24. helmikuuta 2017

Parisuhdeperjantai

Perjantai-ilta. Lapsi kylvetetty, syötetty ja peitelty nukkumaan. Pyykit ripustettu kuivumaan, tiskattu, saunottu. Kello ei ole vielä edes yhdeksää ja alkaa pohdinta, mitäs sitten. Nukkumaankaan ei tähän aikaan vielä viitsisi.. Onneksi blogin luonnoksista löytyy parisuhdehaaste!

Kuinka kauan tunsitte ennen kuin aloitte seurustella?
J: Hieman alle puoltoista vuotta (n.1v 5kk)
S: Vuoden. Todennäköisesti vuos ja pari kuukautta.

Kauanko olette olleet yhdessä?
J: Reilu kaks vuotta (n.2v 2kk)
S: Kaks vuotta ja noin neljä kuukautta

Millaiset olivat teidän ensitreffit?
J: Varsinaisia ensitreffejä ei ollut, mutta jos jotain on sanottava niin ehkä se viikonloppu kun olin Setämiehen luona ensimmäistä kertaa viikonloppukylässä. Perjantai-iltana taidettiin käydä ulkona syömässä, lauantaina kokkailla ite ja katsella elokuvia. Sunnuntai taisi mennä harmitellessa viikonlopun lyhyyttä ja mun matkatessa kotiin...
S: Ensitreffeillä käytiin syömässä Raatihuoneen kellarissa, oli oikein kivaa. Edellisellä J:n vierailukerralla oltiin kyllä käyty syömässä eräässä toisessa ravintolassa, mutta en pidä niitä treffeinä kun yhteinen ystävämme oli mukana.

Kumpi on älykkäämpi?
J: Setämies
S: Ruma kysymys.

Kumpi on herkempi?
J: Minä
S: Jenni
Setämiehen omavalintainen kuvituskuva (Google)
Kumpi kokkaa (enemmän)?
J: Minä
S: Jenni

Kumpi on sosiaalisempi?
J: Setämies
S: Minä. Paljon.

Kumpi siivoaa (enemmän)?
J: Minä
S: Jenni

Kumpi valloittaa sängyn?
J: Minä. Tai vauva silloin kun on perhepedissä!
S: Jenni

Kumpi herää aikaisemmin?
J: Setämies (töihin). Viikonloppuisin minä.
S: Minä.
Mukavin tapa viettää parisuhdeaikaa?
J: Kaikessa rauhassa saunominen ja hyvä leffa päälle. Nykyään arvostan paljon niitä hetkiä kun saadaan lapsenvahti ja päästään kaksistaan esim. ulos syömään.
S: Omassa kodissa vaikka elokuvaa katsomalla

Mikä on kaukaisin paikka missä olette käyneet yhdessä?
J: Kroatia, tarkemmin sanottuna Fazana
S: Kroatia

Kumman perheen kanssa vietätte enemmän aikaa?
J: Setämiehen
S: Minun

Mikä teille on pariskuntana vaikeinta?
J: Vaikea kysymys... Sanoisin ehkä että toisen arvostaminen; se että ei pidä toista itsestään selvyytenä.
S: Erilaiset standardit arjen juttujen kanssa esim. erilaiset siisteyskäsitykset. Yhteisen ajan löytäminen.

Kummalla on hullummat eksät?
J: Setämiehellä
S: Minulla

21. helmikuuta 2017

Aikuiset ystäväni (Aikuisten ystäväkirja)

Muutama vuosi sitten, ollessani eräällä ystävällä kylässä, käteeni iskettiin Aikuisten kaverikirja ja kynä, komentaen täyttämään. En tarkkaan muista mitä silloin tuli kysymyksiin vastattua tai oliko kysymykset edes samoja kuin nyt somessa pyörineessä versiossa. Anyway, näillä mennään tänään.

Nimeni on Jenni

Jotkut tosin kutsuvat minua Jenskuksi ja Narskuksi

Olen syntynyt vuonna 1993, eli olen siis mielestäni 23 vuotias. Loppukesästä täytän 24.

Lapsuuskotini langallinen numero: Alkoi 03, lopusta ei ole mitään hajua :D

Pienenä olin varma, että minusta tulee isona: Aidanmaalari tai päiväkotitäti

Mutta isona minusta tulikin: Työtön nuoriso- ja vapaa-ajanohjaaja. Tällä hetkellä kotiäiti.

Täydellinen puoliso: Välittävä, omaa sopivassa suhteessa huumorintajua ja vakavuutta, tykkää keskustella. Jakaa ainakin osittain samat kiinnostuksen kohteet. Muistaa/osaa yllättää ja osaa soittaa jotain soitinta.

Itsehän olen täydellinen, mutta exieni mielestä saatan olla: Mustasukkainen, lapsellinen ja pikkumainen ämmä.

Jos saisin lisää tunteja vuorokauteen: Nukkuisin enemmän. Ja leipoisin! Ja ulkoilisin...

Harrastan nyt: Lähinnä harrastuksista haaveilua. Vauvan kanssa tulee käydään ensisynnyttäjien ryhmässä ja suht usein vauvaklubilla.

Parin lasillisen jälkeen perjantai-iltana kuuntelen Spotifystä: Jujua

Noloin teeveeohjelma josta pidän: Suomen Huutokauppakeisari. Ei ehkä kauheen nolo, mutta ainoita ohjelmia mitä ylipäänsä tulee katsottua. Nauhalta.

Bravuurini keittiössä (viinin lipittämistä ei lasketa): öööh...ehkä täytetyt kesäkurpitsat tai kinkku-ananaspitsa

Melkein hävettää kertoa, mutta itken aina kun: joku muu itkee. Vauvaa ei lasketa.

Lapsuuteni lempilelu: Molla-Maija, sellainen pullea ja myöhemmin nukkaiseksi käynyt. Vieläkin tallessa :)

Lempilelu nykyään: Puhelin

Salainen paheeni: Herkuttelu (voiko se olla salaista?)

Eikun se ihan oikea salainen paheeni: Kylmät ateriat. Harvoin haittaa vaikka ruoka ehtisi kylmyä lautaselle sillä esim.perunamuusi on kylmänä parempaa kuin lämpimänä.

Viisaus, jonka olen tähän mennessä oppinut: Kenellekkään ei anneta sen enempään mitä tämä on valmis jaksamaan.

Vuosi 2016

Parempi myöhään kuin ei milloinkaan? ;)
Viime vuosi alkoi työttömänä, edellisen työsuhteen päätyttyä joulukuun puolessa välissä. Alkuun työttömyys oli taas kivaa; sai nukkua niin pitkään kun huvitti, kulkea koko päivän pyjamassa jos siltä tuntui ja eikä illalla ollut väliä mihin aikaan meni nukkumaan sillä eihän seuraavana aamuna tarvinut mennä mihinkään. Parisen viikkoa tuota jaksoi, kunnes aloin selvitellä koulujuttuja ja sain kuin sainkin opiskelupaikan Turun AKK:sta. Aloitin helmikuun lopussa perhepäiväopinnot. Samoihin aikoihin vietettiin karkauspäivää ja pitkälti vitsilläni Setämiestä kosaisin, kun tämä työpäivän jälkeen kotiutui. Yllätys olikin molemmille suuri, kun vastaus olikin myöntävä. Mun ostamat rekvisiittasormukset oli auttamattomasti pienet ja lähtikin palautukseen, käytiin oikeat sormukset pari päivää myöhemmin ostamassa. Ehtoina oli ettei sormukset saa olla rahallisesti kalliit (ei mitään satojen-tuhansien eurojen kulta-/hopeasormuksia jotka voi kanittaa eron tullessa), molemmille pitää olla samanlaiset (eli yksinkertainen muotoilu) ja samat sormukset aikanaan toimittavat myös vihkisormuksien virkaa. Aika monta liikettä saatiinkin kiertää ennen kun mieluisat sormukset löytyi!
Vain pari-kolme viikkoa kihlautumisen jälkeen koettiin seuraava yllätys; tein positiivisen raskaustestin. Oltiin toki tammikuussa jätetty ehkäisy yhteisestä päätöksestä, mutta kumpikin oli varautunut siihen ettei nyt ainakaan puoleen vuoteen mitään tapahtuisi. Hah! Raskauspahoinvointi, jatkuva öllötys, olikin arkea seuraavat pari-kolme kuukautta... Lääkärin mielestä se ei ollut syy olla pois koulusta ja kun valmistuminen ennen laskettua aikaa alkoi näyttää epävarmalta, lopetin koko opinnot. Siinä kevään aikana vaihtui auto isompaan ja tehtiin (lue:Setämies teki) talokaupat.
Kesäkuussa päästiinkin pienten pintaremonttien jälkeen muuttamaan nykyiseen kotiin Paimioon. Kesä meni kummastellessa uusia kotikulmia ja miettiessä mitäs tässä sitten tekisi, kaikki toiminta kun tuntui olevan kesätauolla eikä mulla ollut tuttuja täällä päin. Aika nopeasti kavereita kumminkin löytyi ja syyskuun puolen välin nurkilla sain vielä työkokeilupaikankin läheisestä päiväkodista. Kuutisen viikkoa meni pienten lasten parissa nopeasti ja vaikka tiesin etukäteen ettei päiväkotityö ole juttuni, oli työ mukavaa sisältöä arkeen.
Kolme päivää ennen synnärille lähtöä
Lokakuun puolen välin paikkeilla työkokeilu vaihtui sairasloman (flunssa) kautta äitiyslomaksi. Kovin montaa päivää en ehtinyt kotona makoilla ennen kuin meidän ipana pyrki tähän maailmaan, syntyen neljä viikkoa ennen laskettua aikaa! Synnytys oli pitkä (epikriisissä lukee 27h) ja tuskainen. Se kipu, varsinkin ponnistusvaiheessa, oli jotain sanoinkuvaamattoman kamalaa. Toki osasyy tähän oli heikonpuoleiseksi jääneet puudutukset... Joka tapauksessa meidän perhe täydentyi pienellä (3070g ja 45cm) prinsessalla keskiviikkona 26.10. Kotiin päästiin neljän sairaalapäivän jälkeen ja luonnollisesti uudessa arjessa oli (ja on edelleenkin) paljon opettelua. Vauvan ollessa kuukauden ikäinen vietettiin perhepiirissä nimiäisiä ja trinsessa sai nimekseen Leila Petra Loviisa Varis. Päivänsankari nukkui ruokailua lukuunottamatta koko tilaisuuden ajan ja kuukautta myöhemmin meni joulukin pitkälti nukkuessa. Jouluaatto vietettiin kolmistaan kotona, vähitellen omia jouluperinteitä miettiessä ja luodessa. Joulupäivänä lähdettiin Setämiehen vanhemmille kahdeksi yöksi ja sieltä mun äidille toiseksi kahdeksi yöksi. Vuoden vaihdetta juhlittiinkin sitten taas kotona, erään kaveriperheen tullessa meille viettämään iltaa. Uudenvuoden "lupauksia" tuli tehtyä kolme: käyn kirpparilla vähintään kerran kuukaudessa, herkuttelen vain kerran viikossa ja luen vuoden aikana 52 kirjaa joista kaikista kirjoitan arvostelut tänne blogiin.
Viime vuosi oli vauhdikas, mutta niin taitaa tämäkin vuosi olla mikäli on uudenvuoden harrikkatinaan uskomista...

4. helmikuuta 2017

Ihan tavallinen perjantai? (my day)

Eilisen piti olla meidän perheessä ihan tavallinen perjantai, mitä nyt Setämiehellä oli normaalia pidempi työpäivä. Kaikki ei kumminkaan mennyt niin kuin Strömsössä...

to 00.15 Setämieskin malttaa tulla sänkyyn, itse olen "jo" puolisen tuntia makoillut. Supatellaan, hihitellään ja etsitään hyviä nukkumisasentoja ainakin puoli tuntia.

02.20 Vauva herää syömään. Syöttö menee mukavalla rutiinilla ja noin 20min päästä olen takaisin sängyssä. Vauva jatkaa unia omassa huoneessaan.

06.05 Vauva herää syömään, Setämiehen vuoro syöttää ja itse nousen lypsämään seuraavia maitoja. Noin 20 min lypsyttelyn jälkeen vauva löytyy perhepedistä, kannan takaisin omaan sänkyyn. Käyn neljä kertaa antamassa tutin ennen kun vauva nukahtaa, kello on ehtiny jo seitsemään. Oma nukahtaminen on jo vaikeaa, kun olen ollut hereillä jo yli tunnin, kuuntelen herääkö vauva vielä vaatimaan tuttia ja odotan koska Setämiehen kello soi...

08.30 Setämies on jossain vaiheessa lähtenyt töihin, herään vauva ähinään. Käyn kaksi kertaa antamassa tutin, laitan aamukahvin tippumaan ja haaveilen hetken bloggailurauhasta ennen kun vauva oikeasti herää. Vauva on toista mieltä ja 08.50 käydäänkin aamupesuilla, vaihdetaan päivävaatteet ja syödään. Otan lapsen, aamukahvini ja läppärin ja kirjoitan makuuhuoneessa tämän postauksen tähän asti. Klo 9.30 vauva näyttää nukkuvan. Luen sähköpostit ja aloitan kirjoittamaan vuosikatsauspostausta.


10.00 Soittaa sangen ärsyttävä puhelinmyyjä, taas niitä jotka ei ymmärrä mitä tarkoittaa ei kiitos. Vängätään viis-kymmenen minuuttia siitä haluanko tilata D-vitamiineja vai en. Vauvakin herää. Puhelun jälkeen siirrän vauvan leikkimään olohuoneeseen ja alan keittämään aamupuuroa. Taustalle pyörimään eilen keskenjäänyt Joulumielelle-konsertti. Puuron keittyessä tyhjennän tiskikoneen ja kerään likaiset tiskit koneeseen.

10.55 Olen saanut aamupuuron syötyä ja mennään vauvan kanssa toista kertaa tämän aamun aikana pyllypesulle. Pesujen jälkeen vauva käy päiväunille ja pääsen suorittamaan omia aamutoimia loppuun.

12.15 Kirppistavaroiden pakkailua reppuun, "mainoslappujen" askartelua vauvan nukkuessa. Vauva herää noin puoli yhden aikaan syömään, hoidan askartelut loppuun, siivoan jäljet ja 13.15 lähdetään kohti bussipysäkkiä. Tarkoituksena on käydä Lasten Seesamissa, jossa mulla on pöytä vuokrattuna. Jäädään kumminkin väärällä pysäkillä pois, joudutaan odottelemaan uutta bussia ja saavutaan määräpaikkaan n. 45min suunniteltua myöhemmin. Vauva syö melkein heti.

16.20 Saan pöytäni järjesteltyä ja kierretään katsomassa mitä muut kauppaa. Aarteita löytyikin, enemmän mitä tällä kertaa itse myyntiin vein :D N.17.20 siirrytään läheiselle pysäkille puoleksi tunniksi odottamaan kotiin vievää bussia. Vauva nukahtaa rattaisiin ja tajuan etten ole syönyt mitään aamupuuron ja -kahvin jälkeen...


17.50 Bussi tulee suurin piirtein ajallaan ja hypätään tyytyväisenä kyytiin. Petran päiväunet katkeaa, mutta tiedän hänen nukahtavan uudestaan bussin hurinaan. Muutaman pysäkin jälkeen selviää ettei bussi olekaan matkalla Paimioon, mutta kuski ystävällisesti kertoo että voidaan jäädä Teboililla pois. Tuon mystisen Teboilin sijainti selviää n. 18.10; on n. 7km päässä meidän kotoa. Onneksi hätyytin Setämiehen töistä hakemaan, ei tuota matkaa olisi jaksanut kävellä... Ostan kahvin pahimpaan nälkään.

18.30 Päästään lopultakin kotiin, noin 4h myöhemmin kuin suunnitelmissa oli... Pesen vauvan pyllyn (päivän kolmas kakka...) jonka jälkeen Setämies syöttää vauvan. Ruuan jälkeen Petra saa leikkiä sohvalla. Syön päivällisen ja kerään tiskit koneeseen ennen kuin vien vauvan kahdeksan aikaan nukkumaan. Lypsän seuraavat maidot, esittelen sohvalla töitä tekevälle Setämiehelle kirppislöydöt ja keitän tuttipullot.

21.00 Perjantaisaunan aika! Saunotaan vuorotellen, jotta toinen on vastaamassa mahdollisesti heräävän vauvan tarpeisiin. Vilvoittelen ja jatkan tämän postauksen kirjoittamista Setämiehen saunoessa. 22.15 puen ja alan valmistella iltapalaksi toivottuja ruisleipäpitsoja. Leipien paistuessa laitan tiskikoneen päälle ja poistan kirppislöydöistä hintalaput ja heitän pyykkikoriin. Teen jääkaappiin yön maitopullot valmiiksi. Alkaa väsymys jo painaa...

22.50 Iltapalan aika. Vatsan täytyttyä lyhyesti päiväkirjaan päivän puuhat ja fiilikset, hammaspesu ja sänkyyn. Selailen tori.fin myynti-ilmoituksia lastentarvikkeiden osalta, tsekkaan facebook-päivitykset turhan monta kertaa ja luen hieman. Setämies siirtyy omien puuhien pariin alakertaan. Vuorokausi ehtii vaihtua lauantaiksi, kun odotan vauvan heräävän syömään ja tiskikoneen ilmoittavan valmistumisesta. Noin kakskyt vaille yks, vauvan syötyä ja avattuani tiskikoneen, pääsen lopulta nukkumaan...

31. tammikuuta 2017

3/52 Katoamisten kirja

Pitkään ehti tämäkin teos pyöriä luettavien kirjojen listalla ennen kuin kirjastosta mukaan tarttui ja luetuksi tuli. Nyt harmittaa miksi en ole aikaisemmin kirjaan tarttunut...

Nimettömäksi jäävän päähenkilön isä on kadonnut eikä äitiäkään oikein kiinnosta tyttärensä elämä. On vaikea päästää irti menneisyydesta ja keskittyä nykyhetkeen. Tulee riitoja tyttöystävän kanssa, on vaikea keskittyä mihinkään ja unta varten on vedettävä yhä lisääntyvissä määrin Tenoxeja. Maalausharrastus kulkee koko ajan sitkeästi rinnalla, mutta kankaalle ei synny mitään muuta kuin kuvia itsemurhan tehneestä koulukaverista (ensi-ihastus?). Kosovolainen kollega käy huomaamatta yhä tärkeämmäksi ja kirjan lopussa matkustetaankin Belgradiin etsimään isää, itseä ja juuria.

Sanoisin 5/5. Kirja oli kirjoitettu harvinaisessa minä-muodossa, oli helppo samaistua vaikka kaikkia tapahtumia ei itse olisikaan kokenut. Vaikka osa kirjan aiheista oli rankkoja, oli ne kuvailtu sopivasti huumorilla hyöstettynä ja kokonaisuus pysyi kevyenä. Kirja nauratti, itketti, mutta ronskin kielen käytön myötä myös nolostutti. Onneksi kukaan ei tainnut kiinnittää huomiota satunnaisesti punottaviin poskiin... Ajattelin juonen hieman tylsäksi, mutta missään tapauksessa kirja ei ollut tylsä vaan yllätti loppuratkaisua myöten. Oiva kirja matka- tai rantalukemiseksi, mutta toimii muutenkin. Kielenkäytön takia en suosittele alle 15-vuotiaille.
Kuva: Adlibris

30. tammikuuta 2017

Olen Petra 3kk ja osaan...

... jokellella
... melkein nauraa ääneen (neuvolatäti ja issä väittää niin, äiti ei ole kuullut)
... tarttua leluun joka asetetaan käteeni
... katsoa lähes yhtä kauas kuin aikuiset
... viedä nyrkin suuhun
... pidellä jo hieman päätä sylissä ollessa
... viihtyä aika pitkiäkin aikoja (20-60min) sitterissä lelukaaren alla
... joskus tarttua leluun kahdella nyrkillä

Tykkään kylpemisestä ja suihkuttelusta.
Siitä en pidä kun pitää pukea pipo päähän.
Syntymämittani löytyy alta suluista ja sulkujen edestä mitat edelliseltä neuvolakerralta (3kk):
paino 5030g (3070g)
pituus 55,7cm (45cm)
päänympärys 39,2cm (35cm)

14. tammikuuta 2017

2/52 William Shakespearen Romea ja Julia Timo Mäkelän sarjakuvana

Toisin kuin alkuperäiseen kirjahaasteeseen, päätin tähän omaani hyväksyä myös sarjakuvateokset-kunhan ovat "kunnon" kirjoja eikä mitään Aku Ankan taskukirjoja. Taannoisella kirjastoreissulla tarttuikin käpälään Romeo ja Julia Timo Mäkelän piirtämänä.

Moni tietääkin näiden kohtalokkaiden nuorien tarinan jo, mutta kertaus on opintojen äiti. Montaquen ja Capuletin suvut ovat verivihollisia (syystä joka ei koskaan ole selvinnyt). Julia Capulettia ollaan jo naittamassa naapurimaan rikkaalle kreiville, kun kohtalo astuu peliin Romeo Montaquen muodossa. Nämä kohtalokkaat nuoret rakastuvat toisiinsa ensisilmäyksellä ja pitäjässä alkaakin aikamoinen tohina. Ruumiilta ja kommelluksilta ei vältytä, kun suvut jatkavat yhteenottoja ja "pienen" informaatiokatkoksen takia vannovat Julia ja Romeo ikuista rakkautta kaatuen samaan hautaan.

Kokonaisarviona 1/5. En ole lukenut sarjakuvia niin paljoa, että osaisin taidetta kovin monipuolisesti arvioida mutta näin "maallikkona" kirja oli pettymys. Mäkelän taide oli jotenkin sekavaa, en meinannut erottaa hahmoja toisistaan ja mikäli en olisi tarinaa tiennyt etukäteen, olisin varmasti tippunut kärryiltä kuka tässä vihaa ketä ja ketä haikailee kenenkin perään. Ehkä värikuvitus olisi auttanut hahmottamaan, kyseessä on musta-valkoteos. Kirjan teksti oli huono sekoitus alkuperäistä, vanhahtavaa tekstiä, ja nykyajan slangia-tapahtumat kun modernisti sijoittuivat Veronan sijaan meille tutumpaan Helsinkiin. Tarinallisesti kirja on kiehtova, mutta siitä kunnia kuuluu aivan jollekkin muulle kuin Mäkelälle. Jos sarjakuvista tykkää, niin ehkä tämä pieni tiiliskivi kannattaa lukea.

Kuva: Adlibris

9. tammikuuta 2017

1/52 Ilki Ihana

Setämies koitti tuossa hieman ennen vuoden vaihdetta saada mua mukaan 100 kirjan haasteeseen joka olikin idealta käynyt mulle tutuks jo somen kautta. Sataa kirjaa en luvannut lukea, varsinkaan kun "sääntöjen" mukaan niiden piti olla suomalaisia, eikä keskeneräisiä (vuonna 2016 aloitettuja), lastenkirjoja tai sarjakuvia laskettaisi. Pöh, sanon minä! Lupasin kumminkin 52 kirjaa lukea ja jotta haaste ei muuten pääsisi käymään liian helpoksi, lupasin kaikista 52 kirjasta kirjoittaa arvostelut tänne blogiin. Kaikkea sitä...

Noh, vuoden urakan sai kunnian aloittaa Melissa Marrin Ilki Ihana. Tämä keijutarina oli päätynyt mun luettavien listalle jo joskus teini-iässä-jääden noina aikoina kumminkin lukematta. Olin ehkä ymmärrettävästi skeptinen millaista teinihuttua on luvassa, mutta alkukankeuden jälkeen kirja osoittautui viihdyttäväksi-näin aikuisellekin. Kirjan päähenkilönä toimii lukiolaistyttö Aislinn, joka on perinyt kykynsä nähdä keijuja mummoltaan ja edesmenneeltä äidiltään. Tämä yliluonnollinen kyky olisi hyvä pitää keijuilta salassa, mutta se käy yllättävän vaikeaksi kun keijumaailmassa valtaa pitää talvikuningatar Beira ja kesäkuninkaalla Keenanilla on kiire löytää rinnalleen kuningatar, jotta ikuinen talvi ei tuhoa sekä keijujen että ihmisten maailmaa. "Yllättäen" Keenan on iskenyt silmänsä Aisliniin ja alkaa tahtojen taistelu siitä onko Aislinn valmis alistumaan kohtaloonsa, hallitsemaan Keenan rinnallaan keijujen maata, vai löytääkö Aislinn sitä ennen yhteisen tulevaisuuden ihmisystävä Sethin kanssa. Kenties molempien?

Kokonaisarvioksi sanoisin 3/5. Yllättävän viihdyttävää ja koukuttavaa luettavaa, pientä miinusta tarinan arvattavuudesta. Ikuisen talven ja kesän taistelut alkavat olla aika kulunut tarinan aihe... Kirjassa myös vilisi turhan tarkoin kuvailtuja sivuhahmoja, joiden merkitys jäi loppuen lopuksi hieman epäselväksi. Kaikesta tästä huolimatta aion jossain vaiheessa tarttua kirjan jatko-osaan (Sala Kavala).
Kuva: Adlibris

2. tammikuuta 2017

Olen Petra 2kk ja osaan...

...jo hieman jokellella
...hymyillä leveästi
...vastata hymyyn
...kääntää pään äänen suuntaan (halutessani)
...seurata katseella liikkuvaa lelua, enintään 20cm päästä kasvoistani
...huitaista kädellä tutin pois suusta
...jo aika hyvin nukkua omassa sängyssä (aamuöisin toki on kiva päästä perhepetiin)
...viihtyä pieniä aikoja (15-30min) sitterissä lelukaaren alla tai sohvalla lelujen ympäröimänä

Tykkään kovasti jos minua suukotellaan poskille ja nenän päähän ruokailun päätteeksi. 
Siitä en pidä kun äiti puhdistaa pumpulipuikolla sieraimia.
Syntymämittani löytyvät suluista alta ja sulkujen edestä edelliset neuvolamitat (6vk):
paino 4075g (3070g) 
pituus 51,9cm (45cm)
päänympärys 37,2cm (35cm)

24. joulukuuta 2016

Herkullinen taatelikaakku

Viime lauantaina tosiaan käytiin äitillä kylässä ja kotiin tuomisiksi saatiin tuoreita taateleita. Taisi olla ostanut yli omien tarpeidensa jostain joulumarkkinoilta... Vaikka aikamoinen herkkupylly olenkin, taatelit eivät pelkiltään enään uppoa. Niinpä niistä valmistui jouluksi taatelikakku, Valion sivuilta löydetyn ohjeen mukaan. Suosittelen!

250g kivettömiä taateleita
2dl glögiä tai vahvaa kahvia (itse käytin glögiä)
1dl sokeria
200g voita
2 munaa
1prk (200g) kermaviiliä
2tl vaniljasokeria
1tl ruokasoodaa
4 dl vehnäjauhoja
korppujauhoja
margariinia
Keitä taateleita glögissä tai kahvissa kunnes ovat pehmenneet, n. 15min. Hienonna vielä tarvittaessa sauvasekoittimella. Pehmitä voi huoneenlämmössä tai mikrossa, sekoita kaikki ainekset yhteen ja kaada korppujauhotettuun vuokaan. Paista 175-asteessa, uunin alatasolla n. 60min. Kumoa hieman jäähtyneenä ja siivilöi halutessasi päälle tomusokeria.