Löytö!

Mulla on kesäkengät aina talven kellarissa. Viime kesältä tuttujen crocsien ja läpsyjen seasta löytyi jotain todella hämmentävää... Korkokengät! Multa, joka ei edes osaa moisilla kävellä...

Ei oo hajuakaan mistä kengät on tullu, mutta ilmeisesti nyt on korkea aika oppia moisia käyttään. Luojan kiitos, korkoo ei oo enempää kun 5cm. Kuten kaveri sano, enään puuttuu kenkiin sopiva asu..

Pintaliito-oravia eläinpuutarhassa

Liittyen kesän Venäjän reissuun, oli mulla nyt kuluneena viikonloppuna koulutus Orivedellä. Erityisempiä odotuksia ei ollut, mun matkaan lähteminenkin kun oli vielä auki matkakassan vajavaisuuden takia. Nyt kumminkin sekin suuri kivi vähitellen on putoamassa sydämeltä... Oli kiva päästä välillä pois kotoo, välillä johonkin ihan uuteen paikkaan ja uusien ihmisten pariin-nyt kun se ei ahdistanutkaan. Lahteen muutettua kaikki seurakuntahommat jotenkin vähitellen jäi ja jotain vastaavaa kumminkin kaipaisin elämääni. En koe ett viikonloppuna oisin mitenkään valaistunu, mutt henkisesti oli jotenkin puhtaampi olo eilen kotiin palatessa.

Järvinäkymät huoneesta

Meiän reissuporukkaan kuuluu mun lisäks kolme tyttöö ja kaks poikaa, kaikki iältään 18-24v. Suomesta mukaan lähtee kaks työntekijää ja rajan ylitettyä seuraan liittyy vielä kolme muuta henkilöä. Jo pari päivää yhdessä vietettyä, meiän porukka ns.hitsautu yhteen ja antoi esimakua mukavasta reissusta. Onnistuneesta reissusta. Viikonlopun aikana tajuttiin ett meiän lopullisesta 11 hengen porukasta kuuden äidinkieli on ruotsi. Mäkin siis taidan lähteä itänaapuriin opiskeleen länsinaapurimongerrusta xD

Kesätytön leirimustelmat

Matkan suhteen mulla ei oikeestaan oo mitään ihmeellisempiä odotuksia tai pelkoja. Aiemmin oonkin kertonu, ett tykkään matkustaa. Voi silti olla että paluumatka, 52h putkeen junassa tuottaa hankaluuksia... Taso ei kumminkaan ole sitä mihin Suomen junissa on ehkä tottunut ja siinä vaiheessa voi jo väsymyskin painaa. Naureskelin, ett mun tarvii jo varmaan yks laukullinen pakata kirjoja mukaan jotta kotimatkallakin on vielä luettavaa :D Noh, aika näyttää mitä mukaan lähtee. Ennen tätä reissuakin ehtii tapahtua vielä paljon...

Kuva-aarteita

Reissut

Pöperöt

Bileet!!!

"Vähän" pääsi homehtuun...

It´s me

Uus mekko

Sekalaiset

Kuka puhaltaa nyt? Kuka puhaltaa nyt?

Kello esillä, spittarit kiiltävät,
Statukset partaterällä viiltävät.
Bisse bisseltä, nallia lisätään,
Mikä on totta, onko totta enää mikään?

Mä olen väsynyt tieltä väistymään,
Kun tila tyhjällä me täytetään.
Puhetta puhetta puheen perään,
Kuka täällä oikeesti tekee mitään?

Prinsessoja ja astronautteja
Piti meistä tulla.
Mut mekko riekaleina
Lasku humalassa.
Ei löytynyt onnee onnelasta.

Rakkautta etsitään kuin morsian mekkoa,
Käytetään kerran ja säilötään kaapissa
Epätoivo ylläpitää mielenkiintoa,
Ota mut syliin, pitele, mut älä omista.
Ota mut syliin, pitele, mut älä omista.

Prinsessoja ja astronautteja
Piti meistä tulla.
Mut mekko riekaleina
Lasku humalassa.
Ei löytynyt onnee onnelasta.

Ajat vaihtuu ja viisarit liikkuu,
Iho vanhenee ja kasvot muuttuu,
Ennen syötiin lettuja, nyt
Lasketaan kaloreita.
Kesä -96 polvet ruvella,
Taloyhtiön hiekkalaatikolla.
Äiti liimasi laastarin kun itkin,
Sanoi "Anna mä puhallan"
"Anna mä puhallan"
"Anna mä puhallan"
Kuka puhaltaa nyt?
Kuka puhaltaa nyt?
Kuka puhaltaa nyt?

Prinsessoja ja astronautteja
Piti meistä tulla.
Mut mekko riekaleina
Lasku humalassa.
Ei löytynyt onnee onnelasta.

Me ollaan kaikki oltu joskus pieniä. Oikeastaan sen verran isoja jo että pärjätään kotipihassa yksin, mutta kumminkin sen verran pieniä ettei huomisesta oo tarvinu huolehtia. Joku on ollu ruokkimassa ja pukemassa, sanomassa koska tarvii mennä suihkuun eikä pieneen mieleenkään tullu sellaisia asioita kuten vessanpaperin loppuminen tai laskujen maksaminen. Me kaikki ollaan joskus oltu pieniä tyttöjä ja poikia, haaveiltu olevamme kenties prinsessoja ja astronautteja.

Ajat kuluu ja ajan myötä vastuu lisääntyy. Aikuisten asioita pidetään cooleina kunnes joutuu ite elämään niitä ja toteemaan ett ei löytynyt onnee onnelasta. Ei se elämä aina niin luksusta ja huoletonta olekaan mitä lapsena uskoi. Ite oon jo menny senkin vaiheen ohi missä kaloreita laskettiin mutt satunnaisesti mietin kuka puhaltaa nyt. Kuka parantaa haavat, kun maailma satuttaa.

Mä olen väsynyt tieltä väistymään, sillä paikka se on mullakin. Oon oppinu vaatimattomaks, en pyydä paljon. Mulla on unelmia joiden eteen oon valmis tekeen töitä. Taisteleen niitten puolesta mitä pidän tärkeenä. Ota mut syliin, pitele, mut älä omista.

Hyvä flow

Vaikka aamulla heräsinkin kuta kuinkin 15 min ennen kun ois pitäny olla lääkärissä, tästä päivästä kehkeyty todella hyvä. Ehdin (onneks!) siirtään lääkäriä noin puolella tunnilla eteenpäin eikä siellä edes loppuen lopuks menny kauaa. Kympiltä kävin Dominossa selvittämässä ajatuksia-ja hyvällä tuloksella. Tehokas työntekijä keksi mulle 2-3 päivän leirin heti kesäloman alkuun sekä paikan mistä saan Venäjän reissukassasta uupuvat rahat... Ai niin, en oo tainnu täällä kirjotellakaan asiasta! Tosiaan pääsen kesäkuussa Lähetysseuran mukaan Venäjälle kattoon mitä lähetystyö on käytännössä. Aika siistiä!
Dominosta koululle syömään (nam nam, nakkikeittoo ja vispipuuroo) ja siitä sitten kuta kuinkin tunnollisena oppilaana tunneille. Neljän tunnin koulupäivä ei tuntunu loppuen lopuks missään, kuunneltiin toisten opinnäytetyösuunnitelmia ja kuvisteltiin. Sain sovittua jopa open kaa, ett mikäli ehdin tekeen kaikki vaaditut seittemän työtä ennen kurssin loppua (eli ens viikon keskiviikkoa), pääsen poissaoloista huolimatta kurssin läpi. Ja minähän teen! Pitkän aikaa on ollu jo sellanen fiilis, ett haluis piirtää tai maalata jotain, mutt oon tosi huono keksiin ideoita. Nyt sain ideat tunnilta joten mikään ei voi pysäyttää :P

Yhden värin vesivärityö

Pitkää ikää ja...

Viikonloppuna olin viettämässä kaverin 18v synttäreitä naapuripitäjässä. Juhlia edeltävänä iltana selvis ettei maalla ole juoksevaa vettä ja tavan mukaan tarpeilla käydään ulkohuussissa. Yön näin epämukavia unia siitä kuinka entuudestaan tuntemattomat muut vieraat ei hyväksy mua ja sankarinkin saa saatiin monet riidat höyhensaarilla aikaseks.
Nää pelot oli kaikki kumminkin ihan turhia. Kemuset meni hyvin, vieraita oli sopivasti ja loppuen lopuks mä(kin) aloin korvessa viihtyä. Syötyä tuli niin grillisapuskaa kun herkkujakin, tosi "kohteliaasti" kirottua Suomen jääkiekkopeliä ja tutustuttua jollain tasolla muurahaisten sielunelämään. Tipattomalla ollessani tyydyin Pepsiin ja sen tuomaan mukavaan sokerihuppeliin... Naurettua tuli, paljon, enkä aina itekään tienny syytä.
Piti kirjotella jotain enemmänkin, mutt kaipa ne tärkeimmät tossa jo tuli. Johan siitä viikonlopusta on niin kauan etten muista kaikkee mukavaa mitä tapahtu...

Allekirjoittanut ja juuri aikuistunut ;)

Elä nyt.

Harvemmin mikään mainos pysäyttää mua, mutt eilen stoppasin lukeen mitä lattialla pyörivässä Seppälän muovikassissa oikein lukee. Viisaita sanoja sanoisinko...

Ensin ihminen ei edes tiedä kuinka vanha sitä oikein on. Riittää, että ikää kysyttäessä nostaa muutaman sormen pystyyn ja antaa kuolan valua kahden maitohampaan välistä.
Sitten sitä pikkuhiljaa ymmärtää oman ikänsä ja tajuaa olevansa aina liian nuori tekemään yhtään mitään. Alkaa hirveä taistelu omaa ikää vastaan. Jostain on pakko saada lisää ikää ja äkkiä. Sitä haetaan vanhemman sisaren vaatekaapista tai äidin meikkilaukusta.
Liian pian sitä ollaankin täysi-ikäisiä. Silloin ei oma ikä voisi vähempää kiinnostaa. Ainut mikä on varmaa on se, että oma ikä on syvältä peffasta. Siinä mielentilassa menee pari vuotta. Sitten ihminen havahtuu ja on mielestään jo liian vanha tekemään yhtään mitään. Ei sitä enää kehtaa. Ei tässä iässä.
Alkaa hirveä taistelu omaa ikää vastaan. Jostain kohtaa pitäis saada ikää pois ja äkkiä. Tai ainakin pitäisi saada aikalisää.
Mutta kaikki aika on tässä ja nyt. Ehkä olisikin helpompaa, jos ei nytkään tietäisi kuinka vanha sitä oikein on.

Kun ruuasta tulee ongelma...

Eräs nettituttu ilmoitti suoraan ettei meistä tuu koskaan "meitä", kun mä oon masentunu ja mulla on syömishäiriö. Ensimmäistä en voi kieltää, mutt syömishäiriö? Mulla? Enpä usko...

Anoreksia:  Tarkoituksellisesti aiheutettu ja ylläpidetty nälkiintymistila. Pakonomainen tarve pudottaa painoaan ja pitää se merkittävästi alle pituuden mukaisen keskipainon.

Bulimia: Toistuvia, hallitsemattomia ahmimiskohtauksia. Tätä seuraa katumus ja ruoan poisto tavallisimmin itse aiheutetulla oksentamisella. Lihomisen pelko tyypillistä.

Ortoreksia:   Pakkomielteinen halu syödä mahdollisimman terveellisesti. Ruokavaliosta poikkeaminen voi aiheuttaa sietämätöntä ahdistusta ja syyllisyyttä epäonnistumisesta-

Tyypillisiä oireita:

• merkittävä painonlasku tai painon jatkuva lievä vaihtelu (5,6 kg 8 kuukaudessa ei oo merkittävää...)
• aliravitsemus
• nestehukka
• ruuansulatusvaikeudet (aina ollu...)
• heikkous ja väsymys (jeps...)
• pyörrytys ja pyörtyily
• kuukautisten puuttuminen
• hammaskiilteen vauriot
• turvotus, etenkin kasvoissa ja vatsassa
• matala verenpaine (useamman vuoden ollu...)
• hidastunut sydämen syke
• sydämen rytmihäiriöt
• alhainen ruumiinlämpö
• lihasten heikkous ja kouristukset
• masennus ja alakuloisuus (jeps...)
• väsymys ja haluttomuus (jeps...)
• väsymättömyys ja yliaktiivisuus
• mania, sairaalloisen kohonnut mieliala
• sairaalloinen kiinnostus ruokaan
• sairaalloinen kiinnostus painoon
• sairaalloinen lihomisen pelko
• sairaalloinen kiinnostus liikuntaan
• unettomuus ja muut unihäiriöt (jossain määrin...)
• täydellisyyden tavoittelu
• ahdistus- ja paniikkioireet (harvemmin...)
• viha ja inho itseä kohtaan
• nälän (ja janon) tunteen kieltäminen (jeps...)
• nälän (ja janon) tunteesta nauttiminen (jeps...)
• julkisen syömisen välttely (jeps...)
• ruuan kerääminen ja piilottelu
• hallitsematon syömiskäyttäytyminen
• sosiaalinen eristäytyminen (ehkä?...)
• avusta ja tuesta kieltäytyminen (joo...)
• sairauden kieltäminen (joo!...)

Aamuahdistus

Näin viime yönä ihan kamalaa unta. Tai ei uni sinänsä kamala ollut, muttei ollu kovin kiva herätä ahdistukseen. Pelkoon, että kun käännyn sängyssä tai avaan verhot, joku oikeesti ampuu mut. Mun uni siis meni kuta kuinkin näin:
Jouduin johonkin jengitappeluun ja mua ammuttiin monta kertaa kumpaankin reiteen ja puukotettiin rintaan. Lähettiin jonkun kaverin kaa karkuun, mä hädin tuskin tajuissani ja päädyttiin johonkin pellolle. Aikamme odotettua, joku maanviljelijä sattu kulkeen ohi ja tuli jutteleen, mutt ei uskonu tarinaa tappelusta ja iski mun veitsellä viel kaks kertaa rintaan. Ihan vaan tarkistaakseen, ett se on oikeesti verta mitä veitseen jäi. Ei uskonu sittenkään, piti teinityttöjen ansana ja lähti meneen. Mulle alko tulla muistikatkoksia... Jotenkin päädyttiin sen kaverin kaa johonkin random kerrostaloon jonka asukki poikansa kanssa onneks ymmärsi hädän ja saatiin ambulanssi paikalle. Uni loppu siihen ett pääsin sairaalaan ja mun ois ite pitäny ilmottaa äitille ettei oo huolissaan, mutt se ei onnistunu koska äiti ei oo facebookissa.

Yleensäkin kun nään jotain outoja unia, katon ihan uteliaisuuttani mitä unikirja kertoo niitten merkityksestä. Melkeinpä yhtä usein merkitykset on ihan hyviä, kamalat tapahtumat ennakoi jotain kivoja(kin) juttuja. Toisin kumminkin oli ton unen kohdalla. Katoin mm. ammutuksi tulemisen (vakava sairaus), tyttö (henkilökohtaisia ongelmia), tappeleminen (vastoinkäymisiä tunne-elämän alueilla), veri (riitoja perheen tai ystävien kanssa), sairaala (unennäkijä on työn uuvuttama ja huolehtii liikaa asioista joille ei voi mitään) sekä ystävän sairastuminen/loukkaantuminen (sairauksia unennäkijän perheeseen). Ja voitte vaan arvata, kuinka ahdistus "helpotti"...

Pelot

Oli kuinka lapsellista tahansa, mä pelkään ukkosta. Sitä rytinää ja mahdollisia tulipaloja. Mä pelkään myös hämärää. Täys pimeys on ok, mutta ei hämärä missä on kaikenlaisia varjoja. Korkeiden paikkojen pelkääminen on kai ihan luonnollista. Pelkään, että joku vahingoittaa mua fyysisesti (esim.ampuu) sillein etten saa mistään mitään apua. Pelkään hidasta, kiduttavaa kuolemaa. Pelkään kontrollin menettämistä. Sitä, että en herättyäni muista mitä on tapahtunu tai heittäytymistä tunteiden vietäväks. Lisäks oon alkanu pelkään kissoja, sillä ne jotenkin vaistoo mun olevan allerginen ja tunkee syliin. Pienikin väärä liike niin saa tuntea terävät kynnet jossain päin kehoo.

Uskon, että meistä kaikki pelkää jotain. Ihan yhtä lailla kun meillä kaikilla on ne omat suosikki- ja inhokkijutut, meillä kaikilla on pelkoja. Isoja, pieniä, yksittäisiä tai monia. Täysin ymmärrettäviä tai ihan aiheettomia. Ne kuuluu osaks ihmisyyttä, ihmistä. On osa elämää. Ja parhaitenhan peloista pääsee kohtaamalla ne.