Ois kiva olla joskus tervekin...

Pahin kiukku on laantunu ja voi ehkä jo kirjoitellakin kuulumisista. Viikonloppuna heräs vahvat epäilykset kilpirauhasvaivan suhteen ja oireita selvitellessä ilmenikin että mun oireet sopii paljon paljon paremmin ko.sairauteen kun esimerkiks siihen diagnosoituun masennukseen. Väsymys, joka ei mee nukkumalla ohi ja lähes jatkuva paleleminen useammasta vaatekerroksesta huolimatta. Lihassärky alaselästä varpaisiin sekä yli vuoden jatkunu tahaton painonlasku. Masentuneisuus, kuiva iho.
Eilen aamusta kipitin kiltistä labraan verikokeisiin, samalla katottiin ne kuuluisat hemoglobiiniarvotkin. Tänään tuli tulokset ja kaikki ok. Miten veetussa kaikki voi olla ok!?! Mä olin jo henkisesti ehtiny hyväksyä kilpirauhasvaivan ja loppuelämän lääkityksen ja nyt tuntuukin että oon kaikkien paskaoireiden kaa takas lähtöruudussa. En ihmettelis vaikka kohta joutuisin suljetulle "muka-oireideni" takia-näitäkin tapauksia on tullu vastaan.

Asteita parempi päivä

Miten mä sain sen päähäni, että elämä ois raskas kantaa
Että mun hartioillani lepäis kaikki tän maailman murheet
Voi tätä traagisuuden määrää, jota mitenkään ei voi selittää
Kuka teki kauneudesta väärää, paitsi jos se on kadotettu jo

Kuka enää uskaltaa laulaa, kun kaikki ympärillä sortuu
Kun tulee takkiin ja kaikki hajoaa ja viimeinenkin usko horjuu
Muuttaa päivien suuntaa ei kukaan voi mihinkään hintaan
Mä haluan laulaa, mä aion laulaa, naananannaa, naananannaanaa

Lopulta korjaa kuolema, se on ainoo, mikä on varmaa
Kun kristallipallon pintakin on lumisateinen tai harmaa
Ilman vuoronumeroa jonotetaan, läpi elämämme jotain odotetaan
Käytetään päivämme häpeämällä, vaikka lopultakaan tää ei oo niin ikävää

Kuka enää uskaltaa laulaa, kun kaikki ympärillä sortuu
Kun tulee takkiin ja kaikki hajoaa ja viimeinenkin usko horjuu
Muuttaa päivien suuntaa ei kukaan voi mihinkään hintaan
Mä haluan laulaa, mä aion laulaa, naananannaa, naananannaanaa

Kuka enää uskaltaa laulaa, kun kaikki ympärillä sortuu
Kun tulee takkiin ja kaikki hajoaa ja viimeinenkin usko horjuu
Muuttaa päivien suuntaa ei kukaan voi mihinkään hintaan
Mä haluan laulaa, mä aion laulaa, naananannaa, naananannaanaa

Teen kuolemaa.

On.

Paska fiilis.

Enkä tiiä mistä se taas tuli.

Tänään on tietääkseni perjantai. Oon miettiny mihin aika menee, mihin nää päivät kuluu. Teinkö tänään mitään? En. Teinkö eilen mitään? En...ei kun tein! Vaihdoin lakanat ja tein kiinalaista. Tosin illalla kahdeksan jälkeen. Teinkö sitten...(mikä päivä tulee eilisen jälkeen...) toissapäivänä mitään? Todennäköisesti en. 

Viikonloppuna oltiin iskän ja muiden tuttujen kaa laivalla, vitutti olla melkein ainoona selvin päin. En saanu nukuttuakaan kun meiän hytti oli yökerhon yläpuolella. Tallinnan näin siis vaan vilaukselta ikkunasta ennen kun aloitettiin kotimatka. Ostin Taxfreestä herkkuja, kuten aina. Kotona oli jo edelliseltä laivareissulta jääneet sitruunakarkit, äsken muistin muovikassin eteisessä minne sen tiistaina tullessa olin laskenu. Daimia, suklaarusinoita ja salmiakkikaloja. Ei maistu.

Tässä joku ilta ihmettelin kämpässä kuuluvaa rapinaa. Aikani ihmeteltyäni tajusin hamsterin olevan hereillä. Mä nukun niin paljon, että harvemmin nään sitä... Vielä harvemmin kuulen että se jotain ääntä pitää. Kettu naureskeli asialle, olinko minä pöhkö pöllönpoikanen unohtanut lemmikkini. En oo, mä ruokin sen just!... Oho, viikko sitten ennen kun lähdin viikonloppureissuun...

Ne on pienii asioita mist elämä koostuu

Mä tykkään/nautin elämän ihan pienistäkin asioista. Tai no...ei uutta 190x200cm sänkyä voi enään ehkä pieneksi asiaks sanoo tai petivaatevaraston uusimista taloudellisesti mukavaks. Jotenkin silti ihan sama. Ei oo ehkä ihanampaa kun käpertyä vatsa täynnä ruokaa ja suihkunraikkaana, uusiin puhtaisiin lakanoihin. < 3

Ikävä V:tä eli vain elämää

Perjantai-iltana alunperin Jukka Pojan Siideripissis-biisi sai aivan uuden merkityksen Pauli Hanhiniemen tulkitsemana. Ennen yhdistin biisin Kettuun ja tämän ex-tyttöystävään Bärreen, kunnes tosiaan perjantaina tajusin että tuohan sopii paljon paremmin V:n. ME tavattiin tokan kerran Poris ja V hoiti kaikki Kroatian reissun aikataulut, oli sillä tietenkin laukutkin pakattu.
Syksyn tullen yhä sen tunnen, kaipuun ja uskomattoman voimakkaan rakkauden josta on opittava pääsemään irti. Maailma ei oo meitä varten...

Rakkaat siskot...

"Kumpi meistä äidin pieni lempilapsi on?

Kenen hiukset ovat pellavaa ja kultaa?"

A:n kanssa meillä on vähiten ikäeroo, 9 vuotta. Pienin ikäero saattaa olla osasyy kahakoihin, tuskin meistä kumpikaan tahallaan toista haluaa ärsyttää. Sellaista se vaan on, sisarusrakkaus. A:n kanssa on myös ehkä eniten yhteistä. Ollaan käyty yhessä mm. HPK:n peleissä ja lukuisilla shoppailureissuilla. Monet kerrat on tullu hävittyä Monopolissa, nuorempana kun joutu soittaan äitille ett antaa lisää kyläilyaikaa kun oli pelit kesken :D Mikään ei voita joulusaunaa A:n seurassa!

"Kumpi isän ruususista tärkeämpi on?
Kenen olkapäällä taivaan lintu laulaa?"
 M-sisko on mun ainoa sisarus iskän puolelta, ikäeroa löytyy sellaiset 11 vuotta. Ei olla oikeastaan koskaan asuttu saman katon alla ja välitkin on vasta myöhemmin, ehkä Vänen syntymän jälkeen, lähentyny. M-siskolle voi puhua mistä vaan ja vaikka mitään yhteisiä juttuja oo viel ehtiny syntyyn, ootan esim.suunnitteilla olevaa saunailtaa kovasti. Mikään ei voita sitä fiilistä kun kuulen Vänen kyselleen koska tuun taas käymään tai sitä kun M-sisko joskus blogin päivittämisen seurauksena heittää huolehtivaisella viestillä!


"Sinä olet minun siskoni
en tahdo että kilpailumme jatkuu
sydämeni murtuu.
Sinä olet minun siskoni
en tahdo että erkanemme koskaan
tule mua vastaan."

I have a dream

Sitten, kun mä oon iso ja tarpeeks aikuinen, mä muutan ulkomaille.

Sellaiseen paikkaan missä on talvellakin vähintään +20.

Suomeen tulisin viettään joulun 

-ja kenties kesällä käymään, jos täällä sattuis oleen lämmin sellainen.

Jouluun kuuluu rakkaus

Joulu. Kyllä se vaan tänäkin vuonna tulee. Syksyn pimeneviin iltoihin kaipaa jo vähitellen jouluvalojen ja kynttilöiden tuomaa kotoisuutta, lämpöä. Kaupassa on vara valita mitä glögiä ostaa. Vähitellen on pienistä tuloista nipistettävä osa sukulaisten lahjomiseen, mitähän niillekkin keksis tänä vuonna...
Kuten aiempinakin vuosina, tulee taas mietittyä missä mä jouluni vietän. Iskä haluaa sinne ja äiti Hämeenlinnaan. Valitsen mitä vaan niin joku pettyy. Niin perseestä kun ei saa kaikkia edes kerran vuodessa saman katon alle!... Joulu ei oo joulu ilman läheisiä, mutta haluaisin joskus olla aaton kotona. Omassa kodissa. Omalla tyylillä.
Kaverijoulut vaikuttaa trendikkäiltä ja vähän leikinkin ajatuksella miten me vaikka Ketun tai V:n kanssa saatais aatto kuluun. Vetäiskö se vertoja perinteiselle perhejoululle kotiseudulla-vai meniskö joulu siltä vuodelta pilalle syystä tai toisesta ja sitten vituttais kun seuraavaan ois taas vuosi...

Googlesta

"Voisko aurinko paistaa välil tänne näin vai onks se itsekkäästi pyydetty"

En tiedä mikä mua vaivaa, mutta tarvin apua. Ihan oikeasti. Jos tämä on diagnoosin mukaan masennusta, niin asianmukaista hoitoo tai jos tää on jotain muuta, niin sitten sen mukaista hoitoo. Tarvin apua, mutta jos otan sitä vastaan, koen itteni heikoks. Se tekee musta haavoittuvaisen, epäonnistuneen. En halua mennä edes mukavan terkan luo, kun pelkään lähetettä lääkärin kautta osastolle. Järjen ääni huutaa kuka sitten hoitaa laskut, kuka ruokkii Nachon?
Jos olis joku, kenelle luottaisin asunnon ylläpitämisen ja hamsterin elossa pitämisen, avun vastaanotto ei ehkä olis näin vaikeeta. Voisin ottaa hiukan lomaa elämästäni. Kenties...parantua.

Leila, Leila älä lähde...

Muistin että mun about kymmenen vuotta sitten kuollut kummitäti oli Leila....