Elämä on valitettava nautinto, siks tanssin ku sade ja nauran ku aurinko

Joo neuvoisin sua unohtamaan rahan, jos pystysin onnen taata,
mut katon omiin taskuihin, nään vaa reiän läpi maahan.
Ha, on kai viimesetki hilut tippunu,
yks paastopäivä lisää - ei se saa mua vittuuntuu.
Oon nii tottunu tähä ei penniikää massii,
makaronii kassii, oon lamakauden lapsi.
Luotan siihen et kohta puhaltaa hyvä tuuli,
ja mul olis leivän päällä muutakin kun ylähuuli.
Ja vuokrat ois myöhäs pari päivää enintää,
kaikki laskut sais maksettuu ajois ennen perintää.
Eikä palkat aina suoraan tilin ohi mee,
lompakkoki olis taskus muutenki ku koristeen.
Mut minkäs mahtaa ku oon Timo Snellman,
mul on mun nimi, varmaan kaiken muun oon velkaa.
Silti kaikki hyvin kuten aina ennenki,
siks nauran markast ja hymyilen jo pennist.

Hymyilen pennist, nauran jo markast, koht on taas kaikki paremmin.
Tanssin taskut täynnä tyhjää! Rikkaampan ku koskaan.
Hymyilen pennist, nauran jo markast, koht on taas kaikki paremmin.
Tanssin taskut täynnä tyhjää! Rikkaampan ku koskaan.

Velat kasvaa ku lumipallo, silti jaksan juosta
niit karkuun ja otan kaikki hitaat matkal huostaani.
Ei ne saa mua kiinni, ei edes hevillä,
oon pitäny Valuutan safkois yhen viikon Levillä.
Vaikka olin köyhin koko vitun jengistä,
nää on niit asioit jotka pitää mua hengissä.
Auttajana altis,
heitin just Atelle askin röökiä ja hymy oli hammast vaille valmis.
Se pelasti mun päivän, ellei jopa viikon,
niin pieni asia, silti niin iso kiitos.
Mut mustaki voi olla montaa eri mieltä,
oon saanu ystäviltä paljon annan hyvän kiertää.
Sanontaki kuuluu:
"Jos tiedän mitään mistään,
et rikas pihtaa kaikest köyhä antaa vähistään".
Ha, jos tiedän mitään mistään,
rikas pihtaa kaikest köyhä antaa vähistään.

Hymyilen pennist, nauran jo markast, koht on taas kaikki paremmin.
Tanssin taskut täynnä tyhjää! Rikkaampan ku koskaan.
Hymyilen pennist, nauran jo markast, koht on taas kaikki paremmin.
Tanssin taskut täynnä tyhjää! Rikkaampan ku koskaan.

Ja vatsa murisee ku karhu, juoksen pitkin seinii,
oon syöny viimepäivät vaa reikäleivän reikii.
Kynsiä sekä omaa omatuntoo,
se on kaventanu runkoo ja heikentäny kuntoo.
Mut sielu täynnä voimaa ja poltet,
liekki vaa kasvaa ku viritetyis Colteis.
Ja hymy sen mukana,
en usko et kuka vaa pystys tälläsessä tilantees pitää mukavaa.
Uulalaa, Timo Pieni Räkis,
meillä päi sampletki clearataan rätil.
Lompakot käsiin, handusta handuun,
näät mul uudet housut ne on varmasti Andult.
Mut sossun luukku, ei sitä jaksa,
ku saisit uudet kengät jois on pohjallisen paskaa.
Mut elämä on valitettava nautinto,
siks tanssin ku sade ja nauran ku aurinko.

Hymyilen pennist, nauran jo markast, koht on taas kaikki paremmin.
Tanssin taskut täynnä tyhjää! Rikkaampan ku koskaan.
Hymyilen pennist, nauran jo markast, koht on taas kaikki paremmin.
Tanssin taskut täynnä tyhjää! Rikkaampan ku koskaan.

Yli-Marolan kotieläinpiha ja Launeen perhepuisto

Torstaina ei myrskyn takia tavattu junnun kaa, mutta eilen sää oli parempi joten hieman ehkä lyhyehkölläkin varotusajalla lähettiin tutustuun läheiseen kotieläintilaan. Ponit ja alpakat oli mulle tuttuja jo ohikulkumatkoilta, mutta muista elukoista ei ollu kyllä mitään havaintoa. Paljonhan siellä kaikkea oli-ja aivan ihana kesälomakohde.

Mun ja junnun tapaamisaika on n.kaks tuntia viikossa ja useimmiten saadaankin aikaa kuluu enemmänkin. Tuolla kotieläinpihalla ei viihdytty kun tunnin verta ja extemporee käveltiin perhepuistoon. Senkin ohi mä oon monet kerrat kulkenu ja kuullu kehuja, mutta ikinä ei oo tullu alueelle poikettua. Voin sanoa että kyllä kannatti tällä kertaa! Alueelta löyty mm. skeittiparkki, epäkeskopyöriä, kahluuallas, putkiliukumäkiä, liikennepuisto, jättishakki,... Jo toinen huippupaikka samalle päivälle-ja todellakin kumpikin on vaan noin vartin kävelymatkan päässä mun kämpältä!

Lomalla edelleen

Kesäloman aikana on tiedossa (toivon mukaan) aurinkoinen viikko Kroatiassa, V:n seurasta nauttien. Sen lisäks mulla ei ole mitään suunnitelmia. Ei MITÄÄN. Tiedän, että iskä ja äiti odottaa mua kumpikin viikoks luokseen, mutta haluanko mennä. En oo varma... Viikonloppu käymiset on jees, mutta viikko... En tiiä. Kummitäti kaipaa Kangasalle ja kieltämättä pieniä serkkuja ois kiva käydä katsomassa. Sinne kumminkin vois mennä korkeintaan yhdeks yöks. Ja oikeastaan aina oon rikki, kun sieltä palaa. Siinä taloudessa on jotain sellaista ihanaa, mitä mä en koe ikinä kotona kokeneeni.

Lomassa on parasta just se ettei oo sitovia aikatauluja, saa tehdä mitä haluaa. Saa valvoa aamuun asti tai maata sängyssä koko päivän tekemättä mitään-eikä kukaan voi valittaa. Saa unohtua nauttimaan auringosta ulos tai puolivahingossa jäädä jonnekkin yökylään. Odotettua vapautta, mutta samalla jotenkin niin ahdistavaa.

Itärajan takaa

Täydellinen kesäpäivä kertoa hiukan tarkemmin taannoisesta reissusta itänaapuriin. Kuvia tuli otettua n.170 ja kun vielä jaamme kaikki kuvat kaikille, en epäile etteikö loppukuvasaldo olis lähempänä kolmeasataa. Tässä siis edelleen vain murto-osa ;)

Auringonlasku Pietarin lentokentällä

Birskin kirkon risti n. klo 05 paikalle päästyä

Mm. tällaistä syötiin. Lihatäytteistä makaroonia.

Vierailulla ortodoksisessa kirkossa

Eräs Sveta kitaroimassa

Kuta kuinkin koko leiri. Lasten tarkkaa määrää ei tienny kukaan.

Pesäpalloa venäläisittäin

Näytin varmaan koko ajan tolta, ihan pihalla kaikesta :D

(Tiikerin)lilja mistä tulee aina mieleen Kuningasidean kaimabiisi

Kuvan tarkoitus oli kertoa miltä tyttöjen huone näytti/missä yövyttiin leirin ajan. Mun mielestä kuvaa myös hyvin sitä mitä tapahtu aina vapaa-ajalla :P

Pikkukylän huvikumpu

Mun ehdoton suosikkikuva reissulta. Mitäänhän siinä ei oikeestaan ole.

Paikallisilta markkinoilta...

....

....

Oisin halunnu tollasen ilmapallon markkinoilta, mutt ei varmaan ois kestäny kotiin asti...

Kolmosluokan junasviitit...

...ja nuoret junailijat. Huoh, miehet.

Erääseen muuriin kiinnitetty lappu. 3-4 tuntia myöhemmin uudestaan ohi kävellessä kaikki oli jo viety.

Ja tästä sitten pysty soittaan kotiin jos ikävä iski.

Kysyin miks Ufassa kaikki puut oli maalattu alaosasta. Loppuen lopuks vastaus oli, ettei katulapset syö niitä.

Häälimusiini Pietarista. Taustalla piparkakkukirkko.

Ja eteläinen taidekuva jostain ravintolasta missä käytiin syömässä.

Kuten kuvistakin käy ilmi, sää todellakin suosi. Joka päivä oli vähintään +25 ja sen kyllä huomaa rusketusraidoistakin. Juhannus sitten paleltiinkin Suomessa...

...

Jokunen sana ja jokunen kuva

Yli 50h junassa, yli 30h autossa, jokunen tunti lentokoneessa. Söpöjä lapsia, mahtavia maisemia, valtava kielimuuri. Ystävällisiä ihmisiä, lettuja, yö kirkon lattialla. Paniikkikohtauksen poikasia ja päiväunia. Valokuvia, tanssia, pipareita,... Se ja paljon muuta mahtui puolentoista viikon Venäjän reissuun.

Empaattisuus

Viime kesänä näin töissä ollessa miehen jonka kaulaa kiersi mustelma. Mun sisällä heräs joku vahva tunne, teki mieli juosta sen perään ja kysyä mitä on tapahtunu. Mikä ajaa nuoren miehen itsemurhan partaalle. Eikö tilanteeseen olis muitakin ratkaisuja... Miltä tuntuu, kun aikeet ei onnistukaan?
Tossa vaihteeks taas LOSTia kattoessa muistin taas tämän tilanteen ja aloinkin miettiin mitä jos. Mitä jos jäljet ei ollukaan itse aiheutetut vaan joku toinen oli yrittänyt tappaa tän miehen. Tappaa tai pelotella, mistö syystä. Ratkesiko tilanne sillä?
Kysymyksiä joihin en ikinä tuu saamaan vastauksia...

Jos on asiaa, huuda kuuluvammin!

Kroatiastahan oli kyse aikasemmin, kun niin salamyhkäisesti vaan maisemakuvia esittelin. Sinne siis V pyysi matkaseuraks ja lentoliput onkin jo heinäkuulle hankittu.
Tänään reissu on kumminkin enemmän ja vähemmän mietittäny. Uskoisin ettei vastaavaa tilaisuutta montaa kertaa elämässä tuu eteen enkä nyt muutenkaan oo reissua perumassa. Tiedän kumminkin olevani rikki reissussa tai viimeistään sen jälkeen. Onko kovin fiksua lähteä hajottamaan itseä maailmalle..?

Keskustelin asiasta myös Ketun kanssa ja saatiin monta hyvää vitsiä järjen äänestä. Siitä pienestä takaraivossa kuiskivasta hemmosta... Yksi hulvattomimmista on tuo otsikkoonkin päätynyt. Aina leireille lähtiessä ja myös ens viikon Venäjän reissulle, on saanu valmiiks listan mitä pitää ottaa mukaan. Vaan mitä pitää pakata Kroatiaan, sitä ei kukaan kerro. Kaipa tämä on sit sitä aikuisuutta, pitää vaan tietää...

Höpöskooppeja

V: Kauris (23.12. - 19.1.) ovat käytännöllinen ja vastuuntuntoinen, jopa muodollinen ihminen. Kauriit ovat rakentaneet Suomen sotien jälkeen, sillä silloin Suomen väestöstä oli suurin osa kauriita. Hän on ahkera, yritteliäs, isänmaallinen ja samalla yhteisön tukipilari. On usein nuorena huolestunut ja kapeakatseinenkin, mutta iän myötä nuortuu ja muuttuu leikkisämmäksi. Yleensä kauriit ovat avarakatseisia vanhuksia. Koti on kauriille tärkeä, ja hän haluaa rakentaa sen omalla työllään ja saada sen näköisekseen.  Uraputki-ihminen, jolle sopii loistavasti politiikka tai järjestöelämä, sillä järjestelmällisyys ja yhteinen hyvä ovat tärkeitä arvoja.

Allekirjoittanut itse: Neitsyt (23.8. - 22.9.) on pikkutarkka ja harkitseva ihminen. Hänellä on muisti kuin norsulla. Vaikka itsetutkintaa harrastavalla neitsyellä on kykyä ja lahjakkuutta taiteellisuuteen, yleensä järki kuitenkin voittaa. Saattaa valita terapeutin tai akateemisen uran tai uran, jossa saa käyttää paljon järkeä. Neitsyelle sopii hyvin myös järjestötoiminta. Neitsyt on turvallisuudenhakuinen, kriittinen ja äärimmäisen itsenäinen. Jos päättää perustaa perheen, heittäytyy siihen täysin. Mitä tekeekin, tekee sen tunnollisesti.

Kuva:weheartit.com

P.S. Rakastuin tuoreisiin kirsikoihin. Ihanaa vaihtelua mustikoille.

P.S.S. Matkavalmistelut ei nappaa yhtään...

Reissua pukkaa

Pitkästä aikaa kuulin V:stä. Maanantaina sain viestin kiinnostaisko mua lähteä matkaseuraks...vaan pidetään jännitystä yllä minne ;) Itekään en tiedä paikasta mitään, mutta Googlen mukaan siellä näyttää tältä.

Reissurahoitus on vielä hitusen auki, mutta uskoisin epätoivon vaihtuvan lopulta helpotukseen. Ihan niin kuin kävin tulevan Venäjän reissunkin kanssa.