Koliikkivauva tuli taloon

Viimeiset pari kuukautta on mennyt aikamoisessa sumussa, en edes muista aina mikä viikonpäivä on... Jo senkin takia, että arki on aika vilkasta 2,5v taaperon ja vauvan kanssa, on vauva tuonut koliikkisuudellaan omat haasteensa. Koliikin oireet, tuntikausien itkeminen ja päiväunettomuus, alkoi 2-3 viikon iässä. Pahimpina aikoina päiväunet ovat olleet n. 3x5min ja huutoa kuunneltu arviolta 10h/vrk. Osittain entistä raskaammaksi huudon kestämisestä on tehnyt se, että iltahuuto on voinut kestää viisi-kuusikin tuntia ennen nukahtamista-ja koko ajan on ollut huolehdittava, että esikoinen saisi nukuttua. En suoraan sanottuna tiedä miten olisin näistä viikoista ja kuukausista selvinnyt, mikäli Setämies ei olisi ollut ensin kolmea viikkoa isyyslomalla ja nyttemmin neljää viikkoa kesälomalla.

Kuvakaappaus Väestöliiton julkaisemasta Itkuinen vauva ja koliikki-oppaasta. Pahimmillaan 10-11 kohtaa näistä oli meidän arkea.

Jostain luin, että koliikin pahin "piikki" ajoittuu 6-8vk iän kohdalle. Nyt meidän vauva on reilu kaksi kuukautta ja näyttäisikin, että pahin on ohi. Iltahuudoista ollaan päästy oikeastaan kokonaan, mutta päiviin mahtuu edelleen huutoa n. 3-4h. Vauva on alkanut hymyilemään, seurustelemaan ja selkeästi kiinnostumaan leluista. Päiväunille rauhoittuminen on edelleen haaste, mutta Manduca on muodostunut suureksi avuksi.
Huomenna alkaa "erilainen" arki, kun Setämies palaa töihin ja päivät on pärjättävä tyttöjen kesken. Menee varmasti jokunen päivä, ehkä jokunen viikkokin, että löydetään meille sopivat rutiinit ja saadaan arki soljumaan kivasti. Tänään kumminkin vielä nautitaan viimeisestä yhteisestä kesälomapäivästä grillaillen ja puistoillen, sääkin kun näyttää suosivan.

Kuinka hyvin tunnet minut?

Blogimaailmassa pyörii jos jonkinmoista kysymyspostausta liittyen siihen miten kaveri(t) tuntevat blogin kirjoittajan ja nytpä itsekin nappasin kiinni yhdestä tällaisesta. Kysymyksiin vastasi Kettu (K) ja Setämies (S). Ketun kanssa on tunnettu reilu kymmenen vuotta. Mun teinivuosina tuli paljonkin nähtyä, mutta jossain vaiheessa elämä vei erilleen. Silti pitkäkään fyysinen välimatka ei ole antanut ystävyyden himmetä ja yhteyttä on pidetty vähintään viikottain. Setämiehen kanssa tutustuttiin noin kuusi vuotta sitten ja nyt tulee jaettua yhteinen arki, kahden lapsen vanhempina. Oletin, että vastauksissa olisi ollut enemmänkin eroja, mutta näemmä molemmat tuntee mut aika hyvin.

1. Nauranko vitseille, joita en oikeasti tajua?

K: Naurat

S: Et

Molemmat oikeassa; joskus nauran ja joskus en. En halua esimerkiksi porukassa antaa tyhmää kuvaa, jos kaikki muut nauravat.

2. Pidänkö halailusta?

K: Et kaikkien ihmisten halailusta

S: Pidät

Molemmat jälleen oikeassa; tykkään yleisesti ottaen halailusta, mutta en kenen tahansa kanssa.

3. Haluaisinko pienet vai isot häät?

K: Pienet

S: Pienet

Kyllä vain. Tosin tämä oli hassu kysymys, sillä häät on jo pidetty. Vieraita oli n. 50.

4. Olenko koskaan rikkonut lakia?

K: Ihan varmasti joskus jotain pientä

S: Olet

Jotain pientä ja vaaratonta joo (molemmat oikeassa).

5. Millainen on voileipäni?

K: Sellainen joka on nopea tehdä ja syödä

S: Juusto-kalkkuna

Kalkkuna-juusto-kurkku, nopea tehdä ja syödä (molemmat jälleen oikeassa).

6. Millaista musiikkia kuuntelen?

K: Räppiä ainakin?

S: Suomihölkkää eli suomipoppia

Suomenkielistä räppiä ja suomipoppia, molemmat oikeassa.

7. Mitä pelkään?

K: En ole varma

S: Et nauti muurahaisista, mutta ehkä se ei ole pelko… Mörkö-ohjelmia.

Korkeita paikkoja (jyrkänteet, maailmanpyörä jne.) ja ampiaisia. Muistakaan ötököistä en pidä, mutta en niitä varsinaisesti pelkää. Mörkö-ohjelmilla Setämies tarkoitti esim. sci-fi-elokuvia, joita en pelkää, mutta joita en tykkää myöskään katsoa (näen helposti painajaisia). Ei suoranaisesti kumpikaan oikeassa.

8. Kestänkö stressiä?

K: Kestät

S: No joo, jonkun verran ainakin

Juu, välillä vähän pakkokin. Nuorempana olin aikamoinen stressivatsa, mutta nykyään tulee otettua stressitkin rennommin.

9. Oudoin tapani?

K: Niitä on paljon (ei nimennyt yhtään vaikka pyysin).

S: Nukut oudoissa asennoissa

Olen nukkunut kummallisissa asennoissa niin kauan kun muistan. Lisäksi syön esimerkiksi grillimakkaran mieluummin ketsupilla kuin sinapilla ja Kettu opetti joskus syömään jäätelöä saunassa.

10. Mihin työhön et missään nimessä laittaisi minua?

K: (ei vastausta)

S: Vanhusten hoitajaksi

Vanhustenhoito ei kiinnosta eikä mikään työ mitä joutuu tekemään 7-8h/pv paikallaan istuen.

11. Jos saisin viettää päivän jonkun kuuluisan, elävän, kuolleen tai ihan kenen kanssa tahansa. Kuka se olisi?

K: Jonkun kuolleen rakkaan varmaan

S: Jonkun artistin, en osaa nimetä yhtä

Ensimmäinen hankala kysymys... Mummun ja kummitädin kuollessa olin aika pieni (n. 10v) eikä heihin ollut muodostunut niin tärkeää suhdetta, että yhteinen päivä innostaisi. Edesmennyttä veljeä on toki ikävä, mutta tuntuisi jotenkin kurjalta ajatukselta viettää vain yksi päivä hänen kanssaan... Ehkä joku kuuluisuus, mutta ei mikään artisti (keikkabussissa tuntikausia istuminen ja mahdolliset kosteat keikkapaikkojen takatilat ei nappaa)... Radio- tai tv-juontajan (esim. Sami Kuronen, Jaajo Linnonmaa, Janne Kataja, Heikki Paasonen) päivää olisi mielenkiintoista seurata.

12. Jos voittaisin lotossa, mitä tekisin rahoilla?

K: Ostaisit kaikkea jännää ja matkustaisit

S: Maksaisit pois opintovelan, ostaisit pienen kinniäisen ja säästäisit

Opintolainan poismaksaminen olisi ykkösenä ja auto (pieni kinniäinen) kieltämättä helpottaisi arkea. Säästämään olen huono, mutta ehkä lapsille saisin jonkin verran sivuun... Matkustaminen olisi myös hyvä vaihtoehto, mutta ei yksin.

13. Mikä väri vastaisi persoonaani ja miksi?

K: Oranssi, koska oot oranssi ihminen

S: Punainen, koska se on lämmin väri ja oot lämmin ihminen

Hankala kysymys, mutta ehkä tosiaan jokin lämmin väri... Piste molemmille.

14. Mikä minua ärsyttää eniten muissa ihmisissä?

K: (Ei vastausta)

S: Yltiönegatiivisuus ja ylimielisyys, varmaan muitakin.

Setämiehelle piste. Lisäksi ärsyttää mm. taaperon tekoitkut ja jankuttaminen.

15. Mikä on suosikkiroskaruokani?

K: Pitsa

S: Oisko pitsa

Pitsa on aika hyvä vastaus, klassisilla täytteillä kuten jauheliha-tomaatti, kinkku-ananas tai kana. Hampurilaisetkin on hyviä, kunhan ei ole mitään hesepullamössöä.

16. Kun riitelemme, miten käyttäydyn?

K: Ei me oikeastaan riidellä

S: Saatat alkaa tiuskimaan

Tiuskin, kun kiihdyn mutta en juurikaan riitele kenenkään kanssa. Setämiehenkin kanssa ollaan kumpikin niin lepposia, että jompikumpi antaa periksi ennen kun kunnon riitaa ehtii syntyä.

17. Menemme ravintolaan, mitä tilaan?

K: (Ei vastausta)

S: Yleensä joku pihvi/leike kypsänä

Pihvi tai leike kypsänä oli pitkään valinta, mutta harmittavan harva ravintola osaa tehdä kypsän pihvin ilman että se on "purkkaa". Nykyään tulee valittua useammin kanaa jossain muodossa. Mieluummin menen jollain suht varmalla ja tuttuja raaka-aineita sisältävällä annoksella kuin lähden kokeilemaan mitään uutta.

18. Minkä asian äärellä voisin viettää tuntikausia?

K: Käsityöjuttujen tai kirjojen

S: Mobiilipelien esimerkiksi

Mobiilipelit vaikkakin monessa pelissä ärsyttää esim. rajattu elämämäärä ja hidas eteneminen, mikäli ei ole valmis laittamaan oikeaa rahaa. Kirjat on hyvä vaihtoehto, vaikkakin jääneet huomattavasti paljon vähemmälle parisuhteen ja lapsien myötä. Kumpikaan ei muistanut esim. palapelejä tai nukkumista.

19. Mikä saa minut todella vihastumaan?

K: Typerät ihmiset

S: Paska astianpesukone

Kumpikin oikeassa. Myös esimerkiksi ihmiset, jotka ajattelevat ettei yksi tai kaksi alkoholiannosta ole mitään ja lähtevät sen jälkeen ajamaan autolla, pahimmassa tapauksessa lapsi/lapset kyydissä.

20. Entäs piristymään?

K: Kunnon yöunet

S: Jos on tiedossa jotain vaihtelua arkeen esim. viikonloppu muualla tai kirppiskierros

Molemmat oikeassa. Myös esimerkiksi auringonpaiste, yllätykset (esim. kukat) ja herkut.

21. Mitä teen heti ensimmäiseksi aamulla?

K: En minä tiiä!

S: Kaurapuuroa

Katson mitä somessa on tapahtunut, käyn vessassa ja useimpina aamuina keitän puuroa. Joskus saatan kipittää laittamaan pyykkikoneen päälle ennen aamupalaa, jos pyykkiä on useampi koneellinen tai ollaan esimerkiksi iltapäivä pois kotoa (pyykit saatava pestyä aamupäivän aikana).

22. Millaisia vaatteita käytän kotona?

K: Rentoja, collareita ja sellaisia

S: Lötköttelyvaatteita eli collegeja ja rönttäpaitoja

Kumpikin oikeassa; collegehousut ja t-paidat on valinta monena aamuna. Jos sää sallii, niin collegehousut vaihtuu collegeshortseihin.

23. Mitä kotiaskaretta en osaa hoitaa?

K: Sä olet äiti, kyllä sä aikalailla osaat kaikkee. Ehkä jotain viemäriongelmia tai lamppujen asennuksia tai jotain tosi spesifiä et välttämättä osaa, mutta opit kyllä.

S: Veikkaan että esim. säätää lattialämmitystä tai yö-päiväsähköä

Kumpikin oikeassa; aika harva kodin ongelma on sellainen minkä osaisin hoitaa itsekseni. Viimeksi taisin soittaa Setämiehelle, kun en tiennyt mitä pitää tehdä kun tiskikone suolsi vettä lattialle...

24. Mikä on paras luonteenpiirteeni?

K: Olet välittävä ja auttavainen

S: En tiiä… Empaattisuus

Kauhean hankala ite vastata! Oon aika rauhallinen ja tulen helposti kaikkien kanssa toimeen vaikka heidän ajatusmaailmansa ei täysin kohtaisi omani kanssa.

Pitkä odotus on päättynyt ja perheemme täydentynyt neljännellä jäsenellä

Viime sunnuntai-maanantaiyönä P heräsi neljän aikoihin ja pyysi päästä "isoon sänkyyn". Tyttö pääsikin isänsä viereen ja mä siirryin viime aikoina tutuksi käyneelle sohvalle. En ehtinyt saada unen päästä kiinni, kun alkoi supistella. Muutamana edellisenä iltana oli supistellut ja ajattelin, että kyllä nämä tästä kohta ohi menee-ja ehdin vielä hetken nukkua ennen kun P herää seitsemän aikoihin. Puoli viiden aikaan makaaminen kumminkin kävi tukalaksi, koitin (turhaan) löytää hyvää istuma-asentoa ja lämmitin kauratyynyn alavatsalle. Supistuksia tuli tiheästi ja oli pakko pysyä jalkeilla. Hieman viiden jälkeen kävin herättämässä Setämiestä sen verran, että laittaa herätyksen pois päältä, tänään ei tarvi mennä töihin. Otin Panadolia ja siirryin alakertaan ajatuksena katsella rästiin jääneitä Sohvaperunoita kun ei kerran nukkumisesta tule mitään. Laitoin viestiä äidille, että lähtee ajelemaan meillepäin kun herää. 

Kuuden aikaan olin jo niin kivuissani, että totesin parhaaksi lähteä kohti synnäriä. Setämies sai tulla perässä kunhan äiti ehtii n. 120 km:n päästä lastenvahdiksi. Taksi tuli n. 06.25, sairaalaan olen kirjautunut rannekkeen mukaan 07.05. Kipeitä supistuksia tuntui tulevan tauotta ja kätilö totesikin mun olevan jo 3-4cm auki. Ei muuta kuin suoraan saliin, 7.35 laitoin tilanneraportin kotiin ja doulalle. Doulalla oli sovittuna aamupäivään meno, mutta lupasi järjestää varadoulan paikalle. Setämies lupasi lähteä kotoa, äiti oli just tullut. Tuon jälkeen puhelin sai ihan rauhassa piippailla pöydällä, mulla oli täysi työ keskittyä kivun kestämiseen. Olin toivonut ensisijaisesti lääkkeettömiä kivunlievityksiä (aquarakkulat, akupunktio, tens, lämpötyyny,...) mutta tukijoukkojen puuttuessa iski paniikki päälle ja pyysin heti ilokaasua. Olin toivonut myös ammesynnytystä ja kätilö lähtikin jossain vaiheessa katsomaan mikä streptokokkinäytteen tilanne oli; 10min valmistumiseen, mutta mua alkoi jo ponnistuttaa. 

Kätilö meinasi vähän toppuutella, mutta sisätutkimus kertoi että olin jo vaaditun 10cm auki ja sain luvan ponnistaa jos/kun tarve tulee. Muutaman supistuksen/ponnistuksen jälkeen salin ovi kävi, Setämies kurkkasi mutta huiskin hänet pois. Oltiin jo ennalta puhuttu ettei hän ole läsnä lapsen syntyessä, aivan kuten ei ollut P:nkään. Pari ponnistusta myöhemmin, 8.37, sain topakan tytön rinnalle. Doula ehti paikalle tässä vaiheessa ja hetken ehkä naureskelinkin, että tilanne taisi mennä jo. Jälkeisten jälkeen jäin kumminkin vuotamaan verta ja verenvuotoa koitettiin eri lääkkein ja kohdun painelulla saada hillittyä. Mulle tuli kauhea horkka ja hoin vaan tyyliin "pitäkää joku vauvasta kiinni", "saako se henkeä". Osan ajasta olin ihan muualla. 

Nuo hetket tuntuivat pitkiltä ja kohdun painelu jopa kivuliaammalta kuin itse synnytys. Loppuen lopuksi menetin reilun litran verta ja sain pussillisen plasmaa tilannetta parantamaan. 11 aikoihin olin jo tolkuissani. Tähän asti rinnalla ollut tyttö mitattiin (53cm) ja punnittiin (4565g!), sain hieman välipalaa ja pääsin suihkuun heti kun vaan uskalsin nousta. Kahdentoista aikaan päästiin siirtymään osastolle. 

Suuren syntymäpainon takia vauvalle tehtiin 48h sokeriseurantaa. Kun sokeriarvot olivat hyviä, imetys onnistui eikä 2vrk lääkärin tarkastuksessakaan ilmennyt mitään poikkeuksellista, päästiin keskiviikkona kotiin. P on ottanut hienosti pikkusiskon vastaan vaikka hieman mustasukkaisuutta onkin ollut havaittavissa. 

Viestejä menneisyydestä

Kaappeja kolutessa löysin kirjeen joka oli päivätty 06.04.2016-tai oikeastaan kirje oli päivätty vuotta aikaisemmin, mutta siinä oli kyllä käynyt kirjoitusvirhe. Tuon kirjeen olin kirjoittanut vuoden päähän itselleni, mutta jostain syystä olin ehtinyt unohtaa koko kirjeen olemassaolon ja vasta nyt, sen silmiin osuessa, palasin noihin ajatuksiin ja tunteisiin jolloin moni asia oli muuttumassa...

"Hei Minä!
Lähetän tämän kirjeen itselleni vuoden päähän. Kirjettä kirjoittaessa istun Turun Kriisikeskuksen Löydä oma tarinasi-ryhmän kokoontumiskerralla. Nämä ryhmäkerrat ovat loppumaisillaan, mutta moni asia elämässä on uuden sivun/alun vaiheessa.
Reilu viikko sitten Setämies osti meille rivitalokodin Paimiosta. Vaikka yhteistä asumista on takana nyt 8kk (epävirallisesti ehkä vuosi...), tuo muuttaminen ja uusi, molemmille tuntematon kaupunki varmasti kummallekin stressiä. Muuttopäivä on vielä auki, sekin tuottaa omat stressinsä, mutta ajoittuu jonnekkin touko-kesäkuun vaihteeseen.
Uusi sivu on kääntymässä perhe-elämänkin suhteen; olen seitsemännellä viikolla raskaana. Unentarve on 10-12 tuntia yössä ja jatkuva kuvotus on uusi "ystävä". Vielä ei monikaan tiedä alias Madosta, ajateltiin äitienpäivänä jakaa uutinen-ja toivoa, että ensimmäisen kolmanneksen viimeinen viikko menee riskeittä.
Vuoden päästä tähän aikaan, jos kaikki menee nykyisten suunnitelmien mukaan, me ollaan paimiolaisia ja liki puolen vuoden ikäisen lapsen vanhempia. Toivon, että kulunut vuosi on kasvattanut meitä molempia ihmisinä ja antanut eväitä vanhemmuuteen. Omalla kohdalla toivoisin löytäväni sisäisen rauhan ja hyväksymään itseni sellaisena kuin olen. Toivon myös sopeutuvani uuteen kotiin/kaupunkiin mutkattomasti-ja että henkisesti jaksan raskauden ja vauvavuoden. Ja että kaiken tämän paineen keskellä muistaisin olla itselleni armollinen."

03.05.2016

Aikamoisten muutosten edessä sitä tosiaan on tuolloin oltu, ei ihmekään että jossain vaiheessa elämä tuntui menevän liian lujaa. Muistan miettineeni olenko valmis tähän kaikkeen; vakiintuneeseen parisuhteeseen, äitiyteen, yhdessä asumiseen,... Epävarmoissa ajatuksissa jopa toivoin, että olisin löytänyt sen rauhan ja turvan, jota teinivuosina koin seurakuntanuorena. Suoranaisesti en ole koskaan Jumalaan uskonut, mutta johonkin suurempaan voimaan joka ohjaa meitä elämässä eteenpäin ja jolta ehkä voi pyytää apua sitä tarvittaessa. En ole löytänyt vieläkään, mutta tarvekaan ei ole yhtä suuri kuin tuolloin.
Muutto taisi sijoittua mainittuun touko-kesäkuun vaihteeseen ja muistan kesän olleen pitkäveteinen. Setämiehellä ei ollut tuoreehkon työpaikan vaihdoksen myötä lainkaan kesälomaa ja kaikki täkäläiset palvelut viettivät jo kesälomakautta. Tosin en syksylläkään esim. perhetalon taas auetessa muista käyneeni siellä kuin ehkä kerran; ei nuo lapsiperheiden paikat vielä odottavana tuntuneet omilta. Kavereita oli hankala löytää, kun kaikki omanikäiset tuntuivat olevan joko vielä opiskelijoita tai jo työelämässä. Nuorisotiloille koin olevani jo liian vanha eikä uusien tuttavien etsiminen paikallisesta kuppilastakaan innostanut.
Kuten joku saattaa ehkä muistaakin, vauvavuosi alkoi meillä kuukauden odotettua aikaisemmin; P:n syntyessä rv 35+5. Muutama kuukausi meni todellisessa vauvakuplassa, siinä oli nimiäiset, joulut ja kaikki. Vasta keväällä aktivoiduttiin ja käytiin mm. MLL:n järjestämässä Ensisynnyttäjien ryhmässä, jossa oli mukava jakaa omia ajatuksia, kysymyksiä ja arkea muiden nuorien, tuoreiden äitien kanssa. Vaikka koti oli tuossa vaiheessa jo hyvän tovin tuntunut kodilta, noista kaveri- ja ystävyyssuhteista alkoi vasta lopullinen kotiutuminen ja paikallinen verkostoituminen. Nykyään harva kauppareissu menee niin ettei tule yhtään tuttua vastaan ja esimerkiksi MLL:n hallituksessa olen mukana jo toista vuotta.

Kuva tänään 20.04.2019, rv 39+0

Vaikka isoja muutoksia ei lähiaikoihin (onneksi) ole luvassa, on lähestyvä "Kuplan" syntyminen varmasti asia joka tulee mullistamaan perhe-elämän omalla tavallaan ja sekoittamaan totutut rutiinit hetkeksi. Raskaus on ollut huomattavasti helpompi, mitä edellinen oli; ensimmäisen kolmanneksen oikeastaan ainoa oire oli loputon väsynyt (nukuin kevyesti 14h/yö ja ehkä vielä 1-3h päiväunet päälle vapaapäivinä). Väsymys hävisi maagisesti toiselle kolmannekselle siirtyessä ja oikeastaan vasta nyt viimeisten viikkojen aikana olen kärsinyt närästyksestä, turvotuksesta ja muusta "pienestä". Kaikista isoimmalta "vaivalta" kumminkin tuntuu kärsivällisyyden puute; tässä kun on jo 35+ viikosta asti odotettu vauvaa saapuvaksi. Laskettuun aikaan on enään viikko ja kolmisen viikkoa maksimissaan siihen, että vauva saa yksiöstään luopua. Jänniä aikoja siis eletään, lähtö sairaalaan voi tulla koska vaan-ja toivottavasti tuleekin pian.

Kotiutumiskassi

Lähestyvä synnytys muistutteli itseään ja valvoin yhtenä yönä muutaman tunnin supistusten vuoksi. Nuo supistukset muistutti, että kotiutumiskassi olisi hyvä pakata, turvakaukalon vyöt kiristää P:n jäljiltä ja äitiyspakkauslaatikko pedata valmiiksi ensipediksi. Noh, hommat tuli tehtyä siinä uskossa, että kohta tulee synnärille lähtö, mutta mitä vielä. Supistuksia ei ole tullut tuon yhden yksittäisen yön jälkeen eikä mitään muitakaan merkkejä ole siitä, että pian synnärille päästäisiin... Tosin vasta vauva onkin täysiaikainen, mutta päivät ovat olleet pitkiä; P:n kohdalla kun lähtö sairaalaan oli selkeä ja aikainen (rv 35+5)...

Kotiutumisvaatteet itselle: alushousut, sukat, väljä t-paita ja mukavat collegehousut.
Imetysliivit oli jo aikaisemmin esitellyssä sairaalakassissa.

Kotiutumisvaatteet vauvalle: pitkähiainen body ja potkuhousut (50/56cm), pari myssyä (joista puetaan vain sopivampi, todennäköisesti alempi), sukat ja tumput (varoiksi).

Vauvan ulkovaatteet: 50cm pörröhaalari tai 56cm fleecehaalari, riippuen kumpi on sopivampi.

Siinä ne eteisessä odottaa pakattuna, turvakaukalon kanssa.
Setämiehen on helppo napata mukaan, kun kotiutumispäivä on tiedossa.

"Sairaalakassi"

Parin viikon päästä aletaan olla niillä raskausviikoilla, kun P syntyi. Tuolloin synnytys tuli täytenä yllätyksenä (kuukausi ennen laskettua aikaa) ja esimerkiksi sairaalakassin pakkasin sen parin minuutin aikana, kun odotin taksin saapumista. Matkasta unohtui ainakin puhelimen laturi ja sisäkengät...
Tällä kertaa halusin olla ainakin tuon sairaalakassin verran paremmin valmistautunut. Reppu tuli pakattua sillä ajatuksella, että synnytys käynnistyy taas lapsiveden menolla ja saatetaan tuolloin olla jossain muualla kuin kotona (esim. P:n kanssa muskarissa tai perhekahvilassa).

Reppuun päätyi; pari pientä pyyhettä (mikäli tarvitsee vesiä kuivata jostain lattialta tai suojata esim. taksin penkki), imetysliivit, muutamat omat alushousut ja sukat (sairaalan on kamalia), hygieniatarvikkeet (dödö, hammasharja, -tahna, shampoo, liivinsuojia, huulirasva), siteitä, harja ja muutama pampula, sisätossut, collegehousut, puhelimen laturi ja neuvolakortti. Vielä tarvitsee lisätä muovipussi (mahdollisille kastuneille housuille/ylipäänsä pyykeille) sekä pieni lahja "vauvalta" P:lle (ajattelin tarroja ja paria uutta lelusormusta).
Reppu saa tästä lähtien kulkea mukana mikäli lähdetään lähikauppaa kauemmaksi tai kauppareissua (n.puoli tuntia) pidemmäksi aikaa pois kotoa. Tarpeen mukaan reppuun lisään sitten esim. vaippoja ja ruokaa P:lle. Lauantaina edessä olisi vielä yksi piknik-risteily ja sunnuntaina siskontytön ristiäiset, mutta sen jälkeen vauva voisi vaikka syntyäkin. Tosin en valita; tämä raskaus on ollut huomattavasti helpompi mitä 2016 P:n raskaus oli-ja ainahan se on vauvan kannalta parempi, jos ei hirveän etuajassa synny...

Vahingossa hyvä kasvislasagne

2,5 dl tummaa soijarouhetta
vettä
lihaliemikuutio
1-2 pussia lasagnekastiketta
maitoa
130g tomaattisosetta
purkki (258g) kidneypapuja
margariinia tai voita vuoan voiteluun
lasagnelevyjä maun mukaan
juustoraastetta

Kiehauta 6 dl vettä, lisää joukkoon soijarouheet ja lihaliemikuutio. Anna kiehua muutama minuutti (sen aikaa, että lihaliemikuutio ehtii sulaa) ja laita sivuun. Valmista lasagnekastike ohjeen mukaan. Meillä lasagne on usein ajateltu kahden päivän ruuaksi n.kolmelle henkilölle, joten teen kastikkeen aina kahdesta pussista. Kastikkeen ollessa valmista, sekoita tomaattisose ja kidneypavut soijan joukkoon ja tämä sekoitus kastikkeen sekaan. Laita uuni lämpenemään (180 astetta). Voitele vuoka ja lado lasagne. Aloita ja lopeta kastikkeella. Itse käytin tällä kertaa vuorokerroksin pinaatti- ja täysjyvälasagnelevyjä. Ripottele viimeisen kastikekerroksen päälle juustoraastetta ja paista n. 30 min. Anna hetki vetäytyä ennen tarjoilua.

Rakenne tai maku ei eronnut merkittävästi jauhelihalasagnesta ja tämä maistui hyvin jopa taaperolle! 

Hävikkiruokahyödynnys

En muista mistä alunperin bongasin hävikkiruokaa myyvän Matsmart-verkkokaupan, mutta nyt on takana jo lukuisia tilauksia. Lähes viikottain tulee sivustolla vierailtua katsomassa mitä vaihtuvassa valikoimassa kulloinkin on tarjolla ja noin kerran kuukaudessa jotain tilattua. Viime viikolla valikoimassa oli taas mun suosikiksi muodostunut Mysteerilaatikko ja tilaus tuli taas tehtyä. Mysteerilaatikon lisäksi tilaukseen eksyi tällä kertaa Lumous tummasuklaavadelmia joita olen monesti jo kaupassa himoinnut, mutta jostain syystä aina jättänyt ostamatta, sekä nipputarjouksessa olleita suklaapatukoita.

Mysteerilaatikon idea on siinä ettet tiedä mitä elintarvikkeita saat. Laatikko kumminkin maksaa vain 2,99e, joten paljon ei häviä vaikka tuotteet eivät omaan makuun olisikaan-tosin meille on aina kelvannut kaikki mitä laatikosta on löytynyt. Yleensä joukossa on jotain tuttuja tuotteita ja uusia Setämiehen kanssa maistellaan mielellään. Tällä kertaa yllätyslaatikosta löytyi kahvipaketti, megapussi grillisipsejä, erilaisia mausteita, yksi ateriankorvikepirtelö, vähän karkkeja ja limutölkki.

Moni varmasti miettii nyt ettei viitti päiväysvanhaa ruokaa tilata/syödä... Matsmartilta tilatessa on harvoin tullut päiväyksen vastaan; esimerkiksi tällä kertaa ainoa päiväysvanha tuote oli tuo Indian Spices-mausteseos. Mausteet eivät kumminkin parista kolmesta kuukaudesta hätkähdä ja todennäköisesti tuo tulee käytettyäkin heti perjantain saunaillassa.
Postikulujen hinta riippuu luonnollisesti paketin koosta, mutta mun isommatkin tilaukset on mahtuneet halvimpaan (3,90e) laatikkoon. Tällä kertaa koko setin hinnaksi (postikuluineen), tuli n. 9,90e ja näistä on taas iloa pitkäksi aikaa!

Isyyspakkaus nro 2

Kuten esikoisenkin odotusaikana, päätin myös tällä kertaa yllättää Setämiehen isyyspakkauksella. Toistamiseen pakkauksen kasaaminen aiheutti omanlaista päänvaivaa; ei ollut enään mitään järkeä ostaa esimerkiksi vauvanhoito-oppaita tai puhdistuspyyhkeitä joita joka tapauksessa koko ajan ostetaan esikoiselle. Jotain hauskaa ja hyödyllistä halusin paketin sisältävän ja pitkien mietintöjen (ja etsintöjenkin) jälkeen pakkaus näytti tältä:

Kuulokkeet issälle ja vauvalle sekä tutit Tokmannilta.
Kylpyankat Talouspörssistä.

Keittokirja Adlibriksestä,
kahvipaketti dickjohnson.fi,
Kekkonen-paita issälle Hyvän tuulen puoti(.fi)

Salmiakit Tokmannilta

Samistelupaidat (86cm & 56cm) sisaruksille sekä body (62cm) vauvalle Zalandolta

Pakkauksen kokosin jo olemassaolevaan valkoiseen koriin. Pakkauksen hinnaksi tuli tällä kertaa n. 140e. Jälkikäteen ajateltuna aika paljon, mutta esimerkiksi kuulosuojaimet tarvittiin jo ihan P:n ääniherkkyyden takia ja edelliset kylpyankat on homeen vuoksi heitettävä roskikseen. Tuota Samasta padasta-ruokakirjaa moni oli kehunut ja tämä oli hyvä tekosyy kotiuttaa se meille. Uskon, että innostaa meitä molempia laittamaan koko perheelle maistuvaa ruokaa.

Tästä pääset lukemaan mitä laitoin 2016 isyyspakkaukseen.

Tästä pääset ihastelemaan meille saapuneen äitiyspakkauksen sisältöä.

Uuden arjen opettelua

Parisen viikkoa on nyt mennyt P:n kanssa kotona sen jälkeen, kun Setämies palasi joululomalta töihin. Uusi arkirytmi on alkanut löytymään ja näyttää about seuraavalta:

Herätään P:n tahdin mukaan, useimmiten 8.00-8.30. Rauhassa aamupalalle ja aamupalan jälkeen vaatteiden/vaipan vaihtoon. Tämän jälkeen usein tyhjennetään ja täytetään tiskikone yhdessä, P tykkää kovasti auttaa kotitöissä. Mikäli on pyykkipäivä (maanantai, tarpeen mukaan toinen päivä loppuviikosta), käydään yhdessä laittamassa myös pyykkikone päälle. Mä otan kupin teetä ja istun hetkeksi alas, P suuntaa usein leikkimään omaan huoneeseen tai tulee sohvalle katsomaan Pipsa Possua. Poikkeuksena keskiviikko jolloin on käyty MLL:n perhekerhossa. Tämä tarkoittaa usein uloslähtemistä heti aamupalan jälkeen, jotta ehditään pari kilometriä rattailla ennen kun Hattaran ovet klo 10 aukeaa...

Noin 11.30 on P:n lounasaika, tarjolla on edellisen päivän päivällisjämiä tai pilttiä. Lounaan jälkeen satuhetken kautta päiväunille, perhekerhopäivinä P nukahtaa vaunuihin jo kotimatkalla. Kotona yritän nukuttaa vielä sänkyyn vaihtelevalla menestyksellä... Syön usein itse lounaan (leipää, mysliä, jogurttia tms. kevyttä) tässä kohtaa ennen kuin siirryn koneelle takkahuoneen rauhaan. Teen paperihommia (luen postit, makselen laskuja, selvittelen raha-asioita, jne.) tai vaan pelaan Simssiä. Ripustan mahdolliset pyykit ja laitan toisen koneellisen pyörimään tarvittaessa.

P nukkuu usein 1,5-2h, viimeistään 14.30 käyn  herättämässä. Kahden-puoli kolmen aikaan syödään yhdessä välipala. Jos jaksan, järjestän välipalan jälkeen jotain yhteistä tekemistä askartelun, maalaamisen tms. parissa tai sitten siirrytään vaan leikkimään. Ripustetaan tarvittaessa pyykkejä yhdessä. Puoli neljän-neljän aikaan alan usein laittamaan ruokaa, P jatkaa leikkejä tai tulee pyörimään jalkoihin.

Noin 17.00 syödään päivällistä, oletetaan että Setämieskin on tähän mennessä tullut kotiin. Päivällisen jälkeen jompikumpi tarvitaan P:n leikkiseuraksi ja toinen saa omaa aikaa, usein vaihdetaan vuoroa jossain vaiheessa ennen iltatoimia. Setämiehen ollessa leikkivuorossa, mä korjaan päivällisen pois, saatan ottaa pienet torkut tai vaikka käydä naapurin kanssa lenkillä.

Noin 19.00 aletaan iltatoimiin. Pari kertaa viikossa kylvetään, muina päivinä suoraan iltapalalle. Iltapalan jälkeen vaatteiden vaihdon kautta satua kuuntelemaan ja nukkumaan. Yleensä klo 19.30-20.00 on hiljaista. Setämiehen kanssa saatetaan katsoa yhdessä telkkaria, mutta viime aikoina on usein siirrytty omiin pelimaailmoihin... 22-23 siirrytään yhdessä nukkumaan.

Saa nähdä miten rytmi muuttuu, kun vauva tulee taloon... Onneksi siinä vaiheessa on jo toivoa kesästä ja P viihtyy paremmin ulkona. Nyt ei juurikaan ulkoilla, kun se on yhtä huutoa...