Leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä!

Yks tärkeimpiä asioita mitä lapselle voi opettaa, on mun mielestä pettymyksiin opettaminen. Se, ettei elämä ole aina reilua eikä ole maailmanloppu, jos häviää pelissä. Ei ole myöskään maailmanloppu, jos kaupasta ei saa haluamaansa eikä se jos naapurin vekaralla on uudempi polkupyörä tms. Isommaksi kasvaessa pettymyksien kohteet luonnollisesti vaihtuu. Oma keho ei kehity halutusti tai toivotulla nopeudella, ihastuminen jää ykspuoleiseks. Ei ehkä ole rahaa mopokorttiin tai sen hetken cooleimpiin muotivaatteisiin. Aikuisiällä pettymyksiä voi tulla puolison (tai sen puuttumisen) suhteen tai unelmätyöpaikan mennessä sivu suun. "Valintamme ei valitettavasti tällä kertaa osunut sinuun"- sähköposti tai puhelu lienee kokemus valitettavan monelle meistä...

Tässä ihan hetki sitten kohtasin itse erään pettymyksen ja jäin miettimään miten pettymykset näin aikuisena tuntuukin niin pahalta. Lapsena oli helppo unohtaa, hetki vain ja oli jo uudet jutut mielessä. Teininä löytyi uusi ihastuksen kohde ja kohta jo muotikin vaihtui niin että oli taas sopivat vaatteet. Mopoikäkin meni ohi. Vaan aikuisena... Tuntuu kuin pettymys olisi itseä suurempi (ainakin näin erityisherkkänä) ja sen käsittelyyn menee pitkä tovi. Pahimmissa tapauksissa pettymys muistuttaa itsestään; entinen ihastuksen kohde pyörii samoissa kaveripiireissä uuden heilan kanssa tai kaverinsiskonkaiman sometili on täynnä hekumallisia kuvia paikasta, johon itsellä ei ole varaa tai aikaa lähteä.

Mikä ehkä kumminkin lohduttavinta; aikuisena on aina vaihtoehto. Mikäli reissuun mielii, aika ja raha on loppuen lopuksi vain järjestelykysymys. Ihastuksen uudesta heilasta voi tehdä parhaan kaverin tai halutessaan vaihtaa vaikka koko kaveripiiriä. Tai ehkä se ihastus tajuaa mitä on menettämässä ja pian avautuu tunteistaan sinua kohtaan. Unelmatyöpaikkaa ei kukaan voi luvata, mutta seuraavan työnhaun yhteydessä on ainakin kokemusta viisaampi-ja kenties saa sen seuraavan unelmaduunin.
Aikuisena harvoin kukaan tulee sanomaan ettet voi tehdä niin tai näin.

Juhannus ankallismaisemissa

Lähettiin torstaina Setämiehen kanssa minilomalle mun lapsuudenmaisemiin Hämeenlinnaan. Kolmeksi yöksi oli varattu hotellihuone Rantasipi Aulangolta, joka normaalien hotellihienouksien lisäksi tarjosi jos jonkin moista aktiviteettia. Torstai-ilta tosin meni ajomatkasta palautuen ja pitkän kaavan mukaan syöden. Koska tarkoituksena oli miniloman aikana kierrellä mun sukulaisia läpi, meni siinä hyvä tovi iltaa puhelimessakin.

Perjantaiaamuna veli ilmoitti lähtevänsä lasten kanssa Särkänniemeen, joten kyläily siellä peruuntui. Aamupalan jälkeen otettiinkin kunnon päikkärit ja kun perinteinen juhannussade hieman otti laantuakseen, tutustutin Setämiehen Aulangon kansallismaisemiin. Kylpyläosaston vuosihuolto oli saatu aikataulun mukaisesti tehtyä, joten sateen yllätettyä päästiinkin jo allasosastolle nautiskelemaan. Uintien ja saunojen jälkeen vielä runsas buffet-ruoka hotellissa, juhannustanssit hotellin yökerhossa ja jo maistuikin uni.

Lauantaina jatkettiin aamupalan jälkeen tutuksi käyneellä päiväunilinjalla. Kahdeksi mentiin mun isovanhemmille kahville missä viihdyttiinkin hyvä tovi. Yhdistettiin samaan reissuun vierailu Hämeen linnalla ja haettiin Kettu keilailuseuraksi tämän vanhemmilta. Tunnin verran keilailu kesti, syötiin hyvät ateriat ja Ketun lähdettyä käytiin vielä iltauinnilla kylpylän puolella.

Sunnuntaiaamuun ei juuri muuta sitten mahtunutkaan kun aamupala, pakkailu ja lyhyet päiväunet. Suunnitelmissa oli käydä veljellä lounastamassa, mutta he(kin) vietti juhannusta jossain reissussa.

 

P.S. Juhannuksen ohella tuli juhlittua puolivuotispäivää < 3

Eniten vituttaa kaikki

Pitkästä aikaa olen omassani kodissani yöpymässä-ja vituttaa. Tuuli ujeltaa nurkissa, lyhennetyt pimennysverhot odottaa eteisessä ikkunaan ripustamista. Se pitää tehdä vielä ennen nukkumaanmenoa. Palelen viltin alla riippumatossa, haikailen takaisin Setämiehen parvekkeelle, lämpölampun viereen pelaamaa Skip-boa.
Siivoojan piti käydä tänään, mutta otti eilen loparit. Imuri tosin onkin Setämiehen luona huollettavana, itselläni kun ei tarvittavia välineitä ollu. Mikäli uusimpiin viesteihin on uskominen, ei huolto suju lainkaan niin kun pitäisi. Kodin nurkat on siis edelleen täys kissan karvoja ja lasken hetkiä ensimmäiseen allergiakohtaukseen.
Alkavan kesän kunniaksi tilasin HooEtÄmmältä kauniita kesävaatteita eikä yksikään tuote ollut sopiva. Lähtevät palautukseen ja tyydyn kulkemaan vanhoissa kuteissa. Ei muuten niin väliä, mutta vähintäänkin sandaalit olis ollu kivat... Tosin kun tämä Suomen kesä on mitä on, lienee varmin varustus kumisaappaat.

(Tähän kuuluisi kuva sadevarustuksesta, mutta täbi ei suostu lataamaan. Sekin vituttaa, tietenkin.)

P.S. Ollaan huomenna Setämiehen kanssa menossa katsomaan erästä kaupunkikolmioo. Se ei vituta. Jos hyvin käy, on koti kenties piakkoin yhteinen.

Uuden kodin korkkaus ja laiska arki

Pari viikkoa sitten muuttaessa, sain ystävältä vinkin siihen miten uusi koti tulee "korkata". Neljä vaihetta;

• Nuku sohvalla (tai sohvan korvikkeella)
• Käy kakalla
• Harrasta lemmenpuuhia yksin tai toisen kanssa
• Oksenna

Heitin siinä sitten ihan vitsillä, että kaikki muu onnistunee paitsi tuo viimeinen-paitsi jos porukka tupareissa juottaa mut niin huppeliin, että norjan juttelu alkaa sujua. Ilmeisesti ei ois pitäny vitsiä heittää, sillä tuparien jälkimainingeissa tuli tosiaan halailtua wc-pönttöä. Enkä mielestäni edes juonu paljoo...

Muuten tämä arki noudattaa samaa kaavaa. Koska Taika on hoidossa vielä toisenkin viikon, vietän aikaani edelleen enemmän kotonani kun Setämiehen luona. Töitä ei juuri ole (n. 8h/vk), joten jää aikaa loikoilla riippumatossa, katsoa Lostia ja rakennella palapelejä. Kävinpä eilen jopa lenkillä, heh.

Koti täynnä Taikaa

Kaveri toi kissansa pariks seuraavaks viikoks mulle hoitoon. Ensimmäisen vuorokauden aikana suloinen karvaystävä on ehtiny terottaa kynsiä olohuoneen mattoon (vaikka vieressä on kiipeilypuu raapimaosineen), murista naapureille/hissin äänille, oksentaa eteisen matolle, tiputella vähän valokuvia ikkunalaudoilta,... Ehkä tämä tästä, onhan meillä sentään pari viikkoa aikaa tutustua toisiimme.
Koska kissa vaatii seuraa ja säännöllistä ruokaa, rajoittaa hoitamislupaus mun mahdollisuuksia asua Setämiehen luona. Lienee ihan hyvä, muutinhan vasta uuteen ihanaan kotiin jossa haluan oppia viihtymään, mutta oudokseltaan tilanne vaatinee kaikilta totuttelua. Multa, kissalta ja Setämieheltä.

Lisäksi Setämiehellä on totuttelu "kaljuuntuneen" tyttöystävän suhteen ;)

Viisi vinkkiä pääsykokeisiin

Näin toukokuun loppupuolella monen postilaatikosta rapsahtaa A4-kuori pitäen sisällä pääsykoekutsun jos toisenkin. Itselleni kävi näin myös ja tästä koemaanantaista viisastuneena voisin muutaman vinkin jakaa.

1. Valmistaudu
Muistele mille alalle olet hakenut, miksi olet kiinnostunut kyseisestä linjasta ja missä ammatin edustajat työskentelevät. Millä kuljet pääsykokeisiin, miten sieltä pois, tarvitsetko kenties majapaikan jostain. Tee ennakkotehtävät ja lue mahdolliset pääsykoekirjat huolellisesti. Koita nukkua kokeita edeltävänä yönä riittävästi.

2. Ole ajoissa
Valintatilaisuudet ovat usein hyvinkin tiukasti aikataulutettuja, joten pidä huolta ettet sotke (pahasti) suunnitelmia. Omaa haastatteluaikaa on mukavampi odotella mieluiten vähän etuajassa kuin saapua paikalle myöhässä. Joskus kirjallisiin osuuksiin ei edes oteta sisään myöhästelijöitä.

3. Varaa mukaan tankattavaa
Vaikka ennen lähtöä kotona söisikin aamupalan, itselläni ainakin jännitys saa nälän pian palaamaan. Varaa mukaan valmista evästä (voileipiä, välipalapatukoita, juotava jogurttia,...) ja juomapullo. Vaihtoehtoisesti voit varautua pankkikortilla tai käteisellä ja hyödyntäää oppilaitoksen kahvilaa/ruokalaa sekä mahdollisesti läheisiä kauppoja.

4. Varaa mukaan tekemistä
Pääsykoepäivä saattaa venyä pitkäksi ja omaa vuoroa usein joutuu odottelemaan. Jos jutustelu muiden "kokelaiden" kanssa ei kiinnosta, mukaan viihdykkeeksi voi napata esim. kirjan, musiikkisoittimen, tabletin, ristikkolehden,... Musiikkia kuunnellessa tms. on hyvä muistaa muut läsnäolijat ja pitää volyymi pienellä.

5. Muista käytöstavat
Mielistellä ei tarvi alkamaan, mutta vastaantulevia ihmisiä on kohteliasta tervehtiä ja kysymyksiin vastata muutakin kun murahduksia. Jos joku kaipaa kynää lainaan kirjallista osuutta varten ja sinulla on, miksi et lainaisi? Jos olet menossa ovessa ja takanasi tulee ihmisiä, miksi et pitäisi heille ovea auki?

Omat amk-pääsykokeet meni tänään niin ja näin. Olin liki varma sisäänpääsystä (onhan sosionomi luonteva jatko nuva-tutkinnolle ja valmistuin hyvin arvosanoin), mutta kirjallisen osuuden alkaessa toivo hiipui. Olin tehnyt "läksyni" huonosti ja vasta koepaperi nenän edessä tajusin kyseisen linjan olevan taidepainotteinen. Hyvä kun osaan tikku-ukon piirtää!
Oikein kun yrittää, niin kyllä sitä näemmä kattavan esseen saa aikaan kutakuinkin aiheesta miten taidemuotoja voi hyödyntää sosiaalityössä. Haastatteluaikataulu osu mukavasti omalla kohdalla; ainoastaan tunnin jouduin odottelemaan mikä olikin oiva väli syödä eväsaamupala ja lukea Haiteksti loppuun. Haastattelussa meni 15-20min, mikä lienee ihan normaali aika, eikä sekään nyt kovin kehuttavasti mennyt. Tuntui, että kauheasti ois pitäny taidetta harrastaa ja uutismaailmaa seurata, tylsää sellanen!
Jos heinäkuun alussa tulee tieto, että oon reilun 200:n hakijan joukosta päässy sisälle, hyvä, mutta jos ei, niin en oo yllättyny. Kesä menee joka tapauksessa nopeasti ja syksyllä koittaa uusi amk-haku tammikuussa 2016 alkaviin koulutuksiin.

Kesähitti 2015

Taas on koittanut se aika vuodesta, kun The Voicella pähkäillään mitä renkutusta sitä koko ensi kesä kuunneltaisiin-eli on aika äänestää Vuoden 2015 virallista kesähittiä. Perinteiseen tapaan arvostelen tämän hetkiset ehdokkaat alla.

Englannin- tai muun kieliset biisit; (automaattisesti hylätty vaikean mukana laulamisen takia)
Jason Derulo: Want to want me 
Wiz Khalifa: See you again 
Major Lazer & DJ Snake: Lean on 
Matoma & The Notorious B.I.G: Old thing back 
David Guetta: Hey mama (menevä biisi vaikkapa salille tai lenkille!)
Ricky Martin: Mr. Put in down
Martin Tungevaag: Springfield
SAARA: Ur cool
Adam Lambert: Ghost town
Madcon: Don´t worry
Flo Rida feat. Robin Thicke & Verdine White: I don´t like it, i love it
Shaggy: I need your love
Alfons: Ganjaman 2015 (bilehitti ilman kesähitti-titteliä!)
Benjamin: Young and restless (ei löydy Youtubesta)

Jo radiosoittoa saaneet, siis kesähitiksi liian kuluneet;
Antti Tuisku: Blaablaa
Haloo Helsinki: Kuussa tuulee
Robin: Kipinän hetki
Mikael Gabriel: Mimmit fiilaa
Aurora: Annetaan tapahtuu

Ja se mitä jäi jäljelle, suosikkijärjestyksessä;
Valovuosi: Aurinkokuningatar 
Teflon Brothers: Pämppää
Tuomas Kauhanen: Kultasii aikoi
Ideaali & Jay Who: Haloo
Lord Est: Kun sä astut huoneeseen
Sima: Semihyvä boogie 
Kevin Tandu: Villit tytöt
Ilari: Kato ku mä tanssin
Kasmir: Vauvoja (YleX:n kesäkumibiisi 2015)
Nopsajalka: Hei rakastaja
Musta Barbaari: Kuka pelkää pimeet
Sofa: Tyttörukka

Omia suosikkeja voi käydä äänestämässä tästä, kaikkien osallistujien kesken arvotaan Voicen Kesähitti 2015-albumeja joilta todennäköisesti löytyy ainakin kaikki yllämainitut biisit. Äänestyksen tulos eli virallinen kesähitti kruunataan 12.06.

"Kyllä kannatti opiskella!"

Ässän kanssa soiteltiin pitkästä aikaa kuulumisia eikä paljon ollut kerrottavaa. Viimeks juteltiin mun valmistujaisissa, olin työttömänä eikä tilanne oo edelleenkään muuttunu mitenkään. Sijaisuuksista ja kesätöistä lähtien oon ahkerasti hakenu paikkaani työmaailmassa, mutta surkealta näyttää. Puhelun jälkeen vitutus vain kasvoi, aloin oikein pohtimaan mikä tässä maassa mättää.
Oon nuori, käyny kouluni ja ansainnu useiden vuosien verran alani työkokemusta. Reipas, aktiivinen ja edellisten työnantajien tykkäämä. Muutin satoja kilometrejä paikkakunnalle, jossa (tai edes jonka lähellä) ei koulutustani järjestetä-löytääkseni paremman työllistymismahdollisuudet verrattuna Lahteen, jossa vuosittain valmistuu 20-45 vastaavan tutkinnon omaavaa. (Hienoisesti dramatisoituna) luovuin kaikesta ja mitä sain? En mitään. Tai en ainakaan niitä töitä.

Ahkeran pyykkäämisen, siivoamisen ja passivoitumisen lisäksi ajanvietettä on antanu erinäisten raha-asioiden hankalaksi koitunut hoitaminen. MIKÄÄN ei ole mennyt niin kun Strömsössä! Ensin aloitti Kela; maaliskuussa vietyyn asumistukihakemukseen tuli hylätty päätös perusteena avoliitto. Lisäselvitys kehiin, pari viikkoa odottelua ja edelleen hylätty päätös, samalla perusteella. Lisää lisäselvitystä ja pari viikkoa odottelua-ja hylätth päätös, perusteena edelleen avoliitto. Pari itkupuhelua ja vielä lisää lisäselvityksiä ennen kun asumistuki myönnettiin-ja siitäkin sossu rokotti heti puolet takaisinmaksuna. Hyvänä kakkosena tuli pankki; asiakkuuden siirryttyä Päijät-Hämeestä tänne, vaihtui kaikki mahdollinen tilinumerosta lähtien. Äkkiä uusi tilinro sossuun, jossa oli uusi toimeentulotukipäätös vireillä-no eikö ne hukkaa lomakkeen. Uudestaan siis sossuun. Päätös tuli suht nopeasti ja vaikka kuinka olin kertovani esim. tulevasta muutosta, tämä kuu pitää elää n.160 eurolla. Perusteena "hyvät" tulot (asumistuki ja työttömyyskorvaus, jonka käsittelyaika on vielä 2-3 viikkoa) Kelasta. Maksapa siinä sitten normaalin vuokran lisäksi takuuvuokra seuraavaan kotiin ja koita muuten elää...

P.S. Työttömyyspäivien viihdykkeeksi hankittu Sims-peli on ollu ahkerassa kulutuksessa. Viime yönä ei pelaamisen johdosta tullut lainkaan uni...
P.S.S. Jos ei muuta, niin ainakin työttömyyspäivät antaa aikaa kokeilla erilaisia dieettejä. Tällä hetkellä menossa on vauvanruokadieetti, jossa aamu- ja iltapalat ovat puuroa ja lämpimät ruuat (1-2 päivässä), iso pilttipurkkiruoka.
P.S.S.S. Hain syksyksi taas kouluun, pelkään että syksyllä kotona lorviminen sysää uuteen masennukseen. Tieto koulupaikan mahdollisesta saamisesta tulee kesäkuussa.

Stigidi viikonloppu

Perjantai-iltana tuli käytyä Stigin keikalla paikallisessa Amarillossa. Stig on ollu pitkään mun suosikkiartisteja, mutta vasta nyt kävin ensimmäistä kertaa ko.artistia livenä katsomassa. Lähin tohon rilloon kattelemaan meininkiä siinä puol yhentoista aikaan ja tunnin verran sainki seurustella itseni kanssa ennen muun seurueen (Setämies+pari kaveria) saapumista. Melkein saman tien illan artistikin aloitti esiintymisen. Live-esiintyminen yllätti todella positiivisesti ja jammailin sydämen pohjasta, ehkä "vähän" tuli laulettua mukanakin, sillä lauantaiaamuna ei meinannu kuulua musta muuta kun pihinää.
Stigin keikan jälkeen ilta jatku vielä toisessa paikallisessa ja muutamaan tuntiin jääneiden yöunien jälkeen olikin aika hypätä junaan ja matkustella kotiseuduille. Koska alkuperäinen (jo muuttunut) suunnitelma oli olla Setämiehen kanssa ensi viikonloppu Oulussa, olin nyt jo luvannut käydä moikkailemassa äitiä ja mummoa äitienpäiväiseen tapaan. Samalla hoitui veljen syntymäpäivämuistamiset ja velvollisuudet kummityttöä kohtaan.

P.S. En sitten tiedä tuliko perjantai-iltana kuljettua liian vähäisissä vaatteissa, oliko kevät etelässä odotettua pidemmällä vai mikä, mutta kotituomisina mukaan tarttui ärsyttävä niiskutus...

Vappen, vappen

Vappu. Opiskelijoiden, teekkarien ja työväen juhla näin kesän kynnyksellä. Kadut on tälläkin hetkellä täynnä haalari- ja valkolakkikansaa, nauravia lapsia heliumpalloineen ja munkkien tuoksua. Vaan silti mua mökötyttää; en ole teekkari, en enään opiskelija enkä varsinaisesti työelämässäkään. Typa, työtön paska, kuten kaveripiirissä sanotaan. Koska meidän päivä on? Koska järjestetään vastaavat karkelot työttömien kunniaks? Koska?...

Oon koittanu tässä ajan kulukseni muistella mitä vappuperinteitä on, saada niistä hieman tekemistä. Vapputorilla kävin (kahdestikin), munkit ja sima saa odottaa iltaan. Nakit ja perunasalaatti ei maistu, kiitos nykyajan elintarviketeknologian, jonka on tarvinu niihinkin tunkea pippuria (allergia). Ilmapalloja en puhalla (koska astma) ja naamarit, vappuhuiskat jne. on ehkä enemmän lapsien juttu-joita ei vielä ole.

Muksuna vappu oli nimenomaan sitä aikaa, kun sai vuoden ensimmäisen jätskikiskalta ostetun jäätelötötterön (syöty) ja aikaa, kun maa alkoi olla niin kuivaa, että pääsi piirtelemään katuliiduilla (niillä kavereilta lainatuilla) tai kulkemaan esim. potkulaudalla. Sitä aikaa, kun välttämättä enään ei farkkujen alle tarvinut laittaa sukkahousuja, kuinka vapauttavaa! Teininä vappu oli yksi miljoonista syistä ryypätä, mutta sekin on jo elettyä aikaa. En sano ettenkö illalla saattaisi Setämiehen kanssa lähteä lasilliselle ulos, mutta mitään syytä "perseiden" vetämiseen ei ole. Käytän siis näinkin hienon juhlapäivän kuten muutkin tähän astiset (kohta 2kk kestäneet vapaapäivät); lähinnä kotiaskareiden parissa ja netissä surffaamalla.

"Jos minä olen musta,..." Ai niin, se taiskin olla eri juhla...