Olen Petra 8kk ja osaan...

...maiskuttaa huulia

...istua tuetta

...työntää itseäni taaksepäin kun olen mahallani lattialla

...kurlata

...sihistä

...seistä lyhyitä hetkiä (< 1min) esim. sohvaa vasten

Tykkään syödä voileipäkeksejä

En tykkää potalle opettelusta

Neuvolassa ei olla käyty toukokuun jälkeen....

Olen Petra 7kk ja osaan...

...juoda tuttipullosta

...laittaa tutin suuhun ja ottaa sen pois

...syödä kökkäreitä (esim. banaanin paloja)

...päristellä

...tarttua varpaistani

...eli riisua sukat

...viedä varpaat suuhun silloin kun ei ole vaippaa/housuja päällä

...olla jääräpäinen jos en jotain halua tehdä (kuten syödä)

...kääntyä selinmakuulta kummallekin kyljelle

...siirtää lelun tai muun esineen kädestä toiseen

...käännellä pitelemiäni esineitä 

Tykkään lelujen pesulapuista.

En tykkää nenän pyyhkimisestä.

Syntymämittani löytyy alta suluista ja sulkujen edestä mitat edelliseltä neuvolakerralta (6,5kk):
paino 7490g (3070g)
pituus 62,6cm (45cm)
päänympärys 42,9cm (35cm)

6/52 Äitiyspakkaus

Cia Kiiskisen Äitiyspakkaus-kirjan takakansiteksti menee kutakuinkin näin: "Äitiyspakkaus on merkintöjä lapsen ensimmäisen elinvuoden ajalta. Se on raadollinen ja runollinen kuvaus arjesta, lapsesta, joka huojuttaa äitiään äärimmäisistä tunnetiloista toisiin, herättää hänessä niin raivoa ja kateutta kuin myös euforisen luomismyrskyn. Elämänmuutoksesta hämmentynyt äiti tekee muistiinpanoja paitsi lapsen nukkuessa ja miehen ollessa poissa myös matkatessaan bussilla terapiaan. Usein nainen takertuu päiväkirjaansa aamun sarastaessa, riidan tai valvottujen öiden jälkeen, kun realiteetitkin häilyvät. Kirjoittaminen on naiselle tapa selviytyä, nähdä läpi sumun, paeta ja muistaa. Se on keino välttää masennusta ja olla pahoinpitelemättä ketään. Se on myös hänen tapansa rakastaa, ainoa tapa pysyä järjissään." Kuulosti mielenkiintoiselta, mutta...

...odotukset eivät kumminkaan kohdanneet todellisuuden kanssa, kirja saa arvosanaksi 1/5. Kerronta todella oli runollista, tekstiin sai oikein keskittyä jotta ymmärsi mitä siinä sanottiin. Usein lukiessa väsymystila oli jo melkoinen tai kirja parin sivun jälkeen väsytti niin että monen sivun teksti meni täysin ohi. Näin jälkikäteen en osaa kirjan tapahtumista sanoa muuta kuin että reilu vuosi siinä esikoisen elämää seurattiin-väsyneen ja usein mieheensä turhautuneen äidin näkökulmasta.
Kerronta toki oli realistista, ei tämä vauva-arki aina herkkua ole, mutta sanoisin ettei myöskään niin synkkää millaisen kuvan kirja antaa. Toki jokainen lapsi on vaatimuksineen ja jokainen äiti tuntemuksineen erilainen... Lukekoon ken tykkää, kenellekkään en erityisesti osaa suositella.

Kuva: antikvaari.fi

5/52 Whitebrookin orvot

Ties kuinka moneen ystäväkirjaan tuli teinivuosina kirjoitettua suosikkikirjan kohdalla Whitebrookin orvot, kirjoittana Joanna Campbell. Vuodet vieri, tarina unohtui ja kun tämä nostalginen kirja tuli viime kesänä edullisesti (0,50e) kirpparilla vastaan, pitihän se ostaa ja nyt verestää muistoja. Valitettavasti ei enään yltänyt suosikkikirjojen joukkoon...

Eräänä iltana kirjan päähenkilönä toimiva Samantha löytää Whitebrookin orpovarsojen karsinasta nuoren, sijaiskodistaan karanneen tytön. Parisuhdekoukeroiden, laukkakilpailujen ja kouluhommien ohella alkaa selvittely kuka tyttö on ja monen monta mutkaa tarinaan mahtuu ennen kuin selviää saako tyttö jäädä Whitebrookin tilalle.

2/5, ei uudelleen luettuna kovin häävi. Kerronta satunnaisesti pomppivaa (tässä lauseessa päivä, seuraavassa lauseessa seuraavan päivän ilta) ja epäloogista (miksi käden murtanut tyttö pitää kantaa autoon). Tarina eteni hitaasti ja loppu tuli töksähtäen. Pari "pistettä" myönnettäköön omaperäisestä ideasta ja tarinan jatkuvuudesta; Täyttä laukkaa-sarjaan kuuluu reilu kaksikymmentä kirjaa, joista tämä on viidestoista. Sarjan kirjan toimivat hienosti myös omina teoksinaan. Nuorten heppafanien kannattaa sarjaan tutustua, ei juuri muiden.

Kuva: finlandiakirja.fi

Arjet monet ulottuvuudet

Mulla on muutamaa poikkeusta lukuunottamatta aina ollut säännöllinen kuukautiskierto, tiedän päivän-parin tarkkuudella koska vuoto alkaa. Vuotoa yleensä ennakoi parin päivän kuumeinen olo (ilman kuumetta), jomottelut yms. Näitä oireita ei viikko sitten näkynyt, ei kuulunut, joten menkkojen puuttumaan jääminenkään ei tullut yllätyksenä...

Vuodon piti alkaa perjantaina, ihan viimeistään lauantaina. Yllä mainittuja ennakko-oireita ei ollut joten maanantaiaamuna ei auttanut kuin kaivaa jemmasta raskaustesti. Olin tosin jo ehtinyt parissa päivässä vakuuttua raskaudesta; kahvi kuvotti, heräilin öisin nälkään, oli huimausta, jne. Kun tuo maanantainen raskaustesti väitti olevansa negatiivinen, sain itselleni seliteltyä että se oli sellainen maanantaikappale, virheellinen. Torstaina vuoto oli jo 5-6 päivää myöhässä, ajatus raskaudesta entistä varmempi. Setämiehellekin sanoin pari kertaa asiasta, mutta lupasin testi tehdä jotta saadaan "mustaa valkoisella". Tuo musta valkoisella vaan kertoi tälläkin kertaa ettei mitään lasta olisi tulossa...

Kuvituskuva syksyltä 2013 jolloin ensimmäinen raskaustesti tuli tutuksi...

Olin pettynyt. Toiveissa Petralle leikkikaveri 1-1,5v ikäerolla, joka alkaa kohta mennä tiukille. Ei se nyt ole maailmanloppu, jos ikäero venyy 1,5-3 vuoteen-tai mistä sitä tietää vaikka Petra jäisi syystä tai toisesta ainoaksi. Jos lapsia kumminkin useampi siunaantuisi, haluaisin saada heidät pienellä ikäerolla jotta heillä olisi enemmän seuraa toisistaan mitä mulle on ollut sisaruksistani (ikäeroa 9-16 vuotta) ja jotta voin rauhassa "myöhemmällä iällä" keskittyä jatko-opintoihin ja työuraan. Tällä hetkellä jatko-opinnot ei nappaa yhtään, edellisistä vuosista koulun penkillä on vielä liian vähän aikaa...
Olin testien tuloksesta myös hämmentynyt. Mikään ei selitä miksi vuoto oli noin selkeästi myöhässä eikä sitä miksi mitään ennakko-oireita ei ollut. Kuten sanottua, olin aivan varma raskaudesta ja yhtäkkiä mitään raskautta ei olekaan... Olin ehtinyt miettiä lapselle kummivaihtoehtoja, oltiin Setämiehen kanssa käyty nimivaihtoehtoja läpi, olin miettinyt nukkumajärjestelyjä kun perheessä pian olisikin kaksi (todennäköisesti) pinnasänkyläistä,... Kaikki tämä oli ihan turhaa...
Myönnettävä on, että olin myös helpottunut. Meillä oli Setämiehen kanssa tälle viikonlopulle suunniteltu kulttuurielämyksiä Helsingissä ja raskaus olisi tarkoittanut sitä etten olisi voinut nauttia lapsivapaasta niin vapaasti kun nyt pystyin. Mun vanhempi sisko oli meillä poikansa kanssa lapsenvahtina sillä välin kun Helsingissä tuli tutuksi (osittaisseurueelle) KOM-teatterin Kokki, varas, vaimo ja rakastaja-näytelmä ja (osittaisseurueelle) Heureka. Ilta jatkettiin ravintolasyömisillä ja muutamilla alkoholijuomilla, mutta yllättäen ei ollut tänä aamuna edes tukka kipeä.
Reissu oli kiva, mutta kyllä oli mukava palata kotiin halailemaan tuota omaa pientä palleroista-ja kuulla että kaikki oli "tätsän" kanssa mennyt hyvin :)

Heurekassa Eläinten Body Worlds 29.10 asti! 

Olen Petra 6kk ja osaan...

...jo aika hyvin istua (tuetusti)

...syöttötuolissa ollessa ottaa lelun pöydältä ja laittaa suuhun

...kylvyssä ollessa ottaa lelun vedestä ja laittaa suuhun

...joskus siirtää lelun kädestä toiseen käteen

...käyttää erilaisia ääniä (jokeltelu, murina, kirkuminen,...)

...jo vähän kääntyä napani ympäri mahallani tai selälläni ollessa

...kohottaa yläkroppani suorien käsien varaan

...juoda tuttipullosta avustetusti (kallistaminen on vähän vaikeaa ja joskus keskittyminen herpaantuu niin että pullo meinaa tippua)

...hienosti syödä melkein mitä tahansa

Tykkään katsoa Kaapo-ohjelmaa.

En tykkää aurinkolasien pukemisesta.

Syntymämittani löytyy alta suluista ja sulkujen edestä mitat edelliseltä neuvolakerralta (5,5kk):

paino 7020g (3070g)

pituus 60,5cm (45cm)

päänympärys 42,2cm (35cm)

Kaskis

Tuossa ystävänpäivän nurkilla päästiin Setämiehen kanssa Kaskikseen syömään, vuoden-puolentoista jonottamisen jälkeen. Tuo ajanjakso piti sisällään kaksi tai kolme varausta, joita jouduttiin järjestäen perumaan, kun aina ravintolapäivän lähestyessä sille iltaa ilmestyikin jotain muuta tärkeämpää. Nyt kumminkin päästiin paikalle ja täysin siemauksin nautittiinkin parisuhdeajasta äitini ollessa kotona Petran kanssa.
Kaskiksessa ei perinteiseen tapaan valita ruokalistalta mieleisiä ruokia vaan valittavana on joko neljän tai kuuden ruokalajin yllätysmenu. Me otettiin tuo neljän enkä itse ainakaan olisi enempää jaksanut syödäkään! Kyseinen ravintola on aika pieni kooltaan ja annosten yllätyksellisyys kuoli siinä kun naapuripöytään tuotiin annokset hetkeä ennen meitä... Ideana toki silti hauska!

Alkuun otettiin lasit skumppaa, saatiin keittiöltä pieni tervehdys (jonkin sortin lettu hauskasti kiven päällä) ja leipäviipaleita. Varsinaiset alkupalat oli kalapainotteiset; ensimmäiseltä (vas.) lautaselta löytyy siikaceviche, poltetulla purjolla maustettu Beurre Blanc-kastike, seljankukkaa, seesaminsiementä, omenaa, kurkkua. Itse en ole kovin kalaruokien ystävä ja kun tämän ruuan tiesi kylmäksi, voin myöntää että ennakkoluulot oli aikamoiset. Annos kumminkin yllätti; kala ei maistunut niin vahvalta mitä olin kuvitellut. Omena ja kurkku toi annokseen hauskaa makua ja kontrastia. Oikeanpuoleiselta lautaselta löytyy madekeitto (juureksia, savustettua ja paistettua mateenmätiä, haudutettua madetta, ruisleipää, mateenmaksalla maustettu liemi). Tämä annos koottiin hauskasti pöydässä; lautasella oli vain kiinteät osat kun annos tuotiin ja siinä tarjoilijan kertoessa annoksen sisältöä, hän kaatoi liemen keittoon. Loppu liemi jätettiin kannussa pöytään, jotta sitä sai maun mukaan itse lisätä keittoon. Etenkin tuo liemen värimaailma taas herätti ennakkoluuloja, mutta maukasta oli!

Pääruuan myötä vaihtui skumppa punaviiniksi. Tarjolla oli paahdettua naudan kuvetta, linssejä (puuttuu kuvasta, olivat erillisessä astiassa josta sai maun mukaan laittaa annokseen) ja kaiken maailman vihreää (kesäkurpitsaa, neulapapuja, sokerihernettä, pinaattia, parsakaalia,...). Annoksen esittely "kaiken maailman vihreineen" huvitti niin meitä kuin niitä naapuripöytien asiakkaita. Saan itseni kuulostamaan kauhean nirsolta, mutta karsastan kalan lisäksi myös punaista (raa´an näköistä) lihaa. Tuo annoksen naudan kuve oli mun silmiin juuri niin epämiellyttävän punaista kuin olla voi, mutta rohkeasti lähdin maistamaan-ja taas sain yllättyä. Lautanen tyhjeni alta aikayksikön, lihoineen kaikkineen.

Jälkiruuaksi tarjoiltiin tyrnimoussea, manteli- ja suklaajäätelö sekä tippaleipä. Illan annokset näyttivät pöytiin tullessaan pienehköiltä, mutta jälkiruokalautasen tyhjennyttyä vatsa oli yllättävänkin täynnä. Otettiin vielä jälkiruokakahvitkin ennen kotimatkaa.
Ilta oli erittäin onnistunut vaikka lähdettiinkin Turkua kohti aika kiireellä Setämiehen työpäivän päätteeksi. Annokset oli ajatuksella koottu ja yhteensovitettu, sopivassa suhteessa tavallisia ja hieman erikoisempia aineksia. Mitään niin erikoista annoksissa ei kumminkaan ollut, että se selittäisi kuukausien jonotuksen...Toistekin mennään kunhan vaan joskus on taas tilaa-juuri varauskalenteria vilkaisin eikä tilaa kahdelle ole ennen elokuuta...

Illan asu näytti tältä; mustat sukkahousut ja aikaisemmin samana päivänä kirppikseltä löytynyt mekko.

P.S. Jotain vauva-arjen hektisyydestä kertoo se etten ole tätäkään postausta ehtinyt/jaksanu aikaisemmin kirjoittaa...

Hopotus: Skyr-rahkat

Liityin jo pari vuotta sitten Hopottajiin, mutta jostain syystä vasta nyt lähdin ensimmäiseen kampanjaan mukaan. Enkä mihin tahansa, vaan maistelemaan uusia laktoosittomia Skyr-rahkoja! Kampanja toteutettiin niin, että ilmoittautumisajan jälkeen mukaan valituille lähetettiin 5e arvoinen lahjakortti K-kauppaan. Tällä lahjakortilla sai hakea mieluisat rahkat. Valitettavasti laktoosittomia vaihtoehtojen valikoima on vielä melko suppea, saatavilla on ainoastaan neljä makua; mansikka-banaani, Wanhan ajan vanilja, veriappelsiini ja mango-meloni. Meidän K-supermarketista ei löytynyt kuin tuota veriappelsiinia joka kuulosti niin epäilyttävältä etten halunnut sitä ostaa... Onneksi oli tässä Turun puolelle muutakin asiaa ja Skanssin Citymarketista löytyi rahkat testiin.

Wanhanajan vanilja vei hyvin makeanhimon olematta kumminkaan liian makea. Isompi purkki olisi saattanut alkaa öllöttää. Ei makueroa laktoosilliseen vastaavaan (vanilja).

Mango-meloni tuoksui etäisesti tutulta, olisikohan jokin viilis tuoksunut samalta... Rahkan seassa pehmeitä sattumia, ei huono. Makuyhdistelmä kummastutti, mutta toimi!

Mansikka-banaani oli mun suuhun liian arkinen, tämän maun tietävät kaikki. Skyr-merkki tai laktoosittomuus ei muuta sitä mitenkään. Rahkan joukossa pieniä sattumia, oletettavasti mansikkaa. Ei niin makea mitä kaksi edellistä.

Kaikki testatut rahkat oli koostumukseltaan miellyttäviä; pehmeitä ja lohkeavia. Rahkojen kansiosassa tulee aina mukana lusikka, joten näitä on helppo napata vaikka reissuevääksi! Laktoosittomat rahkat tunnistaa helposti sinisistä kansista, ei tarvitse kaupassa pyöritellä ja ihmetellä onko juuri tämä rahka laktoositonta vai ei.
Lisätietoa skyr-tuotteista löytyy osoitteesta facebook/skyrsuomi ja Instagramin puolelta hästägeillä #hopottajat ja #skyrsuomi.

4/52 Isyyspakkaus

Lukemisinto karahtikin sitten heti alkuunsa, tartuttuani pariinkin tylsemmän puoleiseen yksilöön. Moni nukkumaanmeno on ajoittunut aivan liian myöhäiseen kellonaikaan ja jos on sänkyyn ajoissa sattunutkin pääsemään, ei yöpöydän kirjavalikoima ole innostanut lukemaan vaan iltoja on tullut pitkitettyä pitkälti puhelimella pelaamalla... Janne Huttusen Isyyspakkaus oli kumminkin kaivattu piristys tylsiin iltoihin ja ehkä vielä enemmän pitkäveteisiin päiviin, vauvan viihtyessä yksinään ja nukkuessa kolmatta tuntia päiväunia putkeen. Puolet kirjasta tuli luettua päivässä-kahdessa, suoraan sanoen siis koukutti. Loppupuolisko menikin jo hitaammin, ilmeisesti vauvakin aisti että nyt on äidillä liikaa vapaa-aikaa ja väheni reilusti päiväuniaan...

Jannelle ja hänen vaimolleen tuli kaksosraskaus yllätyksenä eikä sen koommin odotusaika kuin elämä kahden jo kouluikään ehtineen ipanan kanssa ole mennyt niin ruusuisesti kuin perinteisemmät lapsenhoito- ja kasvatusoppaat antoivat olettaa. Vahingoilta ei ole vältytty, mutta mahtuu joukkoon totta kai odottamattomia hyviäkin hetkiä. Osa kirjan asioista oli jo tuttuja, onhan meidän perheessä jo yksi raskaus ja reilu viisi kuukautta vauvan kanssa selätetty, mutta paljon tuli myös uusia vinkkejä ja oivalluksia. Ihaninta koko touhussa oli ehkä se, että kirjoittaja oli iskä äidin sijaan!

Kirjaa saa arvosanakseen 4/5. Täydet viisi tähteä olisi tullut, jos kirjan lopuksi ei olisi tarvinut lukea 30 sivua suurpiirteisiä ruokaohjeita. Ymmärrän toki, että ruoka on lapsellekkin tärkeä osa elämää, mutta siinä vaiheessa kun meidän Petra alkaa siirtymään maidosta kiinteämpään ruokavalioon, en kyllä ensimmäisenä osaa vinkkejä yöpöydän kirjapinosta lähteä hakemaan... Nimestään huolimatta kirja sopii isien lisäksi oivallisesti myös äideille-ja erityisesti suosittelen heille jotka isiksi ja äideiksi mielivät. Jo odotusaikana luettuna saanee niistä raskausaikaan liittyvistä vinkeistä parhaimman hyödyn... Kirja kannattaa oikeastaan ostaa omaan hyllyyn jos aihe yhtään kiinnostaa; lapsiarjen alkaessa moni asia menee toisesta korvasta sisään toisesta ulos ja se mitä väliin on sattunut jäämään, hautautuu kaiken muun alle. Olisi ihan kätevä palata lukemaan vinkit uudestaan-tai naureskelemaan niitä kirjan parhaimpia kohtia.

Kuva: kirjavinkit.fi

P.S.
Rauman Kaupunginteatterissa pyörii kirjasta tehty näyttämöteos. Ollaan Setämiehen kanssa menossa ko. esitys jossain vaiheessa katsomaan ja tuskin maltan odottaa! :)

Olen Petra 5kk ja osaan...

...nauraa ääneen muulloinkin kuin kutittaessa

...tarttua leluun yhdellä, joskus kahdellakin kädellä

...nostaa päätä mahalla ollessani/nojata kyynärpäihin

...syödä koko nyrkin sijaan yhtä tai kahta sormea (etusormi ja/tai keskisormi)

...ottaa tutin pois suusta ja (useimmiten) laittaa takaisin

...jo hienosti nukkua omassa sängyssä omassa huoneessa

Tykkään hirmuisesti kylpemisestä.

En tykkää pukemisesta, etenkin ulkovaatteet on ihan kamalia.

Syntymämittani löytyy alta suluista ja sulkujen edestä mitat edelliseltä neuvolakerralta (4,5kk):

paino 6430g (3070g)

pituus 58,4cm (45cm)

päänympärys 41cm (35cm)