Taas yksi vuosi takana

Vihdosta viimein sain eilen allekirjoitutettua uuden kodin vuokrasopimukset. Muutto koittaa aika tarkalleen kuukauden kuluttua ja sitä ennen on monen monta puuhaa vielä edessä. Yksi näistä on 4 000 palaisen palapelin loppuun kasaaminen, noin 1500 palaa puuttuu... Ennen kun kumminkaan jähmetyn projektin pariin, lienee aika summata hieman kuluneita kuukausia. Tähän avuksi löysin Oman katon alla-blogista mukavan haasteen, kiitoksia vaan Tuulalle! :)

 1. Mitä sellaista teit viimeksi kuluneen vuoden aikana, mitä et ole koskaan ennen tehnyt?
- Kävin navetassa, näin hyttysen toukkia, viihdyin yksin yökerhossa, luovutin munasoluja, kävin katsomassa stand uppia, kärsin auringonpistoksesta, söin herkkusieniä,...

2. Oletko kyennyt pitämään itsellesi viime uutenavuotena tekemäsi lupaukset?
- Lupasin nauttia pienistä(kin) asioista ja rakastaa aidosti. Niin voin myöntää myös tehneeni :)
 
3. Tuliko elämääsi uusia ihmisiä viimeksi kuluneen vuoden aikana?
- Tuli ja jotkin vanhat ihmissuhteet syveni

4. Menetitkö ketään läheistäsi? 
- En varsinaisesti
 
5. Missä maissa vierailit? 
- Virossa x2

6. Mitä sellaista toivoisit itsellesi, mitä et viimeksi kuluneen vuoden aikana saanut?
- Lapsen
 
7. Mikä päivämäärä kuluneelta vuodelta tulee aina muistuttamaan sinua tästä nimenomaisesta kaudesta? -
  
8. Mikä oli suurin saavutuksesi kuluneen vuoden aikana? 
- Opintojen reipas jatkaminen viime vuoden syksyn sairasloman jälkeen. Kesällä kiersin paljon Suomea järjestyksenvalvojan roolissa ja se opetti kaivattua itsevarmuutta. Päätös Poriin muutosta.
 
9. Mikä oli suurin pettymyksesi?
- Läheisten mitättömät reagoinnit mulle tärkeisiin asioihin.
  
10. Sairastitko tai loukkaannuitko? 
- Alkuvuodesta yks korvatulehdus, mutta muuten vuoden pärjäsin satunnaisilla nuhapäivillä.

  
11. Mikä oli paras ostoksesi? 
- Uusi kahvinkeitin ja tabletti

12. Kenen käytös pöyristytti sinua eniten? -

13. Mihin käytit suurimman osan rahoistasi? 
- Asumiskuluihin, ruokaan ja vaatteisiin. Elektroniikkaankin taisi mennä suhteellisen iso siivu...
 
14. Mistä ihan todella, todella innostuit?
- Rahakkaista festarikeikoista ja muuttosuunnitelmista
 
15. Mikä laulu tulee aina muistuttamaan sinua kuluneesta kaudesta?
- Juha Tapion Meillä on aikaa sekä Haloo Helsingin Kevyempi kantaa
  
16. Viime kauteen verrattuna, olitko:
i. onnellisempi vai onnettomampi: Onnellisempi
ii. laihempi vai lihavampi: Jouluherkuttelun jälkeen 900g lihavampi. Vuoden aikana kyllä ehti näkyä myös -5 kg
iii. Rikkaampi vai köyhempi: Rikkaampi-ja ehdottomasti taloudellisempi!

17. Mitä toivoisit tehneesi enemmän?
- Olleeni rohkeampi ja ilmaisseeni mielipiteitäni (vielä) avoimemmin. Olisin voinut myös olla aktiivisempi liikkumisen suhteen.

18. Mitä toivoisit tehneesi vähemmän?
- Kiukuttelin monista turhistakin asioista. Vähemmän tinkimistä niistä asioista mistä tulee hyvä mieli.
 
19. Miten vietit joulua? Entä juhannusta?
- Joulu kului perheen parissa ja Ketun kanssa lenkkeillessä. Juhannus meni jv-keikalla eräillä juhannusjuhlilla.

20. Rakastuitko kauden aikana? 
- Kenties ;)

21. Mikä oli lempitelkkariohjelmasi?
- Miehen puolikkaat
 
22. Vihaatko mitään tai ketään jota et vihannut tähän aikaan viime vuonna?
- Enemmän tiettyjä asioita kuin ihmisiä. Tavallaan siis kyllä.
  
23. Mikä oli paras lukemasi kirja?
- Khaled Hosseinin Tuhat loistavaa aurinkoa. Heti vahvana kakkosena Bjorn Sortlandin Silmätyksin!

24. Mikä oli suurin musiikillinen löytösi?
- Löysin uudestaan rakkauden Club for Fivea ja Lauri Tähkää kohtaan. Uusina vahvoina tulokkaina suosikkilistalla on Robin ja Haloo Helsinki.
 
25. Mitä halusit ja sait? 
- Parisuhteen ja käytännöllisiä joululahjoja.

26. Mitä halusit, mutta et saanut? 
- Tutkintotodistus

27. Mikä oli vuoden paras elokuva? 
- Poika raidallisessa pyjamassa

28. Mitä teit syntymäpäivänäsi ja paljonko täytit?
- Täytin 21 ja synttäripäivä meni Väestöliiton klinikalla munasoluja luovuttaessa. Iltapäivän vietin Setämiehen seurassa mm. ravintolassa ruokaillen.

29. Mikä yksittäinen asia olisi tehnyt vuodestasi selkeästi paremman ja onnellisemman?
- Koko vuoden kestänyt vakaa taloustilanne

30. Kuinka määrittelisit tyylisi kuluneen vuoden aikana?
- Ihan ite taisin sen tehdä :D

 31. Mikä piti sinut järjissäsi?
- Aktiivinen yhteydenpito Setämiehen ja Ketun kanssa. Hyvät (mutta edelleenkin aivan liian harvat...) kohtaamiset pienen kummitytön kanssa. Oma rauha/oma koti.

32. Ketä julkkista himoitsit eniten? -

33. Mikä poliittinen tilanne tai tapahtuma liikautti sinua eniten? -

34. Ketä kaipasit?
- Niitä kenen kanssa en saanut viettää syystä tai toisesta aikaa haluaamani määrää.

35. Kuka oli paras tapaamasi ihminen? -

36. Mikä tai kuka yllätti sinut viime vuonna?
- Oma nopea väsyminen. Erityisherkkyyteen entistä enemmän perehtyminen ja siitä itsensä tunnistaminen. Monet biisit itketti.
   
37. Mitkä viisi asiaa asetat tavoitteiksesi ensi vuodelle?
1) Etsin aktiivisen harrastuksen itselleni
2) Olen avoin tulevaisuudelle
3) Sanon rohkeammin niin positiivisista kuin negatiivisista asioista
4) Edelleenkin rakastan aidosti
5) Kirjaan vihkoon joka päivä yhden positiivisen asian

Kuvat blogiarkiston kätköstä. Kulunut vuosi oli luettuina kirjoina vaivaiset 33 ja katsottuina elokuvina 60.

Taas toivotus hyvän joulun

Blogi viettää joulun ajan hiljaiseloa. Vuodet puhteet on ohitse ja nyt on aika nauttia läheisistä. Tässä perinteeksi muodostunut joulukortti teille rakkaat lukijat. Tavataan taas vuoden vaihduttua!

Mä voin ihan hyvin/kun saan olla rauhassa/mut ikkunat on auki/ettei oli hiljasta

HSP (highly sensitive person) eli erityisherkkyys on synnäinnäinen ominaispiirre ja mä koen vahvasti kuuluvani siihen n. 20% väestöstä, joka piirteen omistaa. Erityisherkkyys näkyy monessa ihan arkisessakin asiassa ja mulla on ollut (ja on edelleen) oppimista itseni kanssa. Alla muutamia esimerkkejä Elaine N.Aronin kehittämän erityisherkkä-testiä mukaillen.

Väite: Tunnen olevani tietoinen ympäristön vivahteista ja huomaan helposti yksityiskohtia.
Yksityiskohtia tulee vivahteita enemmän huomattua ja esimerkiksi uusissa paikoissa (uudet ravintolat, baarit, koulu,...) menee kauan aikaa ennen kuin pystyn kiinnittämään täyden huomioini olennaiseen enkä esimerkiksi tilan sisustukseen. Totta.

Väite: Muiden mielipiteet vaikuttavat minuun.
Vitsiksi tarkoitettu heitto on vaikea jättää huomioimatta ja usein jään vatvomaan mahdollisia piiloviestejä lauseiden välissä. Nähdessäni itkevän ihmisen, mua alkaa myös itkettää ja usein jos joku nauraa, mua alkaa myös naurattaa. Totta.

Väite: Olen herkkä kivulle/minulla on matala kipukynnys.
Henkisesti kyllä, otan kaiken mahdollisen itseeni, mutta fyysisesti ei. Usein en edes huomaa saavani mustelmia tai esim.tatuointien ottaminen ei ole sattunut mitenkään paljon. Ei totta.

Väite: Kiireisinä päivinä huomaan tarvitsevani omaa aikaa, vetäytymistä omiin oloihin.
Ei tarvi edes mitenkään erityisen kiireinen päivä olla, sillä tämä tarve syntyy jo siitä jos joudun olemaan sosiaalisempi mitä jaksaisin-siis esimerkiksi vanhemmilla kyläillessä tai koulupäivän aikana. Kotiin päästyä olen todella uupunut ja saatan tahtomattanikin nukahtaa. Totta.

Väite: Olen herkkä kofeiinin vaikutuksille.
En erityisen. Hiilihapollisista kofeiinituotteista (kuten cokis), saan tärinöitä ja huonon olon jo pienestäkin määrästä. Kahvin tai teen kohdalla tätä ei tapahdu-monenkaan kupillisen jälkeen. Kahvi ilta-aikaan nautittuna saattaa aiheuttaa unettomuutta, mutta ei aina. Ei totta.

Väite: Kirkkaat valot, kovat äänet, voimakkaat hajut ja karkeat kankaat tuntuvat helposti ylivoimaisilta.
Kovat äänet (kuten sireenit) ja voimakkaat hajut aiheuttaa suoranaista päänsärkyä. Jos vaatekangas on epämieluisa, menee huomio äkkiä siihen ja oleminen on mahdotonta ennen kun vaihdan materiaalin mukavampaan, leikkaan kutittavat pesulaput pois tms. Kirkkaat led-näytöt ja tiheästi vilkkuvat värilliset(kin) valot aiheuttaa pahoinvointia. Totta.

Väite: Sisäinen elämäni on rikas. Omistan vilkkaan mielikuvituksen ja taipumuksen pohdiskeluun.
Jos jatkuva analysointi ja asioista etukäteen valtavasti stressaaminen luetaan tähän, niin kyllä. Mielikuvitus on vuosien saatossa hieman väistynyt järjen tieltä, mutta toki sitäkin vielä löytyy. Lapsena mulla oli lukuisia mielikuvitusystäviä, mitkä menee tähän kategoriaan. Totta.

Väite: Kovat äänet tuntuvat tukalalta.
Kuten pari väitettä aiemmin jo perustelin; kovat äänet saa pään tuntumaan siltä, että se räjähtää. Usein seurauksena on päänsärky ja yllättäväkin väsymys. Myös jotkin jatkuvat ja tasaisetkin äänet (kuten voimakas kellon tikitys, hissin äänet jne.) vetävät mun huomiokykyä puoleensa. Totta.

Väite: Liikutun taiteesta tai musiikista.
Taidenäyttelyitä en juuri oo kiertäny, en osaa sellaisen taiteen vaikutuksista kertoa, mutta musiikki, elokuvat ja mainokset on liikuttanu lukuisia kertoja. On tapauksia jotka vuodattaa kyyneleitä vain ensimmäisellä/ensimmäisillä kerroilla sekä niitä jotka liikuttaa kerrasta toiseen. Totta.

Väite: Olen hyvin tunnollinen.
Vaikka tehtävät jää usein viime tippaan, suoritan ne kumminkin parhaalla osaamallani tavalla-usein jopa panostaen huomattavasti enemmänkin kuin tehtävänanto pyytää. Huonosta suorituksesta kärsin pitkän aikaa huonoa omaatuntoa-usein tiedän missä virheeni tein/mitä olisin voinut tehdä vielä paremmin. Totta.

Väite: Säikähdän helposti.
Säikähdän esimerkiksi postilaatikosta tipahtavaa postia tai joidenkin koneiden käynnistymisestä syntyviä ääniä. Ukkonen ja salamointi säikyttää jo itsessään ja olen neuroottinen esim.irrottamaan kaikki mahdolliset sähkölaitteet siinä vaiheessa seinästä.Vaikka tietäisin samassa huoneistossa olevan muitakin ihmisiä, saatan silti silmittömästi säikähtää, jos en osaa ennakoida esim.heidän tuloaan huoneeseen jossa itse olen. Totta.

Väite: Hermostun, jos joudun tekemään paljon vähässä ajassa.
Jep ja hermostuminen johtaa siihen etten osaa jäljellä olevaa aikaa käyttää tehokkaasti. Stressi aikarajasta saa unohtelemaan asioita, pahimmassa tapauksessa taas senkin mikä olisi aikarajan rajoissa tehtävä... Totta.

Väite: Mikäli ihmiset kokee ympäristönsä epämukavaksi, huomaan tämän helposti ja tiedän keinoja millä mukavuutta saisi lisättyä.
Useinkaan ei ole mun asia alkaa hommaamaan esim. parempia työtuoleja tai valaistusta-ja jos nämä eivät itseäni häiritse, en koe tarpeelliseksi sanoa asiasta siitä vastaavalle taholle. Se ei tarkoita ettenkö huomaisi toisten mahdollisia puutteita, mutta jokainen olkoon aikuinen ja kertokoon niistä itse. Totta.

Väite: Ärsyynnyn, kun ihmiset yrittävät saada minut tekemään useampaa asiaa yhtä aikaa.
Kunnollinen keskittymiskyky riittää yhteen asiaan kerrallaan ja esim.koulussa oon joutunut valitsemaan tarkkaan opetuksen kuuntelemisen ja muistiinpanojen kirjoittamisen väliltä. En välttämättä pysty osallistumaan keskusteluun, jos samaan aikaan tehtävänä on etsiä tietoa netistä. Totta.

Väite: Yritän kovasti välttää virheitä ja asioiden unohtamista.
Tähän apuna on konkreettinen kalenteri tarkkoine värikoodeineen (keltaisella kouluajat, punaisella tapaamiset,...). Tapaamisia ja esim.juna-aikatauluja saatan moneen kertaan vielä varmistella. Mun on ollu paljon opettelemista esim.siinä etten syyttäis itteeni niin kovin kamalasti virheistä. Niitä sattuu kaikille, se on inhimillistä. Totta.

Väite: Pyrin välttelemään väkivaltaisia elokuvia ja tv-ohjelmia.
 Empaattisuus näiden kohdalla on huono juttu... Väkivalta, sota ja kaikenlainen sellainen aiheuttaa vain ahdistusta, surua ja ehkä katkeruuttakin siitä kuinka vääristyny maailma on. Negatiivisten tunteiden ja mahdollisen itkun lisäks mä nään helposti painajaisia. Totta.

Väite: Tunnen oloni epämiellyttävän virittyneeksi, kun ympärilläni tapahtuu paljon asioita.
Erinäisten vivahteiden ja esimerkiksi koolla olevan kaveriporukan mielialojen tulkitseminen kuluttaa. Sen lisäksi usein on esim. kyettävä sosiaaliseen kanssa käymiseen (keskusteluun), ruuanlaittoon tai opiskeluun. Kauppakeskukset ja huvipuistot sekä jotkut festarit on mulle aiheuttanu tai meinannu aiheuttaa ahdistusta ja paniikkikohtauksia. Totta.

Väite: Kova nälkä häiritsee keskittymistäni ja vaikuttaa mielialaan.
Kuten en nälkääkään, mä en tunne mitään kevyesti. Nälkä on hirmuinen, jos pääsee yllättämään-ja jos tuntemukseen ei pian reagoi, tuun kiukkuseks eikä mikään suju. Mieliala on äkkiä pohjamudissa-mistä toki nousee vatsan täytyttyä nopeasti. Totta.

Väite: Muutokset elämässäni sekoittavat/järkyttävät minua.
Ahdistaa ehkä asian suuruudesta riippuen, mutta moneen voi ennalta varautua mikä helpottaa tunteita siinä vaiheessa kun muutos on käynnissä/ohitse. Ei totta.

Väite: Huomaan hienovaraisia tuoksuja, makuja ja ääniä sekä nautin niistä.
Pitkälti riippuu asiasta. Huomaan esimerkiks jos jauhelihaan jos lisätty hyppysellinenkin suolaa tai jo ensimmäisestä suupalasta mikäli ruoka sisältää esim.jotain maustetta jolle oon allerginen. En sitten tiedä kuinka nautittavaa se on, mutta hyödyllistä ainakin. Tykkään useimpien ihmisten ominaistuoksuista-mutta en esimerkiksi veren hajusta. Tykkään pitkälti luonnon äänistä (sirkkojen/kaskaiden sirityksestä, linnun liverryksestä, laineiden liplatuksesta,...) mutta en niistä kovemmista (kuten ukkosesta, autojen varashälyttimistä, pamahduksista,...). Totta, puoliks.

Väite: Pyrin järjestämään elämäni niin etten kokisi järkyttäviä, mullistavia tai kuormittavia tilanteita.
En pyri, epäilen edes sellaisen mahdollisuutta. Elämässä on otettava vastaan mitä se antaa-vaikka se vaikuttaakin muhun ehkä enemmän kuin muihin saman tilanteen kokeviin. Ei totta.

Väite: Joutuessani kilpailemaan tai suoriutumaan jonkun valvonnan alla, muutun hermostuneeksi ja epävarmemmaksi mikä huonontaa suoristustani merkittävästi.
Kilpailutilanteihin harvoin joudun, mutta silloin harvoin mieluiten häviän tahallani etten aiheuta konflikteja. Valvonnan alla työskentely hermostuttaa ja jos ylipäänsä mitään saan aikaiseks, niin tulos tosiaan on huonompi kuin normaalisti. Totta.

Väite: Minua pidettiin lapsena herkkänä tai ujona.
Teini-iässä ainakin muistan useita kertoja kuulleeni herkkyydestäni, aikaisempia en muista. Totta, puoliks.

"Jos vastasit kyllä kahteentoista tai useampaan kysymykseen, olet luultavasti erityisherkkä." Mä vastasin myöntävästi 17 kertaa. Kaks kertaa väite oli puoliks totta, joten tulos voidaan halutessa luokitella myös luvuksi 19. It´s me. Se sama ystävä, pikkusisko, entinen oppilas, bloggaaja ja ties mitä muuta mikä ennenkin.

P.S. Parisuhteellistuin Setämiehen kanssa näin mukavasti joulun alla. Itkin tunteja onnellisuutta, olenhan erityisherkkä.

Pakkopullantuoksua

Uskalsin kuun vaihteessa epäillä omaa motivaatiotani joulukalenterisysteemejä kohtaan-ja jälleen tarvii todeta, että tunnen itseni aika hyvin. Blogijoulukalenterissa parhaat biisit on jo käsitelty, juttuja saisi tästä eteenpäin vääntämällä vääntää eikä sellainen kyllä yhtään innosta. Oma joulukalenterini leffojen muodossa on sekin jäänyt; aina ei vain huvita, uni saattaa tulla tuntejakin suunniteltua aiemmin tai Netflix takkuilee. Välttämättä aina ei muuta kanavaa elokuvan katseluun ole kuin täbi ja jos sen kanssa seurustelu ei luonnistu, homma jää siihen. Ei ole varasuunnitelmaa-enkä aio niitä tehdäkään noin mitättömän asian (kuin yhden päivän elokuva nautinnon väliin jäämisen) takia tehdäkään. Ostin itselleni myös sellaisen joulukalenteriarvankin, mutta sinne se kotiin jäi, jonnekkin vaate- ja joululahjakasojen sekaan...

--------------------------------------------------------------------------------------------

Kuten edellisestäkin on pääteltävissä, mun usko jouluun on hieman kateissa. On menossa se pahin vaihe, kun toiselle vanhemmista joudun sanomaan ei kiitos. Ei, en tänä(kään) vuonna aattoa luonasi vietä. Kuten joka vuosi, haaveilin jälleen perhejoulusta, mutta en ajoissa tuntunut ymmärtävän ettei kahta peräkkäistä sellaista saa. Vanhempi veli on kutsuttu lastensa ja ex-puolison luo, nuorempi veli perheineen toisen puolen mummolaan. Vuoroin vieraissa, niinhän sitä sanotaan... Kuukauden jo kestänyt joululomailu alkaa turhauttaa ja vielä on edessä pitkät ja yltiösosiaalispakotteiset pyhät... Kolmisen viikkoa kouluun paluuseen ja siitä vielä muutama lisäviikko siihen, että saan pakata tavarani. Vielä liiankin monta viikkoa siihen, että pääsen purkamaan sisustusintoani uuteen kotiin, siihen että saan aloittaa elämäni pitkälti taas puhtaalta pöydältä.

12.12: Oikeita asioita

Jokusen vuoden tauon jälkeen olen suuntaamassa kotiseutujen joululeirille-mikäli se nyt on eikä matkan aikana epäilykset virheellisesti katsotusta päivämäärästä vahvistu. Viikonloppuna on tiedossa mahdollisen leirin lisäks myös muiden sellaisten tuttavien moikkailua joita en kuukausiin tai jopa vuosiin ole nähnyt. Fiilis yllättävän hyvä, suhteellisen odottavakin. Viikonloppu toivon mukaan auttaa löytämään taas hetken kadoksissa olleen rauhan ja kuuluisan joulufiiliksen.
Hyvien fiiliksien siivittämänä tässä yksi Oikeasti suosikkini;

11.12: Piilotettu perhetragedia

Itse aamu-unisena voin täysin ymmärtää kuinka Juhania ja Liisiä ei kello viisi riemastuta lähteä Joulukirkkoon. En toki myöskään koe olevani kovin uskonnollinen, joten voisin hyvinkin kääntää kylkeä ja murista sille, joka mua kukonlaulun aikaan tulis vesimaljalla heittämään.

Kaksi kynttilää herättää kumminkin suurimman kysymyksen; perinteisesti adventtikynttilöitä on neljä ja (sinivalkoinen) kynttiläpari on tuttu vain itenäisyyspäivän ehtoona. Tässä kumminkin on tovi jo kulutettu itsenäistymisestä-ja siitä synttäripyhästäkin. Mistä siis kynttiläkaksikko juontaa juurensa?

Biisi tuntuu myöskin loppuvan vähän kesken; koskaan ei kerrota saapumisesta sinne kirkolle-ja se kaksi kynttilää ikkunallaan pitävä talokin mainitaan liki loppusuoralla. Yksi plus yksi on ruunan pillastuminen ja perheen jääminen iänikuisesti kirkkotielle.

10.12: Po-po-po-poing-poing

Hei tonttu-ukot hyppikää biisin sanoma tuntuu olevan lauseeseen tiivistettynä: "Hetken kestää elämää, sekin synkkää ja ikävää".Tonttu-ukko raukat ilmeisesti pakotetaan iloisuuteen ja riemulliseen hyppimiseen ja mitä biisin lyhyydestä on pääteltävissä, ei ukkojen kunto kauan kestä. Eihän vanhuksilla noin yleensäkään...

Mitään sanottavaahan tästä ei edes ole. En tiedä ketään kuka kyseistä veisua suosikikseen nimittäis, mutta lukuisia (kymmeniä) jotka mun tavoin vuodesta toiseen palaa kysymykseen: "Miksi?" Jääkäämme sitä miettimään ja melankolisuudessa tuijottamaan itse suurta synkkyyttä. Muistakaa viiltää ranteet auki!

9.12: Reippailua

Sen verran reippahasti kävin eilen mun askeleet etten blogiakaan päivittämään ehtinyt. Fiidin tavoin voin myöntää olevani samaa mieltä; lapset juoksee sinne missä on pelit ja vehkeet (ja toki sinnekkin herkkuja). Samaan aikaan perheen äiti juoksee lahjaostoksilla ja muilla tarpeilla, isä kenties kuusimetsässä ja vieraissa. Miksikäs ei se Toivokin voisi pettää?

Jos askeleet reippaasti jouluun vie, niin kyllähän ne luonnollisesti vie joulusta poiskin. Ensin hirmu huiske ja stressi ja viikossa parissa se sitten taas on ohi. Paskimmat paketit laitetaan lisätienestien toivossa kirpparille ja kuusenraato lempataan pesään. Tontut ja muut hiluvitkittimet työnnetään taas takaisin varastoon odottamaan seuraavia reippaita askelia kohti joulua.

8.12: Terveisiä Italiasta!

Päivän pohdinnoissa Sylvian joululaulu. Asiaan tarkemmin perehtyessä selvisi, että Sylvia on talveksi Sisiliaan muuttanut lintu. Todennäköisesti (Ketun) mukaan tuohon maailman aikaan vielä lintu, joka vankeudessa elää silmät puhkottuna. Siinähän sitä taas on meille joululauluaineksia! Isänmaallista ja sitä rataa.

Laulelmassa hehkutetaan toukokuun säätä ja toukokuun säistä mulle ensimmäisenä kyllä tulee koiran paskan haju ja siitepölyallergiat mieleen. Aina sitä? Ei kiitos... Sanoittaja (vanha tuttavamme Topelius) on ollut väärässä; viinin ei kuulu vaahdota ja kovasti huolestuisin mikäli se Etna turistien päät huumaa. Googlen pään se lienee kumminkin pehmentäneen, sillä ´Etna´-sanalla hakua suorittaessa vastaan tuli varmistelua tarkoitinki kenties etanaa.

Joulukuun ensimmäisen viikon elokuvat

Koska mun katsottavien leffojen lista on pitkä ja ideat oman joulukalenterin suhteen oli viime hetkiin asti hukassa, päätin joka ilta katsoa listalta jonkun leffan. Ja näemmä jokusen sanan niistä kirjoittaa ylöskin.

1.12: Tuhkimotarina (teini, romcom) ****
Jokainen joka tietää sadun Tuhkimosta, osaa päätellä miten tämä elokuva etenee. Oletettujen piirroshahmojen sijaan oikeat näyttelijät oli suuri plussa ja paikoitellen oivalliset sanakäänteet saivat suorastaan ulvomaan naurusta. Ehdottomasti katsomisen arvoinen!

2.12: Kuinka hukata kundi 10 päivässä (romcom) *
En ole suuri romanttisten komedioiden ystävä ja tämä oli taas osuva muistutus siitä. Kaksituntiseksi venytetty setti ei ensimmäisen puolen tunnin jälkeen osannut yllättää eikä ylläpitää mielenkiintoa. Tunteikkuutta edusti lähinnä myötähäpeä näyttelijöiden puolesta.

3.12: Zack & Miri puuhaa pornoo (com) **
Heti elokuvan alussa tuli hyvinkin selväksi ettei kaksi aikuista ihmistä osaa priorisoida menoja oikein tuloihinsa nähden-ja vuokrarahojen kaipuussa sitten syntyykin idea pornoelokuvan teosta. Ei ei ei ja vielä kerran ei! Ideana hyvä, mutta toteutus oli isohko pettymys. Toinen tähti parista onnistuneesta näyttelijävalinnasta joiden takia koko leffan ylipäänsä jaksoi katsoa loppuun asti.

4.12: Harold & Kumar-Täydellisen hampurilaisen metsästys (com) ***(*)
Kyse ei ollutkaan pelkän täydellisen hampurilaisen metsästyksestä, kun matkalla pikaruokaravintolaan alkaa sattua ja tapahtua. Typerältä kuulostavan nimen takaa löytyi aivan loistaa komediaa ja nauraa sai paikka paikoin jopa vedet silmissä.

5.12: The Hot Chick (com) ****
Klassinen tarina, jossa kahden pahaa-aavistamattoman (tässä tapauksessa cheerleaderin ja pultsarin) ruumiit vaihtuvat. Komedioiden onnnellisten loppujen mukaisesti myös tässä kukin lopulta saa omansa takaisin, mutta sitä ennen ehtii tapahtua yhtä sun toista mielenkiintoista...

6.12: Swinfan (draama, teini) **
Lähtöasetelmana parin tunnin elokuvassa huippu-uimarinuorukaisen uran ja parisuhteen kompastuskivet ja kouluun saapuva uusi, mielenterveysongelmista kärsivä tyttö. Lopputuloksena vetistä ja ennalta-arvailtavaa paskaa jonka jännittävimmätkin kohtaukset lähinnä huvitti. Ihmeteltäväksi jäi miten esim. IMDb on luokitellut tämän trilleriksi.

7.12: Team America: World Police (animaatio, toiminta) ***
Ehdottomasti positiivinen yllätys-ennakko-odotuksen nukkeanimaation suhteen ei ollu mitenkään järin odottavaiset. Ensiminuuteilla pelkäsin marionettinukkejen käyvän pelottavaksi, mutta päinvastoin; epämääräinen liikehdintä ja esim. askeleiden lennokkuus teki vauhdikkaimmistakin kohtauksista yksin hauskoja!

Viikon voittajat!