Ehkäisylaastari kokemukset

Vuonna 2013 erään kesäromanssin seurauksena tuli ehkäisy omalla kohdalla ajankohtaiseksi asiaksi. Tutkin eri vaihtoehtoja jonkin verran netistä; luin käyttökokemuksia ja vertailin hintoja ennen kuin varasin ajan kouluterveydenhuoltoon. Jo mennessä tiesin, että haluan ainakin kokeilla ehkäisylaastareita-tykästyin ajatukseen ettei joka päivä tarvitse muistaa ottaa pillereitä ja toisaalta siitä “helppoudesta”, että ehkäisy oli lopetettavissa joka kuukautisiin (eikä ehkäise vuosia kerralla kuten esim.ehkäisypuikko). Terveydenhoitaja hieman ihmetteli valintaani, mutta antoi kumminkin näytepakkauksen mukaan ja pyysi lääkäriä kirjoittamaan reseptin.

Jotain pientä iho-oireilua oli aluksi; varsinkin laastarin irroittamisen jälkeen iho punoitti ja kutisi. Laastareista jäi irroittamisen jälkeen myös vaihteleva määrä liimatahmaa ihoon ja etenkin kesäaikaan oli tarkoin mietittävä mihin laastarin asettaa, jotta jokainen vastaantulija ei luulisi sitä nikotiinilaastariksi ja kyselisi kokemuksia. Noin 1,5 vuotta käytön aloittamisen jälkeen tuli kerran läpivuotoa ja jouduttiin hetkellisesti miettimään uutta vaihtoehtoa, mutta koska läpivuodot eivät enään toistuneet, pysyin laastareissa aina tämän vuoden alkuun asti.

Nyt kun miettii aikaa taaksepäin, tuo kaikki oli loppuen lopuksi todella pientä. Olin laastareihin ja niiden helppouteen todella tyytyväinen. Ja nyt olen tyytyväinen siihen, että vieressä on mies jonka kanssa lapsi olisi enemmän kuin tervetullut.

Onko liikaa vaadittu?

Rakas ystäväni Kettu kirjoitti jo syksyllä inspiroivan postauksen blogissaan, aiheena viisivuotissuunnitelma unelmille. Piti jo tuolloin postaus ottaa haasteena, mutta jotenkin kuukaudet vain ovat valuneet ohi... Nyt törmäsin postaukseen uudestaan ja päätin tarttua härkää sarvista. 
Oon aika ajoin kirjoittanut haaveita erilaisiin päiväkirjoihin yms., joten nyt "tiukan paikan" tullen pystyin hieman lunttaamaan mistä kaikesta olen viime vuosina unelmoinut-ja mitkä niistä haaveista edelleen on voimassa olevia. Haluan käydä drive-in elokuvissa, käydä Kolmårdenissa, matkustaa Miami Beachille, hypätä tandem-hypyn, risteillä Välimerellä, käydä Prometheus-leirin,...

Seuraavan viiden vuoden aikajanalle asetan kumminkin seuraavat haaveet: haluan oppia soittamaan pianoa, muuttaa Setämiehen kanssa isompaan kotiin, saada ainakin yhden lapsen, mennä naimisiin, käydä Pariisissa, valmistua perhepäivähoitajaksi ja saada koulutusta vastaavaa työtä (oli se sitten PPH- tai NUVA-hommia). Haluan olla onnellinen.

Hyvin tiivistetysti seuraavat viisi vuotta voisi olla tässä :)

Niin paljon mahtui yhteen viikkoon...

Kulunut viikko on ollut hetkeen toiminnallisin-ja uutisrikkain. Muutaman päivän varoitusajalla sain opiskelupaikan; maanantaina aloitin perhepäivähoitajan opinnot. Tosin ainoastaan maanantait menee koulun penkkiä kuluttaen ja ti-pe harjoittelussa. Uuden koulun lisäksi oon siis ehtinyt jo vähän päässyt sisään päiväkotimaailmaankin 1-2-vuotiaiden parissa. Kuuden tunnin työpäivät menevät todella nopeesti kun ei tarvi miettiä tekemistä vaan pyörittää rutiineja; puetaan ulos, syödään, käydään potalla, nukutaan, käydään potalla, syödään,...
Koska viime syksynä kuukausien työttömyyden jälkeen arki alkoi yhtäkkiä täyspainoisena 37,5h työajalla ja vieläpä epäsäännöllisin työvuoroin, en kerta kaikkiaan jaksanut. Työ ei ollut ihan sitä mitä toivoin-ja valitettavasti se näkyi myös ulos. Jotta tuo sama ei toistu nyt, aloittelen "lyhyillä", 6h päivillä. Muutaman viikon kuluttua voi tuntimäärää lisätä 7-8 tuntiin mikäli tuntuu siltä. Nyt ainakin oon voimissain Vickyä lainaten ;)

Viime maanantaina oli vietettiin karkauspäivää ja pitihän sitä munkin järjestää Setämiehelle pienoinen yllätys. Varmana hamekankaasta kosaisin, kun Setämies palasi töistä ja suureksi yllätykseksi vastaus olikin myöntävä-muutamin ehdoin. Kirkkohäitä ei tule eikä maistraattivihkimistäkään ennen kun meillä on yhteinen lapsi syntynyt ja se on nimetty. Vielä ei ole mistään raskaudestakaan tietoa...

Rekvisiittasormukset oli edullinen löytö H&M:ltä, oikeat käytiin ostamassa tiistaina. Haluttiin yksinkertaiset sormukset, millä ei rahallisesti ole arvoa ja muutaman tunnin etsimisen jälkeen löydettiinkin sopivat. Nyt kummankin vasenta nimetöntä koristaa tummahko volfram-sormus. Koska kihlautuminen oli meille itsellekin hieman yllätys, ei olla siitä monellekkaan vielä kerrottu. Esimerkiksi Setämiehen vanhemmat ei vielä tiedä lainkaan ja mikäli joku meidät tunteva tämän lukee, toivoisimme että pikkulinnut osaisivat olla visertämättä. Kerromme itse kun siihen tarjoutuu tilaisuus.

Kaikkien kihlaus-, koulu- ja työkuvioiden jälkeen olikin pienen miniloman paikka ja lähdettiin Tallinnan risteilylle "virkistäytymään". Risteilyiltaan kuuluu kiitettävä määrä kilistelyjä ja ilmaisia paukkuja, kun reissuseurue lopulta tajusi meidän sormukset. Olin vakaasti päättänyt olla juomatta ja ostamatta karkkia matkalle lähtiessä, mutta toisin kävi. Juominen toki pysyi viinilasillisessa (ruuan kanssa) ja parissa Breezerissä, mutta karkkia tuli senkin edestä raahattua keittiön kaappiin odottamaan seuraavaa herkkupäivää... Vaikka illalla oltiin ihan ihmisten aikaan takas kotona ja nukkumassakin, aamulla teki kovasti mieli kääntää kylkeä ja viettää vielä yksi vapaapäivä...

"Voisin ottaa susta kiinni ja pyytää vielä jäämään vielä hetkeksi..."

Perjantaiaamuna pitkään nukuttuani tuli kiire äippää vastaan keskustaan. Viikonlopun mittainen vierailu alkoi sujuvasti ihastumalla Onnimannin kädentaitoihin ja kauppareissulla. Tuotiin reissukassit meille, juotiin kahvit ja rupateltiin mukavia ennen kun lähdettiin uudestaan, kevyemmin varustein, kaupungille. Pari kirpputoria, lelukauppa ja Setämiehen liittyessä seuraan ruokailu aiemminkin mainitsemassani Kortteliravintola Kertussa. 

Lauantaina vierailtiin heti aamusta nukkekotinäyttelyssä Aboa Vetus & Ars Novassa. Samassa yhteydessä oli myös näyttely missä oli kaivettua vanhaa Turkua esille ja esiteltiin entisajan käyttöesineitä, pelejä yms. Näyttelyistä matka jatkui parille isommalle kirpputorille ja taas kauppaan (kaikkea kun ei voi muistaa kerralla...). Alkuillasta sauna ja monen tunnin erä Monopolya-kohdalleni konkurssi osui parin tunnin kohdalla, Setämies ja äippä sopi tasapelin 1,5-2h myöhemmin.

Sunnuntaiaamuna aamupalan jälkeen heitettiin äiti kotimatkabussiin ja suunnattiin itse Setämiehen vanhemmille syömään. Vatsojen täytyttyä matka jatkui Setämiehen kummitytön syntymäpäiville ja muutaman tunnin rupattelun jälkeen vielä takaisin kotiin. Kamalaksi uhkailtu ajokeli ei onneks haitannut matkantekoa niin paljon kun etukäteen pelättiin ja turvallisesti kotona oltiin hieman ennen yhdeksää. Kauheesti siinä ei sitten tarvinnut miettiä tuleeko uni...

Hinttipussei

Monesti reissuun lähtiessä oon joutunu tekeen listaa siitä mitä kaikkea tarvii pakata mukaan. Aivan liian usein unohtanut kotiin hammasharjan, dödön tai hiusharjan... Näihin "pulmiin" olen Setämiehen myötä löytänyt onneksi helpon ratkaisun; valmiiksi reissuja varten pakattu "hinttipussi". Yhden pussin kylppäristä mukaan nappaamalla mukaan tulee;

hammasharja ja -tahna

shampoo

kosteusvoide

dödö

hiusharja

after shave-voide

höylä

hajuvesi

pari huulirasvaa

kynsiviila

Toinen vastaava oivallus on ollut pakata lääkkeet valmiiksi omaan pussiinsa. Reissuun kun lähtee, nappaa keittiön kaapista vain toisen pussukan mukaan ja näin ollen mukana on;

antiseptisiä haavanpuhdistusliinoja

laastaria

silmätippoja

ripulilääkkeitä (Imodium)

närästyslääkkeitä (Rennie)

matkapahoinvointilääkkeitä (Postafen)

allergialääkkeitä (Heinix)

kurkkulääkkeitä (Vida)

särkylääkkeitä (Panadolia mulle ja Ibumaxia Setämiehelle)

Magnesiumia

Astmalääke (Ventoline)

Hydrokortisonia

Nyt ei tarvitse pakata enään muuta kuin vaihtovaatteet ja reissu voi alkaa! :)

Torstai olikin toivoa täynnä

Vaikka eilinen ei iltapäivään mennessä ollut mukavuudellaan vakuuttanut, illasta tuli loistava! Setämiehen päästyä töistä suunnattiin syömään Kortteliravintola Kerttuun. Ensimmäistä kertaa ei paikassa oltu, mutta todennäköisesti ei viimeistäkään. Palvelu oli ystävällistä ja nopeaa, ja se ruoka...ahh... En muista koska olisin syönyt itseni yhtä kylläiseksi ulkona-ja saamatta allergiaoireita!

Ruuan kanssa meni suht luonnollisesti viinipullo puoliks ja olo alkoi olla mukavan rento siinä vaiheessa, kun O liittyi seuraan ja lähdettiin GONGin avajaisiin kattomaan Mikael Gabrielia. Keskiviikkoiltana olin bongannu ko.keikan ja pakkohan sinne oli päästä, kun liputkin oli naurettavan halpoja (12e/kpl!). En kehdannut jättää seuralaista anniskelualueella ja mennä teinien sekaan eturiviin hyppimään ja kiljumaan, mutta tämän hetkisestä äänen käheydestä päätellen keikka oli kauempaankin joka euron arvoinen.

Reilun tunnin keikan jälkeen liityttiin vielä hetkeksi Setämiehen seuraan Viinille-ravintolaan ennen, kun me suunnattiin Setämiehen kanssa kotiin ja O omille teilleen. Kotona viel pekonia ja munia iltapalaks (perinne baari-illan jälkeen) ja jo uni jo maistui. Kello tuskin oli kymmentä enempää :D

Punaviinimarjapiiras

Piti maanantaina tehdä puolukkapiirakkaa, mutta marjoja pakastimesta sulattaessa totesin ettei meillä muuten mitään puolukoita olekaan. Tuli sitten tehtyä piirakka punaviinimarjoista-ja kaikki meni saman illan aikana. Hyvää siis oli :) Resepti on marjaosuutta lukuunottamatta kopioitu maku.fistä.

100g voita

3/4 dl sokeria

2 munaa

2 dl vehnäjauhoja

3/4 dl kaurahiutaleita

1 tl leivinjauhetta

200g punaviinimarjoja

1 rkl perunajauhoja

2 dl kinuskikastiketta

Vatkaa pehmeä voi, sokeri ja yksi kananmuna vaahdoksi. Lisää kuivat aineet ja sekoita tasaiseksi. Voitele piirakkavuoka ja levitä taikina vuoan pohjalle ja reunoihin joko jauhotetuin tai kostutetuin käsin. Sekoita kohmeiset punaviinimarjat perunajauhon kanssa, levitä pohjan päälle. Vatkaa kinuskikastike ja toinen muna keskenään sekaisin, kaada seos piiraan päälle. Paista 25-30min 200-asteisessa uunissa.

Vielä vähän kinuskikastiketta päälle ja ei kun herkuttelemaan!

Vuosi -15

Tammikuussa piti aloittaa kuntoilu, ostin itelleni joululahjaks aktiivirannekkeenkin sitä varten. Into lopahti muutaman viikon jälkeen. 4 000 palaisen palapeliprojektin lopettelua ja tavaroiden pakkailua.Tammi-helmikuun vaihteessa muutto Poriin, soluasuntoon, ja viimeiset opinnot työharjoittelujakson muodossa. Työharjoittelupaikassa sai nauraa lapsia, jotka mm.puuvärein 

väritti äitejään ja kehui kuinka kauniita heistä nyt tulee. Maaliskuussa puhutitti Euroviisuihin lähetetty Pertti Kurikka Nimipäivineen ja uusi tv-sarja Temptation Island Suomi. Maaliskuun 

lopussa juhlin valmistujaisia ja jo parin päivän työttömänä olon jälkeen työkkäri nakkas työnhakukurssille.

Huhtikuussa oli jo työkkärin kurssikin jo käyty, ja mikäli valokuva-albumia uskoo, ei työttömänä ollu muuta tekemistä kun ottaa selfieitä :D Kelan päätti opintotuen loppuessa, että solun vuokranantaja on mun avomies ja asiasta vängättiin monen monta viikkoa. Toukokuussa täyttyi taas pahvilaatikot ja muutin pois solusta. Samoihin aikoihin sain ystävän Taika-kissan pariksi viikoksi seurakseni. Parisuhteen puolivuotispäivää vietettiin mun lapsuudenmaisemissa Hämeenlinnassa, istutettiin Setämiehen parvekkeelle viljelmiä (porkkanaa, herneitä, salaattia, rucolaa, ruohosipulia, perunaa,...) ja pieni 1,5v hoitopoika oppi sanomaan `ämmä´.

Heinäkuu alkoi ihmeellisen kipeilyn kourissa. Liki kaksi viikkoa oksetti ja pyörrytti jopa makuuasennossa. Mitään syytä ei oireiluun ei löydetty. Ahkeran lepoasennossa oleilun jälkeen saikin jo taas alkaa pakkaamaan niitä kuuluisia muuttolaatikoita, Setämiehen saadessa töitä toiselta paikkakunnalta. Elokuun alussa meistä tuli turkulaisia ja samalla avopuolisoja yhteisen kodin myötä. Elokuun lopussa tuli taas vuosi ikää lisää ja juhlat koostui lähinnä Särkänniemikäynnistä uuden tuttavan O:n kanssa. Syyskuun puolessa välissä mullakin tärppäs töiden suhteen ja aloitin alani työt eräässä paikallisessa yhdistyksessä.

Lokakuu meni pitkälti työntekoa opetellessa ja uuteen arkirytmiin sopeutuessa. Pimenevä syksy edelleen suhteellisen vieraassa kaupungissa ilman uusia ystäviä ja ilman omia perheenjäneniä (niitä muita kuin Setämiestä) vei kumminkin voimat ja marraskuussa jouduin jäämään useamman viikon sairaslomalle uusiutuneen masennuksen takia. Töihin joulukuun puolessa välissä palattuani sain elämäni ensimmäisen lopputilin. Joulun alla juhlittiin Setämiehen kanssa vuosipäivää ja pyhät vietettiin tämän vanhemmilla. 

Tätä kirjoittaessa on uuden vuoden raketit jo alkaneet räiskiä ja uuden vuoden karkkiherkut on jo katettu pöytään. Vuosi vaihtunee Monopolyn ja tinan valamisen merkeissä-mahdollisimman mukavasti ja kevyesti, sillä pelkään raketteja.

Mitään uudenvuoden lupauksia en taida tänä vuonna tehdä, mutta maanantaina alkaa (ainakin) 12 viikon ruokavaliomuutos, tavoitteena päästä ainakin kertyneistä joulukiloista eroon. Toivon, että alkavasta vuodesta tulee rakkauden täyteinen, mielen rauhainen ja vauvan tuoksuinen.

Oikein hyvää ja rauhallista uutta vuotta blogin lukijoille! :)

Hyvää joulua!

Toivottaa Se_perinteinen ja Setämies

Joululahjaksi lopputili

Liki kolme viikkoa sairaslomalla vietettyäni koitti maanantaina töihin paluu. Olin hyvin skeptinen sen suhteen, että masennus olisi viikossa tai kahdessa itsekseen parantunut, eikä lääkäri enään kirjoittanut lisää sairaslomaa. Varsinkin viime viikko meni stressatessa sitä jaksanko töissä vai pitäisikö irtisanoutua karenssinkin uhalla. Maanantaiaamu antoi kumminkin nopeasti vastauksia kysymyksiin, sillä "ison pomon" tullessa työpaikalleni tiesin jo mitä klo 08.20 alkava palaveri pitäisi sisällään. Sain potkut.
Tänään kävin palauttamassa avaimet ja hakemassa tavarani. Viimeisen työpaikalla juodun kahvikupin ääressä kysyin vielä lähimmältä (ex-)työkaverilta palautetta kuluneesta muutamasta kuukaudesta ja sain kuulla sen mitä osin olin pelännytkin; musta näkee ulospäin välittömästi, jos joku juttu ei kiinnosta. Pystyn kyllä työt tekemään, mutta en osaa peittää tunteita joita työ herättää. Siinä lienee opinpaikka tulevia töitä ajatellen. Oltiin tämän työkaverin, lähiesimiehen ja "ison pomon" kanssa kaikki samaa mieltä siinä, ettei ko.työpaikka ollut juttuni ja että koulutukseni valuu pitkälti hukkaan annetuissa työtehtävissä.

En tiedä miten hyvää kotiin työttömäksi jääminen tekee muutenkin heikolle mielenterveydelle, mutta silti päälimmäinen tunne viimeiset pari päivää on ollut helpotus. Helpotus ettei tarvitse väkisin jaksaa työssä, josta en pidä ja helpotus, ettei ole vaaraa karenssista irtisanoutumisen tultua työnantajan puolelta. Olen koko syksyn etsinyt uusia töitä mikä tässä vaiheessa vuotta tuntuu ehkä turhaltakin. Ei kukaan näin lähellä joulua palkkaa uusia työntekijöitä ja taas esim.vuoden alusta valtiolla lienee ihan erilailla palkkatukirahoja, joilla työllistymisen pitäisi helpottua. Koska olen viettänyt viikkoja sairaslomalla, saattaa kyseeseen tulla myös kuntoutus ja osa-aikatyöt. Seuraavat pari-kolme viikkoa voin kumminkin hyvällä omallatunnolla keskittyä joulun odotukseen, viettoon ja oman henkisen hyvinvoinnin parantamiseen.