11+4 faktaa

Blogimaailmassa pyörii haaste jossa pitää kertoa itsestään 11 faktaa, vastata yhtä moneen kysymykseen ja haastaa seuraavat 11. Mulle ei oo kukaan haastetta heittäny, mutta käytinpä silti aikaani miettien faktoja. Sellaisia faktoja, mitkä ei ehkä ois ihan itsestään selvyyksiä.

1. Mulla on joku ihme pakkomielle rikkoa kaikista mustekynistä ne nipsut. Vaarassa on myös lyijytäytekynät yms.

2. Tykkään pestä hampaita suihkussa ollessa.

3. Oon "keränny" pinssejä ikäni. Tän hetken saalis 116.

4. Musta tuli täti 6-vuotiaana.

5. Nyt kun mun hiukset on lyhyet (siili), oon alkanu tykkään pään silittämisestä.

6. Pelaan joskus lautapelejä itteeni vastaan. 

7. Haaveilisin hortonomin ammatista, mikäli ei ois allergioita.

8. En oo nähny Taru Sormusten leffoja enkä yhtäkään Bond-leffaa kokonaan.

9. Oon ekaluokkalaisesta lähtien keränny lehdistä kuvia ja tekstipätkiä "leikekirjoihin"

10. Tykkään lasinpesunesteen tuoksusta.

11. Joskus 4-5 vuotta sitten sain etiäisen, että mulla tulee oleen syöpä. En tiiä pitääkö paikkansa, mutta oon ainakin hyväksyny ajatuksen jo.

12. Ois kiva osata korjata autoja.

13. Pidän omaa sydämen sykettä ällönä.

14. Pelkään edelleen ukkosta.

15. Tykkään olla kotona kun posti tulee.

Tuon 15. kohdalla lopetin miettimisen, johan siinä muutama "ylimääräinenkin" fakta tuli. Kysymyksiä en oo tosiaan keltään haasteen mukana saanu, mutt jos joku sellaisia tahtoo esittää niin vastailen kyllä. Enkä haastakaan ketään, tehköön ken haluaa.

Kerta se on ensimmäinenkin

Torstai-iltana olin viihdyttämässä itteeni rap illassa. Esiintyjinä oli Kymppilinjasta tuttu Janne Orden, Daco Junior ja Uniikki-ja meno tietenkin sen mukaista. Olin onnistunu hankkiin itelleni lipun, millä pääsi jo puoli tuntia muita aiemmin sisälle ja vaikka alkuillasta harmittikin, ettei kaveri tullu paikalle, yksinäisyys karisi kun vauhtiin pääsi. Ja kyllähän sieltä muutaman sadan ihmisen joukosta jokunen tuttu loppuen lopuks löytykin. Yöllä säästin bussirahatkin, kun Ässä tuli ystävällisesti hakeen kotiin.

Perjantaina kulutin aikaa siivoillessa ennen kun sain Jonnan kaverikseni. Tehtiin pizzat ja valmistauduttiin illan sateenkaaren kirjaviin bileisiin. Kympin nurkilla lähdettiin liikenteeseen eikä tälläkään kertaa tarvinu menoon pettyä. Yhen kaverin kaa oltiin sovittu ett nähään bileissä, mutt loppuen lopuks ei sit sen kaa kauheesti ehditty viettää aikaa. Uusia kavereita löyty ja lähdettiinpä sitte viel jatkoillekin toiseen baariin.

Pari tuntia nukuttua tuli juteltua norjaa tuli juteltua wc-ankan kaa, mutta hei c´moon, se oli mun tähän astisen elämän eka kerta. Jonnalla ja mulla oli sovittuja menoja joten ei auttanu jäädä sängyn pohjalle krapulaa paranteleen vaan lähettävä kotio pakkaan kamoja ja bussilla Forssaan.

DJ ilmoitti olevansa keikalla viisnepassa, mutten saanu sinne ketään kaveria seuraks. Lähin kumminkin liikenteeseen isosiskon, sen miehen ja niitten kavereitten kaa. Kerta sekin ensimmäinen vaan tuskin viimenen. Suuntana oli Aarne Tenkasen keikka Koskenniskassa, mutta jokunen kuppila ehdittiin ennen sitäkin kiertää. Kiitos kesäaikaan siirtymisen, pilkku tuli yhtäkkiä yllättäen...

Sunnuntai menikin sit nukkuessa. Yhen aikaan heräilin, söin ja suunnittelin leffamaratonia-vaan eipä siitä mitään tullu, kun nukahdin pariks tunniks päikkäreille. Illaks oli taas pyydetty bileisiin, niihin mihin en lauantaina lähteny, mutt päätin käydä vaan kahvilla DJ:n luona. Kahvittelu veny useempaan tuntiin, mikä sinänsä oli vaan hyvä. Iskä oli ostanu mulle Cheekin keikalle lipun, mutta krapulakiirelähdössä olin unohtanu sen Lahteen enkä tietenkään kehdannu asiaa myöntää. Joo joo, olin keikalla, mahtava meno ja sielt sit menin tohon kaveria moikkaan, joo joo... Oikeestihan siis pelattiin kaverin kaa korttia ja katteltiin telkkaa. Vaihdettiin kuulumisia, kun ei varmaan vuoteen olla nähty sillein ett molemmat on ollu selvin päin.

Tänään otetaan iisimmin, ei oo muita suunnitelmia kun palata kotiin jossain vaiheessa. Pääsiäisestä jäi hyvä maku, tää oli just sitä mitä kaipasinkin. Uusia kavereita, vanhoja kavereita, rentoa chillailua, kreisiä bailaamista,... Vois kuvitella, että tällä jaksaa vähintäänkin kesälomaan saakka-eihän siihenkään oo enään kun kaks kk. Tai sitt ei jaksa.

P.S. Tortaista ja perjantaista on kyllä kuvamateriaalikin, mutt kameran usb-piuha on kotona...
P.S.S. Pääsin halvalla; kaikki biletys vaan 33,50e yhteensä ;)

Lopun alku vaiko alun loppu?

Väistämättä mäkin oon joutunu miettiin mun ja V:n "juttua". Onko missään mitään järkee tai mikä ois järkevintä. Muutaman kerran oon oikeesti itkeny ikävää, mutta varmasti vielä useammin kokenu mustasukkaisuutta. Kamalan vaikeaa sellanen, kun ei olla suhteessa mutta tietää toisella olevan mun lisäks joku muukin. Kuka on kolmas pyörä ja missä, miten. Suhteessa pystyn hyvinkin pitkälle olla olematta mustasukkanen, mutta nyt se on vaikeeta. Jatkuvasti ajattelen, onko ne kaks yhdessä ja jos ovat, niin mitä tapahtuu.

Vaikka ikävä on kova, en varmaan koskaan oo ikävöiny ketään näin paljoo, aloin miettiin onko meidän kovin fiksua nähdä V:n kanssa nyt pääsiäisenä. Kerroin rehellisesti ajatuksistani ja muutaman päivän pohdinnan jälkeen olin tänään saanu vastauksen. Ei nähdä. V saa nyt keskittyä täysin miekkoseensa.

Vaikka idea oli alunperin mun idea, ehkä fiksuin ratkasu, en jotenkin sisäistä sitä viel. Kolme viikkoo oon suurin piirteein laskenu päiviä seuraavaan tapaamiseen ja yhtäkkiä sitä ei sitten ookaan. Yhteyttä pidetään ja koitetaan olla kavereita (siis pysyä niissä "kaverirajoissa")... Tällä hetkellä mä vaan odotan perjantaita, Setan bileitä ja sitä että saan humaltua ilman huolta huomisesta. Tarvin irtioton arjesta, edes hetkeks ja vaikka siihen ei oikeesti oiskaan varaa.

Kalenterityttö

"Oon sulle fantasiaa, pelkkää unelmaa
kalenterityttö jota tuijottaa
Oon sulle fantasiaa, turhaa unelmaa
päiväunien kohde jota rakastaa..."

Karikko

Jokusen kirja-arvostelun ehdin lukea ennen kun ite tartuin Seita Vuorelan Karikko-uutuuskirjaan. Kirjailijan aiemmat teokset ei oo oikein napannu joten suhtauduin varauksella myös tähän. Jo muutaman sivun jälkeen sain myöntää että poikkeus vahvistaa säännön, myös tässä asiassa. Ennen, kun varsinaiseen tarinaan edes päästiin, oli joka paikkaan juokseva Mitja-poika jo herättäny uteliaisuuteni. Puhumattakaan tarinaa tukevasta, hieman ehkä epäselvästäkin mustavalkokuvituksesta.
Kirja alkaa Mitjan, tämän veljen Vladimirin ja heidän äitinsä saapuessa Land´s End Camping-leirintäalueelle. Itse tarina tosin on alkanut jo joitakin viikkoja aiemmin. Perheen asuntoauto "yllättäen" hajoo eikä kesälomareissua voidakaan jatkaa niin nopeasti, kun alunperin oli suunnitelmissa. Vladimir viihtyy elokuviensa parissa ja äiti löytää pian seuraa paikallisesta huoltomiehestä. Mitjalle jää siis aikaa juoksennella ympäriinsä.

Pian Mitja törmää vaalea-asuiseen tyttöön. Tämä mystinen tyttö väittää tietävänsä kuka Mitja on ja pyytää tätä tulemaan Hotelli Horisonttiin. Hotellia etsiessään Mitjalle tulevat tutuksi rannalla asuvat hylkypojat. Keitä he oikein ovat? Mistä he tulevat? Mikä olennaista; mihin he menevät? Tarina on imaissut sisäänsä...
Kerronta on koko kirjan ajan sujuvaa ja jännittävän paikan tullessa muistellaan hetki kohtalokasta päivää Siilolla tai hypätään katsomaan miltä tapahtumat näyttää tärkeää tehtävää suorittavan tytön silmissä näyttää. Kertojan vaihtuessa myös kirjoitustyyli vaihtuu, joten on helppo pysyä tarinassa mukana.

Esimerkki kuvituksesta

Oon tosi huono ylipäänsä suositteleen kirjoja mitenkään kenellekkään... Tässäkin tapauksessa kaikkien tulisi saada tietää mitä Siilolla tapahtu tai mistä se Hotelli Horisontti lopulta löytyi. Kuka on kuollut, kuka elävä ja kuka ehkä jotain siltä väliltä. Ihan nuorimmille ja herkimmille lukijoille kirjaa ei kumminkaan voi suositella.
Itse en tiedä voinko kuunnella enään PMMP:n Lautturi-biisiä taikka Sir Elwoodin Hiljaiset värit yhtyeen Viimeisellä rannalla-biisiä samalla "huolettomuudella" kuin ennen tän kirjan lukemista.

"...Me ollaan piilossa viimeisellä rannalla
Eikä kukaan meitä enää etsi, tää on tyhjä ja loputon leikki
Ja vain tuuli kuiskaa: "kaikki pois piilostaan"..."

Loppuunmyyty!

Keneltäkään tuskin jäänyt kuulematto Cheekin Hartwallien keikkojen huippumenestys. Ensimmäinen syyskuinen keikka myytiin loppuun noin tunnissa ja tänään toisen vastaavan keikan liput myytiin loppuun 20 minuutissa. Huh huh, ei siinä voi artisti olla muuta kun ylpee itestään. Hartwallille jokunen ihminen tosiaan mahtuu...

Kuva: Google

En kiellä eikö ois ollu mahtava päästä tonne Hartwallillekin, mutta mä ennemmin nautin Cheekistä halvemmalla. Viime syksynä kävin kahella ilmaiskeikalla ja nyt pääsiäisen aikoihin olevasta keikasta maksoin 20e. Plus sitte tietenkin Summer Up, missä Cheek esiinty viime vuonna ja esiintyy näemmä tänäkin vuonna. Kahden päivän lippu tuntuu tyyriiltä, 65e+postikulut, ei siitä kumminkaan jää yhdelle keikalle enään paljon mitään hinnaksi.

Nyt prkl!

En tiedä missä vaiheessa tää taas lipsahti tähän, että oon joka päivä koneella. Jos en meinaa keksiä itelleni tekemistä, niin tuun koneella-ja tänä aamunakin tajusin viettäneeni monta aurinkoista päivää neljän seinän sisällä. Koneella. Jatkuvasta koneella istumisesta tietenki tulee seurauksiakin, aina niin ihanat niska-hartisäryt ja oikean ranteen jonkin sortin virheasennot. Viime yönä valvoin kipujen kaa johonkin puol kahteen eikä edes kauratyyny-ystävästä tuntunu olevan apua.
JOTEN jälleen kerran päätän, etten ole koneella kuin kaksi kertaa viikossa. Se kyllä riittää. Maanantaisin koulun jälkeen ja loppuviikosta toisen kerran, max. 3h kerrallaan ja lopetan viimeistään klo 18. Päätöstä helpottaa tänään huoltoon lähteny puhelin, vanhalla varakapulalla kun on ihan turha edes yrittää lukea sähköposteja tai facebookkailla puoliin öihin.

Google kertoo

Viihdytin itteeni kirjottamalla googlen hakuun kavereiden nimiä ja kattomalla mitä löytyy.

Kettu asuu Oulussa, harrastaa tokoa Hukan kaa, pitää blogia ja omistaa bretoniuroksen. Kyllä. Myös vanhaan blogiin löytyi linkki, kuvahaku ei osunu oikeaan.

En muista millä nimellä herra X, A, on täällä aiemmin kulkenut... Hänestä kumminkin löytyi muutamakin lehtijuttu aikaisemman asunnottomuuden puitteissa ja muutama hilpeä kuva.

V:n vanhemmat kenties omistaa erään yrityksen, sain varmistuksen missä hän on ite töissä ja löysin haastattelun menneestä Turkin reissusta. Kuvahaku tuotti tulosta, oikein mukavasti.

Koska Google kertoo suhteellisen paljonkin, olihan se katottava mitä musta kerrotaan. Harmi vaan, että on niin yleinen nimi, vakiohaulla ei löytyny mitään tuttua. Kuvahaku löysi yhden oikean kuvan, kertoen pakastimen hankintasuunnitelmista. Se_perinteinen nimimerkillä löytyy sitten enemmänkin...

Pamalaton jumaus

Kattelin kaikessa rauhassa illan toista elokuvaa, Veljeni Leijonamieltä, kun se alko. Kamala rytinä minkä ihan ensimmäisen ajattelin kuuluvan yläkerrassa, joku siellä vaan taas tuttuun tapaan siirtelee huonekaluja. Rytinän jatkuessa iski epäilys, ei kukaan saa oikeesti tollasta ääntä huonekaluilla aikaan, ei kukaan siirtele niitä näin kauaa. Vaihtoehto kaks, kun kerran Hennalan varuskunta-alueen lähettyvillä asun, niin siellä on sitten astetta rajummat sotaharjotukset menossa. Pari piipaa-autoa ja jo mielen valtas hervoton paniikki siitä että tää talo palaa. Ylemmät kerrokset rytisee palon edetessä, miksei kukaan oo jo huudella rappukäytävässä. Kännykkä käteen ja ikkunaan, jos vaikka pihasta heijustuis loimuavat liekit. Muutaman kerran ehti linja tuutata ennen naapuri vastas ja johan siinä ajassa mulle selvis tilanteen todellisuus. Salpausselän kisat tuli tältä vuodelta päätökseen ja perinteisesti kaupunki laitto muutaman tuhatlappusen taivaan tuuliin ilotulituksen merkeissä. Naapurilla oli naurussa pitelemistä, kun selitin "hätäni". Mä taas itkin, enemmän varmaan helpotuksesta kun enään hysteriasta.
Selkeästi siis kaksi leffaa samalle illalle liikaa, muutenkin kun tapana on tehdä pään sisällä kärpäsistä härkäsiä. Sen lisäks että pelkään ukkosta, taidan nyt pelätä ilotulituksiakin. Onneks vuodenvaihteeseen on vielä aikaa..

Papanmakkaraa ja letkeä viikonloppu

Eilen lähin vähän yllättäen käymään veljen perheen luona Turengissa. Ikävä oli kaivertanu jo pitkään, varsinkin jo 3 vuotiasta kummityttöä kohtaan... Ei tainnu oikein kellekkään selvitä mitä pikkuneitien vessareissulla tapahtu, mutta mun tehtäväks jäi hakea pienimmäinen pois eteisestä ja siinä sylissä se sitten viihty pitkän aikaa. Ensin kai jatkaen eteisessä aloittamaansa mökötystä ja myöhemmin muistaen taas vierastaan. Väliäkö sen. Myöhemmin sitte alettiin kaikki yhdessä iltapalalle ja tuoreiden sämpylöiden päälle oli tarjolla mm.meetvurstia. Muksut kutsu sitä papanmakkaraks ja mä totta kai (ehkä tyhmänä?) kysyin selitystä nimitykselle. Aikuisilla sitä ei ollu, mutta muksut keksi että makkara on tehty papasta, papan lihasta. :D

Iltasella olin sitten kymmenen jälkeen takas kotona ja jokusen tovin viestittelin V:n kaa, suunnitellen pääsiäistä ja muutenkin kuulumisia vaihdellen. Vaikka nukkumaanmeno venähti ja sen myötä tän aamun herääminenkin, mulla riitti energiaa. Johtuen ehkä siitäkin, kun tän päivän opetus peruttiin-muuten ois päässy kaheksaks tunniks metsäretkelle, huoh... Virtaa riittäessä oon siivoillu ja päivittäny kaikenlaisia mukavia listoja (luettavat kirjat, katottavat leffat,...). Kohta puoliin siivous todennäköisesti jatkuu kellarin puolella ja illan suunnitelmissa on kotileffailta kera poppareiden. Omaa aikaa ilman velvoitetta tehdä mitään. Koko tämä päivä ja vielä huominenkin. Ihanaa!