Särkänniemeen, Särkänniemeen!

Perjantai-iltapäivästä hyppäsin bussiin suuntana Tampere. Vaikka olin stressaantunut tulevasta hotelliyöstä O:n kanssa ja jo lähtiessäni koin ikävää Setämiestä kohtaan, löytyi bussista tuttu turvallisuuden tunne. Todella nautin kun sain pitkästä aikaa matkustaa tunteja yksin bussissa-aivan upeista kotimaan maisemista nauttien.

Hotellille pääsin puol kuuden aikaan, O tuli sovitusti pari tuntia myöhemmin. Haettiin iltapalaa läheisestä Subwaystä, korkattiin O:n tuoma punaviini ja kateltiin telkasta sopivasti Herra Popper ja pingviinit. Sen jälkeen jo unettikin-vaan eipä uni tullu. En tiedä stressasinko seuralaista, jännittikö seuraava päivä huvipuistossa vai oliko paikka liian vieras, mutta yöunet saldoksi jäi vain neljä-viisi tuntia. Auts!
Lauantaiaamuna aamupalan jälkeen pakattiin reput ja suunnattiin kohti hurvitteluja. Säätiedotus oli uhkaavasti luvannut +16 ja sadekuuroja, mutta onneksi se ennustus meni metsään. Auringon porottaessa lähes pilvettömältä taivaalta ja lämpötilan lähennellessä hellerajoja, ei lainkaan haitannut välillä kastuakaan Koskiseikkailussa tai Tukkijoella :)

Kuuden aikaan suunnattiin kohti Hervantaa ja Onnibussilla kotimatkalle. Karkki- ja sipsipussien käytyä tyhjäks, mulla vei uni voiton ja reilu parin tunnin bussimatka menikin sukkelaan. Setämiehen ollessa omissa menoissa, olin ajatellu jatkaa viikonloppua O:n luona, mutta edellisyön unettomuus houkutteli omaan kotiin. Iltapalan yhteydessä otin varoiks parit unilääkkeet taatakseni syvän unen-ja mukavat 12h tulikin sitten nukuttua.

Koko reissun hinnaksi tuli n. 95e;
Turku-Tampere-Turku-bussit, menolippu Matkahuollon tarjouslippu ja paluu Onnibussilla, yht. 17e
Hotelliyö Koskikatu Cumuluksessa 40,50e (/nenä)
Särkänniemen ranneke, VVO:n kampanja, 20e
Paikallisbussi Särkänniemestä Hervantaan 2,60e
Ruokailut (Särkänniemessä kahvi-/jätskitauko, eväät kotimatkalle) n. 14e

Täydellinen sunnuntai

Eilisaamu yllätti perinteisen aamukahvin lisäksi vastapaistetuilla mustikkaletuilla. Päivän alku vaikutti hyvältä, mutta en olisi arvannut kuinka uskomattoman onnellinen ja hieno päivästä todella tulisi. Edes parin tunnin vatsan väänteet ei saaneet pilalle täydellistä sunnuntaita.

Rauhassa nautitun aamupalan jälkeen jämähdettiin O:n kanssa katsomaan Nemoa etsimässä-leffaa, joka aina vaan jatkaa yhtenä mun suosikkianimaationa. Muutama vuosi oli ehtinyt vierähtää edellisestä katsomiskerrasta ja leffasta tuntui edelleenkin löytyvän uusia vitsejä naurettaviksi. Nemon löydyttyä leffa vaihtui toiseksi, mutta mulla alkoi jo silmä painaa ja ainakin puolet elokuvan kestosta meni päiväunia ottaessa.
Jälkimmäisen elokuvan loputtua, siinä kolmen nurkilla, alettiin jo kaipaan jotain tekemistä, muutakin kun sohvalla/sängyssä makoilua. Aamulla puhuttu kirppiskäynti jäi sen jo mentyä kiinni, mutta tilalle tuli jotain mitä en edes osannut odottaa; nimittäin veneilyä. Kuuma auringonpaiste, vene ja yläosaton hyväkroppainen soutaja-voiko sitä vapaapäiväänsä parempaa pyytää?

Veneily tosin loppui harmittavan lyhyeen alkaneiden vatsavaivojen takia ja aivan liian kauan sain bussia kotiinkin odotella. Kotiin päästyä pahin oli jo onneksi ohi, hetken maltoin sohvalla lepäillä ennen kuin kuulin naapurien houkuttelevia ääniä sisäpihalta. Keitin iltakahvia ja suuntasin naapurisopuisasti seuraan, mutta eipä pihalla enään siiinä vaiheessa ketään ollu. Sisälllä kökkiminen ei huvittanut, joten suunnistin kahvini kanssa läheiselle hiekkarannalle. Aurinko oli just laskemassa ja satamassa parkissa olleista laivoista näkyi vain tummat siluetit. Rantaviivaa paljain varpain kävellessä oli liikutuksen kyynelissä pidättämistä, kaikki oli niin yksinkertaisen kaunista.

Kun kahvi oli nautittu ja aurinko laskenut niin matalalle, ettei se enään pitänyt lämpimänä, suuntasin kohti kotia. Setämies kotiutui omista viikonloppumenoista samoihin aikoihin ja ilta kruunattiin oman kullan kainalolla, elokuvalla ja supertäytteisillä lihapiirakoilla.

Eilen ei tullut kameraa rannalle mukaan, mutta tässä eräs auringonlasku viime viikolta.

Näppäräksi alkanut avovaimo

Tässä eräs ilta ajeltiin läheiseen Ikeaan tavoitteena hankkia eteiseen hylly. Noh, hylly ei matkaan tarttunut, mutta löydettiin hieno vaihtoehto saunan suunnitteilla olleeseen laatoitukseen. Kyseessä on mallistosta poistuva SKOGHALL-laatta ja voin kertoa asennuksen olleen todella helppoa. Pointseja myös siitä, että yksinkertaisin työkaluin laattoja sai myös pienennettyä (esim. puolitettua).

Linja jatkuu sujuvasti pesuhuoneen puolelle. Valitettavasti unohdin ennen-kuvat.

"Pienoisen" arviointivirheen ansiosta tuli samalla ratkaistua mitä tehdään parvekkeen rumalle sementtilattialle-ja saatiinpa vielä sama linja jatkumaan vessaankin. Viikonloppu meneekin sitten miettiessä minkä projektin sitä ensi viikon ajanvietteeks keksis...

Turust

Ensimmäinen viikko uudessa kodissa alkaa olla loppupuolella ja voin huojentuneena kertoa kaiken olevan hyvin. Maanantaina muutto sujui sukkelasti; noin kuudessa tunnissa tavarat oli pakattu, ajettu uuteen kotiin ja purettu. Yön yli nukuttua Setämies palasi vielä Poriin, josta saapi tulla liki valmiiseen kotiin sunnuntaina. Osa tavaroista vielä hakee paikkaansa, mutta valtaosa laatikoista on jo purettu.

Asuinalue on rauhallista-toisinaan tuntuu että liiankin. Lähellä olevan isohkon tien äänet ei kuulu tänne asti eikä edes oletetut laivojen sumutorvet. Pihoilla ei kilju lapsia, ei räksytä koiria, ei kulje autoja. Tuntuu ettei kukaan tässä talossa käy edes suihkussa! Onneksi on radio pitämässä seuraa...

Turku on mulle (toistaiseks) vielä vieras kaupunki eikä vielä ole tiedossa töitä eikä oikein niitä harrastuspaikkoja/-mahdollisuuksiakaan. Apuun tuli uusi ystävä, O, joka sai mut innostumaan uudestaan geokätköilystä. Porissa koitin aikanaan joitakin löytää, huonolla menestyksellä. Eilen tein lähinurkkia tutuksi kätköilyllä. Purkkeja ei edelleenkään löytynyt, mutta monta kaunista paikkaa kyllä :)

Uudet lenkkimaisemat

"Mun täytyy luottaa, että nää siivet kantaa"

Lähestyvä muutto on saanut pohtimaan...tätä kaikkea. Edetäänkö me sittenkin liian nopeasti, onko yhteenmutto puolen vuoden seurustelun jälkeen sittenkään niin viisasta. Olen viettänyt lukuisia hetkiä peläten etten riitä, en ole tarpeeksi tai en kestäkään tätä kaikkea. 

Muuttolaatikoita pakatessa kokoan jatkuvasti yhteen ajatuksia tältä reilulta puolelta vuodelta mitä oon ehtiny Porissa asua. Puolessa vuodessa mun oma sosiaalinen elämäni on kuihtunut olemattomiin; tänne muuttaessani en tuntenut ketään ja ne ketkä oon oppinut nyt muutamassa kuukaudessa tuntemaan, on joko Setämiehen työkavereita, Setämiehen perhettä tai mun hoitolapsien vanhempia. Ne ihmiset jää taakse kun muutetaan-vaikka ainahan sitä vannotaan että yhteyttä pidetään. Yhdessä intensiivisesti vietetty puoli vuotta on muuttanut mun ruokailutapoja epämääräisemmiks ja -säännöllisemmäks, ja vain harvoin kehtaan mennä nukkumaan siihen aikaan, kun todella haluan. Öihin on yhä enenevissä määrin ilmentynyt pelkotiloja, ahdistavia unia ja heräilyjä. Stressiä.

Välillä ajatukset karkaa uuteen kotiin, uuteen kaupunkiin. En tälläkään kertaa tunne uudesta kotipaikasta ketään, tällä kertaa on turvaksi muodostunut Setämiehenkin perhe kaukana. Etsin Google Mapsista uuden kodin lähistöllä olevia harrastuspaikkoja, täytän työhakemuksia. Jossain sisällä pieni ääni kannustaa luottamaan. Sanoo, että tämä on nyt hetki vain, pian se on jo ohi. Pian ollaan jo uudessa kodissa purkamassa muuttolaatikoita, keskustelemassa siitä minkä väriset verhot mihinkin huoneeseen tulee laittaa ja mitä materiaaleja mattojen pitää olla.

"Suljen silmät, kuvittelen et lennän 

Mun täytyy luottaa, ja antaa vaan mennä 

Vaikka en tiedä, haluatko sä enää 

Mut jos sä tahdot, niin kauan tää elää 

Vien tän äärirajoille, äärirajoille 

Vien tän äärirajoille, sua varten"

-Cheek, Äärirajoille

Boyfriendtag

Suvin blogista löytyi hauska boyfriendtag-haaste ja pakkohan se oli testata miten hyvin Setämies tämän tyttöystävänsä tuntee ;) Suluissa oikeat vastaukset/lisäykset.

1. Jos tyttöystäväsi katsoo telkkaria, mikä siellä todennäköisesti pyörii?
- Iholla (tai Siskoni on noita, Lost tai yhdessä katsoessa Orphan Black) 

2. Minkä kastikkeen hän valitsee salaattiinsa?
- Sinappikastikkeen (tarkoittanee hunajasinappia, en mitään)

3. Mikä on hänen inhokkiruokansa?
- Kala (väärin, raaka liha ja sisäelinruuat)

4. Menette ulos illalliselle ja drinkeille, mitä hän tilaa? 
- Jonkun possupihvin, ranskalaisia ja siiderin

5. Mikä on hänen kengänkoko?
- 37 (38-39)

6. Jos hän keräilisi jotain, mitä se luultavasti olisi?
- Palapelit ja joku astiasarja (Joskus keräilin keltaista Teemaa, nykyään Disney satulukemistokirjoja)

7. Mitä hän voisi syödä päivittäin kyllästymättä?
- Jäätelöä

8. Minkälaista musiikkia hän kuuntelee?
- Suomalaista poppia (melkein mitä vaan suomalaista; poppia, räppiä, iskelmiä,...)

9. Minkälaisista elokuvista hän pitää?
- Komedioista ja joistain lastenelokuvista (myös draamoista ja joistain trillereistä)

10. Minkä väriset silmät hänellä on?
- Siniset (siniharmaat)

11. Kuka on hänen paras ystävänsä?
- Kettu (vastattu nimellä oikein)

12. Asia mitä usein teet, josta hän ei pidä?
- Juon kaljaa

13. Missä hän on syntynyt?
- Forssassa. Ei kun lähimmässä synnytyskaupungissa siitä, onks se Tampere? (Forssa oikein, nykyään forssalaiset synnyttää Hämeenlinnassa)

14. Jos leipoisit hänelle synttärikakun, millainen se olisi?
- Juusto- tai mutakakku

15. Minkä parissa hän viettää mielellään monia tunteja?
-Palapelien, Skip-bon, kirjojen, Simssin ja FarmVillen ("FarmVille" on oikeasti HayDay :D)

16. Mitä hän osaa erityisen hyvin?
- Tehdä ruokaa ja *sensuroitu*

17. Mikä on oudointa ruokaa, mistä hän pitää? 
- Ei tule mieleen (grillimakkara ketsupilla ei kuulemma sittenkään ole tarpeeksi outoa)

18. Mitä kolmea asiaa hän kantaa aina mukana?
- Silmälasit ja puhelin, kolmatta en keksi (puhelin vaihtelevasti, useimmiten nenäliinapaketti ja toivon mukaan avaimet)

19. Mikä saa hänet ärsyyntymään?
- Jankkaaminen, ehkä kaljottelu (+jalkojen hytkyttely)

20. Entäs piristymään?
- Ruoka, suukottelu, ylipäänsä läheisyys (+pienet lapset ja hassut eläinjutut)

21. Ketä julkisuuden henkilöä hän ihailee?
- Suomiräppäreitä (joitain niistä, esim. Cheekiä joka on keskoskaapista ponnistanu kansan suureen suosioon ja Spektiä joka jätti uran sijoitusjohtajana alkaessaan täyspäiväseks artistiks)

22. Millainen hän on tyttöystävänä?
- Ei tuomitse, ymmärtäväinen, herkkä ja hellyydenkipeä

23. Milloin hän tapasi vanhempasi?
- Veljentytön syntymäpäivillä viime vuoden toukokuussa

24. Mikä on hänen uusin villityksensä?
- Siskoni on noita-sarja ja Quiz-pelit (+uudestaan löytynyt Criminal Case-peli)

25. Millainen on hänen kotilook?
- Punaiset rentoiluhousut ja joku lötkö paita (alushousut ja t-paita)

Muuttolinnut

Oon ehtiny hädin tuskin puoli vuotta asua täällä Porissa ennen kun jonkun sortin kohtalo johdattaa uusiin maisemiin. Talveksi etelään sopinee jossain määrin tähän asia yhteyteen; Setämies nimittäin sai uuden työn jonka perässä parin viikon päästä muutetaan Turkuun. Jälleen kaupunkiin josta en tunne entuudestaan ketään...
Viime viikot on siis kulunut ahkerasti uutta kotia etsien (joka lopulta löytyi edullisesti aivan meren rannalta!) ja muuttofirmoja kilpailuttaen. Kahden ihmisen yhteenmuuttaminen tarkoittaa usein, että toisen on luovuttava jostakin-joten mä olen taannoisina viikkoina myynyt likimain koko omaisuuteni. Kulunut viikko meni niin hirveän pahoinvoinnin kourissa, että ehdittiin jo pelätä ennenaikaista perheenlisäystä...
Tänään haettiin ensimmäiset banaanilaatikot lähikaupasta ja huomenna arki alkanee armottoman pakkaamisen merkeissä. Koska olen lupautunut kaverille kissavahdiksi heinäkuun viimeiseksi viikoksi ja perinteisesti Hakkapeliitoille töihin elokuun ensimmäiseksi elokuun viikonlopuksi, on tehokasta muuttopakkaamisaikaa osaltani ainoastaan ensi viikko. Jossain vaiheessa vielä pitäisi ajella uudelle kodille hieman mittailemaankin, katsella puuttuvia huonekaluja jostain ja hankkia erilaisia kodin tekstiilejä. Selvittää tulevat lähikaupat, postittaa osoitteenmuutoskortit, irtosanoa sähkösopimus, kilpailuttaa uusi,... Ja ennen kaikkea olla stressaamatta itseään hengiltä :/

(Tähän kuuluisi kaunis kuva tulevasta kotikaupungista, mutta täbi ei ole vielä oppinut kuvayhteistyökykyiseksi. Jokainen voinee googlettaa miltä Suomen Turussa näyttää.)

Leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä!

Yks tärkeimpiä asioita mitä lapselle voi opettaa, on mun mielestä pettymyksiin opettaminen. Se, ettei elämä ole aina reilua eikä ole maailmanloppu, jos häviää pelissä. Ei ole myöskään maailmanloppu, jos kaupasta ei saa haluamaansa eikä se jos naapurin vekaralla on uudempi polkupyörä tms. Isommaksi kasvaessa pettymyksien kohteet luonnollisesti vaihtuu. Oma keho ei kehity halutusti tai toivotulla nopeudella, ihastuminen jää ykspuoleiseks. Ei ehkä ole rahaa mopokorttiin tai sen hetken cooleimpiin muotivaatteisiin. Aikuisiällä pettymyksiä voi tulla puolison (tai sen puuttumisen) suhteen tai unelmätyöpaikan mennessä sivu suun. "Valintamme ei valitettavasti tällä kertaa osunut sinuun"- sähköposti tai puhelu lienee kokemus valitettavan monelle meistä...

Tässä ihan hetki sitten kohtasin itse erään pettymyksen ja jäin miettimään miten pettymykset näin aikuisena tuntuukin niin pahalta. Lapsena oli helppo unohtaa, hetki vain ja oli jo uudet jutut mielessä. Teininä löytyi uusi ihastuksen kohde ja kohta jo muotikin vaihtui niin että oli taas sopivat vaatteet. Mopoikäkin meni ohi. Vaan aikuisena... Tuntuu kuin pettymys olisi itseä suurempi (ainakin näin erityisherkkänä) ja sen käsittelyyn menee pitkä tovi. Pahimmissa tapauksissa pettymys muistuttaa itsestään; entinen ihastuksen kohde pyörii samoissa kaveripiireissä uuden heilan kanssa tai kaverinsiskonkaiman sometili on täynnä hekumallisia kuvia paikasta, johon itsellä ei ole varaa tai aikaa lähteä.

Mikä ehkä kumminkin lohduttavinta; aikuisena on aina vaihtoehto. Mikäli reissuun mielii, aika ja raha on loppuen lopuksi vain järjestelykysymys. Ihastuksen uudesta heilasta voi tehdä parhaan kaverin tai halutessaan vaihtaa vaikka koko kaveripiiriä. Tai ehkä se ihastus tajuaa mitä on menettämässä ja pian avautuu tunteistaan sinua kohtaan. Unelmatyöpaikkaa ei kukaan voi luvata, mutta seuraavan työnhaun yhteydessä on ainakin kokemusta viisaampi-ja kenties saa sen seuraavan unelmaduunin.
Aikuisena harvoin kukaan tulee sanomaan ettet voi tehdä niin tai näin.

Juhannus ankallismaisemissa

Lähettiin torstaina Setämiehen kanssa minilomalle mun lapsuudenmaisemiin Hämeenlinnaan. Kolmeksi yöksi oli varattu hotellihuone Rantasipi Aulangolta, joka normaalien hotellihienouksien lisäksi tarjosi jos jonkin moista aktiviteettia. Torstai-ilta tosin meni ajomatkasta palautuen ja pitkän kaavan mukaan syöden. Koska tarkoituksena oli miniloman aikana kierrellä mun sukulaisia läpi, meni siinä hyvä tovi iltaa puhelimessakin.

Perjantaiaamuna veli ilmoitti lähtevänsä lasten kanssa Särkänniemeen, joten kyläily siellä peruuntui. Aamupalan jälkeen otettiinkin kunnon päikkärit ja kun perinteinen juhannussade hieman otti laantuakseen, tutustutin Setämiehen Aulangon kansallismaisemiin. Kylpyläosaston vuosihuolto oli saatu aikataulun mukaisesti tehtyä, joten sateen yllätettyä päästiinkin jo allasosastolle nautiskelemaan. Uintien ja saunojen jälkeen vielä runsas buffet-ruoka hotellissa, juhannustanssit hotellin yökerhossa ja jo maistuikin uni.

Lauantaina jatkettiin aamupalan jälkeen tutuksi käyneellä päiväunilinjalla. Kahdeksi mentiin mun isovanhemmille kahville missä viihdyttiinkin hyvä tovi. Yhdistettiin samaan reissuun vierailu Hämeen linnalla ja haettiin Kettu keilailuseuraksi tämän vanhemmilta. Tunnin verran keilailu kesti, syötiin hyvät ateriat ja Ketun lähdettyä käytiin vielä iltauinnilla kylpylän puolella.

Sunnuntaiaamuun ei juuri muuta sitten mahtunutkaan kun aamupala, pakkailu ja lyhyet päiväunet. Suunnitelmissa oli käydä veljellä lounastamassa, mutta he(kin) vietti juhannusta jossain reissussa.

 

P.S. Juhannuksen ohella tuli juhlittua puolivuotispäivää < 3

Eniten vituttaa kaikki

Pitkästä aikaa olen omassani kodissani yöpymässä-ja vituttaa. Tuuli ujeltaa nurkissa, lyhennetyt pimennysverhot odottaa eteisessä ikkunaan ripustamista. Se pitää tehdä vielä ennen nukkumaanmenoa. Palelen viltin alla riippumatossa, haikailen takaisin Setämiehen parvekkeelle, lämpölampun viereen pelaamaa Skip-boa.
Siivoojan piti käydä tänään, mutta otti eilen loparit. Imuri tosin onkin Setämiehen luona huollettavana, itselläni kun ei tarvittavia välineitä ollu. Mikäli uusimpiin viesteihin on uskominen, ei huolto suju lainkaan niin kun pitäisi. Kodin nurkat on siis edelleen täys kissan karvoja ja lasken hetkiä ensimmäiseen allergiakohtaukseen.
Alkavan kesän kunniaksi tilasin HooEtÄmmältä kauniita kesävaatteita eikä yksikään tuote ollut sopiva. Lähtevät palautukseen ja tyydyn kulkemaan vanhoissa kuteissa. Ei muuten niin väliä, mutta vähintäänkin sandaalit olis ollu kivat... Tosin kun tämä Suomen kesä on mitä on, lienee varmin varustus kumisaappaat.

(Tähän kuuluisi kuva sadevarustuksesta, mutta täbi ei suostu lataamaan. Sekin vituttaa, tietenkin.)

P.S. Ollaan huomenna Setämiehen kanssa menossa katsomaan erästä kaupunkikolmioo. Se ei vituta. Jos hyvin käy, on koti kenties piakkoin yhteinen.