasin suklaafonduesetin, mikä olikin perjantaina vastassa kun iskälle pääsin. Tänään postista löyty kuvaan päässeet suklaanäyte ja Makuunin lahjakortit-ja nyt kun joku luuli löytäneensä syyn mun rahaongelmiin, voin oikasta ett noi Makuunin lahjakortit on kiitos Buzzadorille tekemästä kampanjastani ja suklaa+fonduesetti on tilattu säästöpisteillä kahesta eri paikkaa. Kaikesta kolmesta en siis maksa(nu) muuta kun fonduesetin postikulut 4,50e. 

Kuvahaaste vk 2

1. Somisteita
Pikkuikkunan välistä, pumpulitiivisteen päältä löytyy pari pientä keijua. Kooltaan ja paikaltaan sellasia ettei välttämättä heti kiinnitä huomioo.


2. Yllätyksellinen asia sisustuksessa
Kaveri toi alkuvuodesta tuparilahjaks tuikkulyhdyn, mikä paljastaa hämärässä salaisuutensa.

3. Yöpöydät
Mulla ei oo yöpöytää enkä ees haluiskaan sellasta. Yöpöydän virkaa toimittaa vaihtelevan kokonen lehtikasa.

4. Valaisin
Äitin "varastoon" tuoma lamppu, mikä oli mun huoneessa kotona asuessa niin kun kun muistan. Jotenkin tykkään tosta muodosta ja yksinkertasuudesta.

5. Keittiötarvike
Isot sakset; kätevät erilaisten pakkausten avaamiseen yms.-ja tietenkin arkarteluun yms. on omansa. 

6. Tekstiili
Kasvikuvioinen, karkeahko tyynynliina.

7. Kukka/kasvi
Bambun jämät Teho tölkissä...

Minkä taakseen jättää, sen edestään löytää

Aina kun oon viikonlopun pois kotoo, esim. nyt kun oon viikonlopun iskällä, sitä huomaa kuinka tottunu on niihin omiin tapoihin toimia tietyissä tilanteissa. Koska kotona teen ite omat ruokani, meinaa kiitos unohtua sillon kun aterian kattaa joku muu. Telkkarin ääressä tulee helposti viihdyttyä, kun ei sellasta itellä oo-muistamatta ettei kaikki ehkä haluu kattoo niitä mun lemppariohjelmii. Yksinäisyyden välttämiseks mulla on aina kotona radio päällä tai Youtubesta pyörii soittolistat, ja vasta asiasta huomautettua tajusin kuinka häiritsevää musiikki voi olla-ja ehkä Petri Nygård (...lasit täyteen, rai rai rai! Paita pois, housut alas,...) tms. ei oo sellasta musaa mitä yhessä isäni kaa haluisin kuunnella... Tai siis ett iskä kuulee, ett mä kuuntelen sellasta...
Viikonlopun jälkeen mä tulin varmemmaks siitä, ett mun kesäloma taitaa kuluu pääosin Lahdessa, kotona. Ainakin saa tehä juttuja mitä haluu ja lähes mihin aikaan haluu. Ei tartte olla kymmeneltä "omassa" huoneessa tai välttämättä kertoo minne lähtee kun ovesta poistuu.

Ai niin! Oon saanu kolme uutta lukijaa tällä viikolla, sydämellisesti tervetuloa :)

Opiskelusta

Mulla on nykysessä koulussa ollu- ja tulee oleen- tosi paljon puolikkaita koulupäiviä. Eli tunnit on joko aamu- (8.15-11.30) tai iltapäivällä (12.30-15.45). Useimmiten se on kiva juttu; puol yhteen mennessä voi nukkuu pitkään tai aamupäivätuntien jälkeen on aikaa kotitöille, asioiden hoitamiselle tms.
Välillä kumminkin päivien "lyhyys" ärsyttää. Esimerkiks tiistaisin ois kiva päästä neljän aikaan niin saisin kyydin töihin eikä tarvis mennä kotiin välissä ja lähtee sielt sit bussilla. Kotitöitäkään ei nyt ihan joka päivälle riitä, kouluhommia tulee niin harvoin ettei niilläkään voi vapaa-ajanongelmia paikata.
Yks päivä tajusin, ett kaipaan lukiosta pitkiä koulupäiviä, sitä kuinka hienoo oli päästä perjantaisin "jo" puol kolme. Luulin etten tuu ikinä kaipaan mitään lukioajoista, mutt toisin kävi... Nyt mä kaipaisin kunnon koulunkäyntiä ja ponnisteluja numeroiden eteen; vähän jo kyllästyttää saada kolmosia kun ne harvat oppimistehtävätkin riittää, kun tekee vasemmalla kädellä... Jotain haastetta, kiitos!!!

Maailmassa monta on ihmeellistä asiaa...

Kuten jo aiemmin mainittua, tulin viettään viikonloppua tänne iskälle Forssaan. Reilun parin tunnin bussimatkalle mahtu yhtä jos toista... Lahdesta kyytiin nousi monien muiden lisäks lauma about mun ikäsii tyttöjä jotka oli lähössä maaseutumatkaileen Lammille. Noin kolmen vartin matka meni sitä kailotusta kuunnellessa ja nauruntyrskähdyksiä pidätellen, kun millon joku porukan likka tajus bussin olevan "keskellä mettää" tai voivottelua siitä kuinka Lammin S-marketin laajennus ei kyllä yhtään sovi maisemaan...
Lammi-Hämeenlinna väli sujukin sit tosi rauhallisesti, tuntu ett likkalauman mukaan lähti elämä bussista. Hämeenlinnasta kumminkin kyytiin nousi lisää porukkaa-kuten myös aiemmilta matkoilta tuttu, kehitysvammainen mies. Kyseinen miekkonen mölisee koko aika omiaan, mutt tänään uteliaat korvat sai osittain selvääkin sanoista. Kuljettajan ojentaessa lippua, kuului kohtelias "kiitos" ja ennen kun bussi startattiin, kuului ainakin mun huulille hymyn nostanut "ei vielä"...
En muista tuliko seuraava nainen kyytiin linja-autoasemalta vai Harvialan pikavuoropysäkiltä... Nainen asteli autoon ja pysähtyi penkkirivin päähän mun paikasta ja huusi niin ett kaikki varmasti kuuli; Onks täällä kaikki maksanu kahesta paikasta kun minnekään ei pääse istumaan!!! Mä lukeuduin näihin jotka valtas kaks paikkaa, repulla oli hyvä olla siinä mun vieressä, enkä tahallanikaan tilaa tehnyt kun ei nätisti osattu kysyy. Kaiken huippu oli kun kyseinen rouvashenkilö sitt sen paikan jostain sai, hän soitti kaverilleen ja haukkui kaikki kanssamatkustajat nuoriks kakaroiks, varsinaisiks mulkuiks jotka ei paikkaa ymmärrä antaa.
Että tämmöstä tänään... Iskä ilmottelikin tossa jo aiemmin olevansa poikkeuksellisesti myös lauantain töissä ja suunniteltiinkin parhaan kaverin kaa viettämämme aikaa leffoja kattellen ja ruokaa tehden. Siis rauhallista laatuaikaa  jollei ei tänä keväänä kaverin yo-kirjotusten takii oo löytyny aiemmin tilaa. Noh, kaverilta sit tuli viesti, ett rakas pikkuserkkuni pyysi häntä huomenna Seinäjoelle ja sinne siis on suunta-välittämättä meiän monta viikkoo sit tehdyistä suunnitelmista. Koska mulla ei oo ees rahaa ja iskä menee (tietenkin) aamulla autolla töihin, taitaa mun lauantai kuluu Osto-tv:n katteluun.

Maailmanloppua odotellessa

Jos sulta ei löyty yhtään huumorintajuu tai suhtaudut muuten intohimoisesti esim. kristinuskon asioihin, suosittelen ett jätät lopun lukematta. Kaikella kunnioituksella.
Jokainen on varmaan joskus kuullu maailmanlopun tulemisesta ja siitä kuinka mayojen kalenteri loppuu 21.12.2012. Joku on yhdistäny noi kaks asiaa-vaikka mayojen mukaan alkaa "vaan" uus aikakausi. Ne taas jotka on kristinuskosta perillä, tietää tarinat joiden mukaan jonkin sortin Jeesus vielä joskus palaa maan päälle.
Kun nää asiat yhdistää, siis maagisen päiväyksen 21.12.2012 ja Jeesuksen paluun, siihen ett mun menkat on reilun viikon myöhässä, saa naurettavan yhtälön. Jokainenhan siis tietää ett raskausaika on 9kk ja jos nyt ois paksuna, laskettu aika tosiaan ajoittus tonne joulukuun loppuun...
Kaikkee sitä tuleekin pohdittuakin, vois kohta huolestua kuinka mökkihöperö mä oon täällä neljän seinän sisällä :D Oonhan mä siis koulussa käyny, ollu sen pari tuntii mitä kullosenkin päivän tunnit on kestäny, mutt muuten oon ollu kotona. Huomenna on ehkä ihan hyväkin lähtee Forssaan "tuulettuun" :P