Oma Masterchef-haaste, osa 4/12

Koska maaliskuinen haaste ei mennyt aivan putkeen, huhtikuussa kokkailtiin painetehtävän merkeissä. Mulla meni pitkään miettiessä sopivaa haastetta ja lopulta asian ratkaisi, kun sovittiin Setämiehen vanhempien tulevan pääsiäisen pyhinä lounaalle.

On yllättävän hankala arvioida noita valmistusaikoja. "Perustehtäviin" oon käyttänyt ohjelmasta tuttua 75 minuuttia, mutta heti jos on vieras keittiö, erikoisempia raaka-aineita tai useampi ruokalaji valmistettavana, on se huomioitava myös ajallisesti. Suurin haaste on kumminkin se, etten yhtään osaa ennustaa mitä Setämiehen päässä liikkuu. Tässä(kin) tehtävässä aikaa oli aivan liikaa, Setämies jätti kokonaan käyttämättä tuon perjantain valmistelutunnin...

Pääruuaksi saatiin pasta carbonaraa, lehtikaalisalaattia ja pestokastiketta ja jälkiruokakahvin kaverina maisteltiin mämmirahkaa. Saatiin kaikki vatsat täyteen hyvää ruokaa (tuo pasta ei petä koskaan!) ja nyt odotellaankin mitä toukokuun haaste tuo tullessaan.

Oma Masterchef-haaste, osa 3/12

Maaliskuun Masterchef-haasteeksi paljastui (ensimmäinen) mysteerilaatikko. Nämä on mun suosikkijaksoja nimikko-ohjelmassa ja odotinkin tätä omaa versioo kovasti. Ennen laatikon sisällön paljastamista ehdin hyvin fiilistellä ainesosilla ja miettiä mitä itse olisin niistä tehnyt.

Laatikosta paljastui ohjelmasta tuttuun tapaan seitsemän ainesta, joista kolmea piti käyttää. Koitin miettiä aineksia niin, että joitakin olisi helppo yhdistää toisiinsa ja joitakin vaikeampi. Jotain tuttuja ja jotain meidän keittiöön ehkä vierasta. Päädyin valitsemaan pennepastan, säilykemangot, kanankoivet, kandeeratun inkiväärin, maitorahkan, omenan ja papu- ja hernemixin.

Sisällön paljastuttua lähti kello tikittämään ja me lähdettiin tyttöjen kanssa ulos nauttimaan tuoreesta lumesta, palaten kotiin hieman määräajan loppumisen jälkeen. Jostain syystä kokkailuun mennyt aika oli venähtänyt - ja tarvii myöntää, että olin myös pettynyt ruuan ulkonäköön. Varmasti ihan hyviä aineksia, mutta väri/silmänruoka puuttui täysin. Maistelun myötä todettiin myös kanan olevan raa´ahkoa ja pastan aika kuivaa - juustokuorrutuksesta huolimatta. Salaatin virkaa toimitti siivutettu omena ja papumix oli saanut rapean elementin roolin uunin kautta. Rapeat pavut taisikin olla ainoa osuus mikä tuli syötyä kokonaan...

Koska haaste meni "pieleen" monestakin syystä, oli nyt huhtikuussa ensimmäisen (ehkä ainoan?) painetehtävän aika... Siitä lisää myöhemmin!

Kirje menneisyydestä - taas

Kevätsiivoiluja tehdessä vastaan tuli kirjekuori, jonka päällä luki “avaa vasta 04/2020”. Harry Potter-aiheisesta kirjekuoresta ja Pollux-hevoskerhon maskottitarroista päätellen kirjoittamisesta taitaa olla kymmenisen vuotta - ja kirjeen lukeminen vahvisti näitä päätelmiä. Olen aloittelemassa isälläni asumista ja lukiota, kirje on siis kirjoitettu loppukesällä/alkusyksyllä 2010.

Annoin kirjeen levätä jonkin aikaa pöydällä ennen sen avaamista ja ehdin miettiä millaista elämäni oli tuolloin, aikuisuuden kynnyksellä, ja miten paljon olen tuolloisia haaveita onnistunut kymmenessä vuodessa toteuttamaan. Aika paljon. Mietin myös, jos nyt kirjoittaisin itselleni kirjeen 10v päähän, mitä sanoisin ja mistä haaveilisin... En tiedä.

Olisin toivonut kirjeen olevan vapaamuotoisempi, mutta ihan ok tämä (ilmeisesti Demistä) napattu pohjakin oli. 

Kotitöiden jako meidän perheessä

Kopioitu blogista Koti Kumpulassa, luvan kanssa. 

Muutamia kysymyksiä jätin pois, koska meiltä ei esim. löydy kouluikäisiä lapsia, puutarhaa tai koiraa.

Kuka meillä kokkaa? Minä pääosin, mutta Setämies on tämän suhteen aktivoitunut viimeisen parin vuoden aikana. Hän kokkaa n. 1-3 kertaa viikossa.

Kuka meillä käy ruokakaupassa? Käydään yleensä koko perheen voimin. Näin korona-aikana ollaan alettu hyödyntää lähikaupan keräilypalvelua, ostokset tuodaan kaupasta autoon.

Kuka meillä hoitaa tiskit? Useimmiten minä tyhjennän ja täytän tiskikoneen, Setämies kerran-pari viikossa. Tiskikone pyörähtää 1-2krt/pv. Käsin tiskattavat hoidan pääosin minä, Setämies hoitaa omat veitsensä ja pannunsa.

Kuka meillä pesee pyykit? Minä.

Kuka meillä viikaa pyykit ja laittaa ne paikoilleen? Minä.

Kuka meillä vaihtaa lakanat? Siivooja tai minä. Joskus saatetaan Setämiehen kanssa yhdessä vaihtaa.

Kuka meillä vaihtaa pyyhkeet? Minä tai siivooja.

Kuka meillä laittaa tavarat paikoilleen? Pääosin minä, Setämies ehkä omansa. P:tä opetetaan siivoamaan lelut leikkien jälkeen.

Kuka meillä ostaa lasten vaatteet? Pääosin minä. Setämies osti hiljattain P:lle naamiaishaalarit (poliisi & palomies), kun innostui roolileikeistä.

Kuka meillä maksaa laskut? Setämies hoitaa asuntoon ja autoon liittyvät, minä lasten kulut. Molemmilla omat vakuutukset, puhelinlaskut jne.

Kuka meillä siivoaa? Siivooja käy parin viikon välein. Keittiön pyrin imuroimaan päivittäin, ja iltaisin tsekkaan vielä lasten haalarit yms paikoilleen. Tiskit ja pyykit tuli jo mainittua, roskia viedään tarpeen mukaan.

Kuka meillä kuljettaa lapset harrastuksiinsa? Yleensä mä vien P:n kävellen puuhakerhoon (kerran viikossa, ei korona-aikana) ja Setämies hakee. Jumppaan (ei myöskään nyt korona-aikana) Setämies vie ja hakee.

Kuka meillä leikkaa nurmikon? Milloin mikäkin kesäpoika. Ollaan tässä pyritty hyödyntämään paikallisia nuoria 4H-yrittäjiä yms.

Kuka meillä haravoi? Minä.

Kuka meillä tekee lumityöt? Usein ei kukaan… Setämies joskus innostuessaan, mä silloin kun on pakko. Joskus mun äitillä menee hermo, ja lakaisee/hiekoittaa portaat.

Kuka meillä sytyttää takan? Setämies

Kuka meillä lämmittää saunan? Kumpi vaan, sähkösauna on helppo napsauttaa päälle.

Kuka meillä vaihtaa autojen renkaat? Setämies vie auton huoltamolle. Kitkarenkaita ei tarvitse kovin usein vaihtaa/vaihdattaa.

Kuka meillä tankkaa ja lisää pissapojan nestettä? Setämies, hänen auto.

Kuka meillä hoitaa sairaat lapset? Pääosin minä, työttömänä olen joka tapauksessa kotona.

Kuka meillä hoitaa lasten iltapuuhat? Yhdessä hoidetaan. Setämies kylvettää tarvittaessa. Mä hoidan usein iltapalat, Setämies P:n siitä eteenpäin ja mä V:n. Mä laulan iltalaulun, Setämies lukee iltasadun. Suurin piirtein kerran viikossa Setämies viettää iltaa roolipelien parissa jolloin mulla on molempien kaikki iltatoimet.

Kuka meillä laittaa lapset nukkumaan? P kömpii iltatoimien jälkeen itse sänkyyn, Setämies peittelee. Mä lasken iltalaulun jälkeen V:n sänkyyn ja peittelen. Setämies lukee sadun ja molemmat nukahtaa yleensä puolen tunnin sisällä siitä kun satu on loppunut. Tarvittaessa vaihdetaan nukuttajaa, mutta en muista koska viimeksi olisi ollut sellainen ilta...

Jäikö sun mielestä jotain töitä puuttumaan? Miten teidän taloudessa työt jakaantuu?

Oma Masterchef-haaste, osa 2/12

Helmikuun loppupuoliskolla Setämies vietti talvilomaa ja saatiin Masterchef-haaste sovittua yhteen loman arkipäivistä. Haaste oli huomattavasti hankalampi kuin ensimmäisellä kerralla; tällä kerralla kokattiin vieraassa keittiössä - aivan kuten oikeassa Masterchefissä kokataan välillä eri ravintoloissa, ulkotapahtumissa jne. Jännitin koko edellisen vuorokauden miten Setämies suhtautuu haasteeseen, mahtaako heittää hanskat tiskiin ja sanoa ettei kyllä tällaiseen lähde. Ei heittänyt, hieman vain nyrpisteli nenää ennen kuin alkoi suunnittelupuuhiin ja kauppareissulle.

Sovittiin, että joitakin ruoka-aineita otetaan kotoa mukaan. En tiennyt itsekään vastaanottavan keittiön varustetasoa ja olisi ollut hassua ostaa kaupasta suolasta ja pippurista lähtien kaikki. Edellisenä iltana oltiin haettu reko-torilta lampaan jauhelihaa ja vähän arvasinkin Setämiehen tekevän siitä jotain. Pienet ostokset piti näistä valmisteluista huolimatta suorittaa - mikä oli ihan hyvä, sain itse sillä välin lapset lähtökuntoon. Setämies arveli, että jollekkin naapureista mennään, mutta heissäkin oli vielä 2-4 perhevaihtoehtoa.

Eräällä naapurille mentiinkin ja Setämies alkoi kokkaushommiin. Kippojen ja kuppien etsimiseen meni yllättävän paljon aikaa, ruoka myöhästyi annetusta ajasta n. 15min. Sovittiin myös ettei salaattia tarvitse pleitata (kuten ohjeissa oli määritelty). Lämmin ruoka tuli lautasille aseteltuna ja salaattia kukin sai ottaa kulhosta oman mielen mukaan. Tarjolla oli lihapullia (lampaasta), parmesaanikuorrutteisia lohkoperunoita, kermaviilikastiketta ja kreikkalaista salaattia - ja vastaanottanut keittiö tarjosi pyytämättä oivaa valkoviiniä palan painikkeeksi.

Olenko muutakin kuin äiti?

Mä olen aina haaveillut saavani lapset nuorena. Voi olla, että se on "kotoa opittua" (äidilläni oli 20-vuotiaana jo kaksi lasta) tai sitten pitkähkön koulukiusaamisen kokeneena halusin saada pyyteetöntä hyväksyntää. Vaikka jonkin verran tuli opiskeluaikoina baareissa käytyä, aika maltillista se oli; enemmän viihdyin kotona ja kaipasin, että saisin jakaa kodin jonkun kanssa. Kesällä 2013, ollessani "jo" lähes 20v pääsin askeleen lähemmäs lapsihaavetta, mutta se romuttui lopulta apteekista haettuun jälkiehkäisypilleriin. Olin pitkän aikaa rikki ja hukassa, itkin miksi se mahdollinen lapsenalku piti tappaa. Myöhemmin olen ymmärtänyt ettei siinä parissa vuorokaudessa ehdi mitään alkua syntyä - ja kiitellyt mielessäni ihmisiä jotka tuolloin noin "raadolliseen" valintaan pakottivat.

Aikaa kului, sain lopulta (ammatti)koulunkin käytyä suht kunniallisesti ja aloittelin uutta elämää ensin Porissa ja sittemmin Setämiehen kanssa yhteisessä Turun kodissa. Reilu puoli vuotta oltiin asuttu yhdessä, kun päätettiin luopua ehkäisystä - ja puf, kaksi kuukautta myöhemmin olin raskaana. Nopeammin kuin meistä kumpikaan oli kuvitellut. Juuri aloitettu toinen ammattitutkinto sai jäädä raskauspahoinvoinnin myötä, tiesin etten ehtisi valmistuakaan ennen lapsen syntymää eikä opintojen keskeyttäminen X ajaksi tuntunut omalta ratkaisulta. P syntyi lokakuussa 2016, raskausviikoilla 35+5.

Kolme-neljä kuukautta meni uuteen elämäntilanteeseen totutellessa ja kun sitten aikaa parisuhteelle ja seksille alkoi taas löytyä, ehkäisy "unohtui". Useamman kerran se saikin unohtua ennen kun tein positiivisen raskaustestin elokuussa 2017. Lapsille tulisi n. 1,5v ikäeroa. Tai olisi tullut, jos tuo raskaus ei olisi päättynyt keskenmenoon muutama viikko myöhemmin… Olin taas pitkään rikki, ehkä enemmän kuin uskalsin kenellekkään näyttää/tunnustaa. Syytin itseäni niistä muutamasta punaviinilasillisesta jotka olin juonut hedelmöittymisen ja positiivisen raskaustestin välissä, ihmettelin mikä kropassani on vikana kun raskaus ei meinaa alkaa ja sitten kun alkaa, loppuu liian aikaisin. Pakkohan jotain vikaa oli olla, kun P:kin syntyi etuajassa...

Loppukevääseen 2018 mennessä uutta raskautta ei ollut kuuluakseen ja aloin tiheämmin seurata kuukautiskiertoa. Kuukausia ovulaatioineen, yhdyntöineen ja menkkoineen tuli-ja meni. Aloin taas miettiä mikä on rikki, ei tämän näin vaikeaa pitäisi olla. Ei ollut ensimmäisenkään kohdalla. Elokuussa soitin neuvolaan, en tiennyt miten suhtautua epäsäännölliseksi muuttuneeseen kiertoon ja haluttiin aloittaa keskustelut mahdollisista lapsettomuushoidosta. Tapaamispäivän aamuna tein piruuttani raskaustestin ja se olikin yllättäen positiivinen, josta viime toukokuussa syntyi V.

Muutto kolmelle uudelle paikkakunnalle (P:tä odottaessa Turusta pois), yhteenmuutto Setämiehen kanssa, kaksi lasta, toinen ammattitutkinto (2018) ja avioituminen on pitänyt huolen ettei kuluneen viiden vuoden aikana ole ehtinyt juuri tylsää olla. Olen koko tämän ajan haaveillut aktiivisesti lapsesta, ensin siitä yhdestä ja heti perään toisesta. Nyt on kaksi lasta enkä tiedä mitä haluan seuraavaksi. En halua ajatella, että lapsiluku olisi lopullisesti tässä, mutta toistaiseksi on. Mulla ei ole työtä tai koulua mihin palata, kumpikaan luettu ammatti ei tunnu omalta-mutta en myöskään tiedä mikä tuntuisi. Haluaisin töihin, mutta en tiedä mihin. Ehkä kouluun, mutta mille linjalle? Aikuislinjalle vai työkkärin tukemana päiväopintoihin, kenties oppisopimuksella jotakin, mitä?.. En muista koska olisin viimeksi ollut näin hukassa.

Tätä sohvalta katsottua näkymää olen viime aikoina monesti tuijotellut ja pohtinut tulevaisuutta...

Oma Masterchef-haaste, osa 1/12

Ollaan Setämiehen kanssa innokkkaita Masterchefin seuraajia ja viime syksynä, kun katsottiin Masterchef Austaralian 10.kautta, alkoi mielessä kyteä ajatus omasta "masterchefistä". Siinä se ajatus muhi ja kasvoi ajan kanssa, kunnes lopulta sovimme että ruokahaasteet aloitetaan vuoden vaihduttua. Mä sain tehtäväkseni suunnitella haasteet, Setämiehelle kulloinenkin tehtävä paljastuisi vasta kun on aika alkaa tekemään valmisteluja. Meillä kun ei ole käytössä Masterchefin kaltaisia ruokavarastoja, lähes joka haaste alkaa kaupassakäynnillä ja vasta kotiin palattua alkaa ruuanlaittokello käydä.

Masterchefin logo Googlesta

Tammikuun puolessa välissä oli ensimmäinen haastepäivä ja aloitettiin "helpolla" haasteella; "Tällä annoksella mukaan kisaan". Ideana oli tehdä annos jonka karsinnoissa tekisi tuomaristolle valkoisen essun toivossa. Nopean suunnittelun ja kauppareissun jälkeen Setämies pääsi kokkaamaan, tehtävänä valmistaa neljä ruoka-annosta 75 minuutissa. Kaksi annoksista oli ohje "pleitata" eli annostella valmiiksi lautasille. Ylimääräisestä ruuasta tein annoksen P:lle ja loput taidettiin syödä seuraavana päivänä.

Annetun ajan rajoissa saatiin kermaista perunamuusia, uunissa rapeaksi paahdettuja perunankuoria, sinappi-kermaviilikastiketta ja limelohta. Maistuvaa kotiruokaa, mutta hieman paranneltuina versioina-juuri kuten ajattelin haasteiden ideana olevan. Valkoista essua en huomannut Setämiehelle ostaa, mutta "mukaan" pääsi ja seuraavan haasteen kimppuun pääsi reilu viikko sitten.

Hyvä museo löytyi vahingossa

Mulla oli torstaina Turussa lyhyehkö meno ja koska P oli tarkoitus viedä samana iltana mummulaan, yhdistettiin nämä kaksi ja lähdettiin jo hieman puolen päivän jälkeen koko poppoo liikenteeseen. Edellisiltana olin googletellut missä Setämies voisi tyttöjen kanssa max. tunnin viettää ja silmiin osui Turun Biologinen museo. Koska pääsylippujen hinnat eivät päätä huimanneet (alle 7v ilmaiseksi, aikuinen 6e), otettiin ehdotukseni myöntyvästi vastaan.

Mun meno oli oletettuakin lyhyempi ja pääsin lähes heti liittymään museokierrokselle. En yleensä ole museoihmisiä, mutta tämä sykähdytti! Vaatimaton ulkokuori kätki sisälleen (auttavaisen henkilökunnan lisäksi) kymmenkunta loistavasti suunniteltua ja toteutettua "ikkunaa".

Eläimiä ja kasveja hieman teemoittain ja jokaisen näyttelyikkunan edessä oli koroke johon kiipeämällä pikkuväki (3v) näki paremmin. Ikkunoiden leveillä "ikkunalaudoilla" kyltit kertoivat suomeksi ja ruotsiksi mitä kaikkea kyseisestä teoksesta voi löytää. P bongaili innoissaan mm. siilejä, haukkoja ja käärmeitä, itse bongailin vieraampia lajeja. Näyteikkunoiden väleissä oli esillä eläinten luita ja tietotauluja mm. shamaaneista ja hiisistä.

Kierrettiin näyttely kaikessa rauhassa, aikaa meni puolisen tuntia. Olin pakannut P:lle välipalan mukaan ja syötiin se  museon pihassa olleella penkillä. Museon eteisestä olisi toki saanut ostaa pientä purtavaa ja juotavaa, mutta en etukäteen tätä tiennyt. Ensi kerralla tiedetään myös jättää ulkovaatteet ja rattaat eteiseen. Museokerrokseen oli muutama porras, joten rattailla ei ole mahdoton mennä, mutta pienen näyttelyn jaksaa kiertää myös lapsi (V) sylissä.

Evästauon jälkeen jatkettiin matkaa kohti mummulaa, P pääsi to-su yökylään. Setämiehellä on viikonlopun mittainen meno Helsingissä ja ollaankin nyt nautittu laatuaikaa V:n kanssa. Viime yönä tyttö nukkui n. 11h heräämättä kertaakaan, toivottavasti tulee tavaksi!

Vuosikatsaus 2019

Meidän viime vuosi alkoi perinteisellä loppiaislounaalla, jolle on jo muutaman vuoden ajan kutsuttu mun ja Setämiehen vanhemmat. Loppiaisen jälkeen alkoi se kuuluisa arki, joka tarkoitti mulla ja P:lla kotiin jäämistä syksyn töiden/päiväkodin jälkeen. Tammikuun loppupuolella mun sisko sai tytön ja P jätti pienelle serkulle tuttinsa. Helmikuu aloitettiin P:n korvien toisella tuubituksella. Tuon jälkeen on ollut muutamia pieniä flunssia, mutta enää ei jokainen niiskutus mene korviin! Helmikuun alkupuolella käytiin myös koko perheen voimin Fröbelin palikoiden keikalla Turussa. Ehdittiinpä siinä käydä myös Setämiehen kanssa pakenemassa Hämeenlinnasta (Pako linnasta “room escape”). Maaliskuussa lähdettiin piknik-risteilylle oman MLL porukan kanssa ja seuraavana päivänä järjestetyt siskontytön ristiäiset oli suunniteltu viimeiseksi pidemmäksi reissuksi kolmistaan. Tässä noin kuukautta ennen laskettua aikaa neuvolassa sanottiin, että vauva alkaa olla jo lähtökuopissa ja siinä sitten pakkailin sairaalakassia yms.

P omalla pihalla lumileikeissä aika tarkalleen vuosi sitten, 13.02.2019. Ei uskoisi nyt kun ulos katsoo...

Huhtikuun alussa bongasin srk:n muskarin, jossa käytiin P:n kanssa muutamia kertoja loppukevään aikana. Loppukuusta vauvan laskettu aika tuli ja meni. Ajan kulukseni kävin mm. katsomassa mentalisti Pete Poskiparran keikan. Innostuin keikasta todella ja katseltiinkin syksyn kiertueesta sopivia ajankohtia mennä Setämiehen kanssa yhdessä. Toukokuun kuudes päivä, reilu viikko la:n jälkeen, saatiin lopulta odotettu pikkusisko mahan tälle puolen. Synnytys oli nopea eikä komplikaatioilta täysin vältytty. Toipuminen oli kumminkin myös nopeaa ja kahden päivän päästä päästiin kotiin opettelemaan uutta arkea kahden lapsen vanhempina. Setämies jäi heti 3vk:n isyyslomalle, jonka loppupuolella saatiin jo maistiaisia alkavasta koliikista… Kesäkuun alusta alkaen me oltiin tuttu näky MLL:n puistotreffeillä. V:n koliikki tuntui vain pahenevan ja saatiin onneksi avuksemme lapsiperheiden kotipalvelu viikottaisten käyntien muodossa. Juhannusviikolla Setämies aloitti neljän viikon kesäloman.

Muutaman tunnin ikäinen V. Sairaalan rannekkeessa oli heti oikea nimi, kuvia ottaessa sai olla tarkkana ettei paljastu ennen aikoja.

Heinäkuusta ei oikein ole muistikuvia… Kotipalvelu vietti kesälomaa, V kärsi koliikkiaan, Setämies jatkoi kesälomaa. Kaikenlaisia suunnitelmia oli, mutta voimat ja taloudelliset syyt eivät sallineet muuta kuin nimiäisten järjestämisen alkukuusta. Elokuu toi onneksi tullessaan pieniä irtiottoa arjesta ja vähitellen V:kin siinä rauhottui. Heti kuukauden alussa pääsin talkoohommiin Hakkapeliittaan. Samoihin aikoihin saatiin kuulla suru-uutisia Setämiehen ukin poismenon suhteen ja seuraavana viikonloppuna lähdettiin hautajaisiin Joensuuhun. P aloitti kuukauden lopussa MLL:n puuhakerho, sitä ennen opeteltiin päiväkuiviksi. Syyskuussa aloitettiin MLL:llä iltaperhekahvilat, joissa oltiin lähes joka kuukausi mukana. Heti alkukuusta pääsin myös viettämään vapaailtaa, kun meillä oli aikaisempaan Hakkapeliitta työskentelyyn liittynyt kiitosillallinen. Tyttöjen kanssa seikkailtiin mm. Turun Seikkailupuistoon ja äitin 60v Tallinnan-risteilylle. Saatiin siinä myös ensihoitajaopiskelija meille työharjoitteluun ja hän viikottaisine käynteineen oli oiva apu, kotipalvelun vuorostaan lopetellessa käyntejään.

Hautajaisten jälkeisenä aamuna saatiin herätä suvun mökiltä. Omasta edellisestä mökkeilystä olikin kulunut kymmenisen vuotta.

Lokakuu alkoi äitin virallisilla synttärikahveilla ja siitä lähdinkin V:n kanssa suoraan Tallinnan risteilylle (“Hakkapeliitta-reissu”). Viikko myöhemmin risteiltiin MLL:n “lipun” alla Tukholman puolelle. Vielä ennen P:n synttäreitä sisustettiin lastenhuone uusiksi ja V muutti sinne isosiskonsa kaveriksi. Synttärisiivousta “karussa” ollessa tutustuttiin naapuritalon vauvaperheeseen ja heidän vauva-äiti-parin kanssa ollaankin siitä lähtien lähes viikottain nähty. Ihanaa löytää läheltä myös V:n ikäistä seuraa, P:lle kun naapurustossa on jo useampi kaveri. Marraskuun alussa vietettiin köyhyysviikkoa ja erään mainoksen myötä päädyin antamaan haastattelun Pelastakaa Lapset ry:lle. Tuo haastattelu sai pohtimaan omaa menneisyyttä, köyhyyttä, perhelähtökohtia yms enemmänkin. Viikko-puoltoista meni viimeisten viisurien poistosta toipuessa ja loppukuusta juhlittiin Paimion MLL:n 95v synttäreitä, olin pitkästä aikaa järjestyksenvalvojan hommissa. Joulukuun alussa käytiin V:n (8kk) kanssa TYKSissä, kun kiinteistä ruuista ei oikein mikään tuntunut sopivan. Pulauttelut, jopa oksentelut, oli päivittäistä ja joka ruuan jälkeen lapsi jännittyi repimään vaatteita ja ähkimään. Lääkärikäynti oli yhtä tyhjän kanssa, ravitsemusterapeutti onneksi antoi muutamia hyviä vinkkejä. Joulukuun alkuun oli saatu kalenteriin mahtumaan myös se aikaisemmin mainitsemani Pete Poskiparran keikka ja päästiin viettämään parisuhdeaikaa Setämiehen kanssa. Joulua edeltävä viikonloppu vietettiin Timon porukoilla ja joulu/loppuvuosi oltiin pitkälti kotioloissa.

Silja Serenadella (Helsinki-Tukholma) "hieman" hulppeampaa kuin Silja Europalla (Helsinki-Tallinna). Toiste on mentävä!

Aurinko kun päätti retken...

Elettiin kevättalvea 2001. Oltiin hiljattain muutettu ja olin vaihtanut koulua kesken ekanluokan. Ekoilla viikoilla uudessa koulussa pidettiin "levyraati"; jokainen sai vuorollaan tuoda musiikkikappaleen muun luokan kuunneltavaksi. Itse valitsin sen hetken suosikkilauluni, Päivänsäde ja Menninkäinen, ja muistan elävästi kuinka kotona piti soittaa c-kasetti valmiiksi oikeaan kohtaan.

Jossain vaiheessa kappale vaipui unholaan, kunnes pulpahti taas pinnalle V:tä odottaessa. Kertasin unohtuneet sanat, jonka jälkeen biisiä tuli joka ilta hyräiltyä tai laulettua mielessä. Laulun säkeistöt ovat sen verran pitkiä, että siitä on muodostunut hyvä rauhoittumisväline (myös) itselle. Lauleskelin samaa laulua mm. Venlan synnytyksen käynnistyttyä, kun ajatukset piti saada supistuskivuista pois, sekä viime syksyn hammaslääkärikäynneillä (viimeisten viisurien poisto, ekojen reikien paikkaus).

En ole koskaan ollut mikään iltalaulujen ystävä, mutta nyt on tullut jatkettua tuon laulun laulamista tytöille päivän päätteeksi. Kappaleeseen liittyy paljon muistoja ja olen viime aikoina kovasti pohtinut sen ikuistamista iholle. Vielä ei kumminkaan rohkeus riitä...