Itsenäisyysajatuksia

"Niin tyttörukka pienoinen, mihin katosikaan kaikki kultainen
vuodet vierivät jättäen sut oven taa, se kiinni paiskataan
Niin tyttörukka pienoinen, mihin katosikaan kaikki kultainen
vuodet vierivät jättäen sut oven taa, se kiinni paiskataan"

Kuinka paljon onkaan tapahtunu sen jälkeen kun toissa kesänä tuli tieto, ett pääsen Lahteen kouluun. Lyhyesti sanottuna oon löytäny oman alani ja itsenäistyny. Noihin kahteen kohtaan vaan sisältyy paljon kaikkee muutakin; kokonaan uuteen kaupunkiin tutustuminen ja lempparipaikkojen löytäminen, täysin tuntemattomien ihmisten ympäröimänä kotiutuminen, periaatteessa kolme muuttoa,...

Ihan koulun alussaha mä asuin jokusen viikon yhen perheen parin neliön vaatehuoneessa. Parempihan se oli kun ei mitään, rahat ei ois riittäny kauaakaan kulkeen Hämeenlinna-Lahti väliä. Lokakuun alussa muutin sit ensimmäisen varsinaiseen kotiin, alko ruuanlaiton ahkera opettelu ja piti alkaa miettiä enemmän miten omasta kodista huolehditaan. Jatkuvasti tuntu etten tuu pärjään, miksei tätäkään oo kerrottu ennen. 

Vähitellen kumminkin ruokaa oppi tekemään (tarpeeksi) ja ennakoimaan erilaisia asioita. Oppi maksaan laskut, tiskaan ennen kun tiskit homehtu. Kun kukaan ei ollu enään kattomassa perään, sitä tunsi ittensä vapaaks-kunnes todella ymmärsi kaiken vastuun. Ei koulussa voinu vaan olla käymättä vaikka ite pystyinkin allekirjottaan poissaolot. Ite oli kuumeisena lähettävä apteekista hakeen lääkkeitä, käytävä kaupassa mielellään vähän ennen kun jääkaappi ammotti tyhjyyttä.

"sä heräät huomaamaan
sinä selvisit ja kelpaat kelle vaan"

Hyvän mielen perjantai

Eilen koneella istuessani tein Ruohonjuuri-kauppaan tilauksen. Postitettavaks lähti pesupähkinöitä, ekologista shampoota ja herkkuhetkiin tummasuklaakuorrutteisia kirsikoita. En tiiä mitä ihmeen pikatoimitusta ne käyttää, kun tossa parisen tuntii sit tuli viesti ett paketti on noudettavissa. Toinen mitä eilen "shoppailin" on uus liittymä ja puhelin. Prepaid-liittymän vaihto laskutettavaks kävi yllättävän helposti ja Tele Finlandin valikoimista löytyikin miellyttävä kapula. Uus puhelin ja rajattomat tekstarit, puhelut ja netin sisältävä paketti maksaa ainoastaan 12e/kk!

Tuleva, puolikosketusnäytöllinen kapula

Kouluviikko päätty niin kutsuttuun tappopäivää; samalle päivälle ajoittui kaksi koetta, oppimistehtävän palautus sekä esitelmän pito. Meidän n.16 hengen luokasta ainoastaan kaks sai hygieniapassin ja mä olin yllätyksellisesti niistä toinen. En ollu lukenu yhtään ja osa kysymyksistä oli ihan hepreaa. Toinen kokeista liittyi työ, terveys ja toimintakyky-kurssiin eikä riemulla ollut rajoja koetilanteessa. Kysymyksenä kun oli mm.

Tuskinpa...
a)...tarvitsen ystäviä mikäli olen vahva
b)...tarvitsee liikuntaa, jos liikkuu muuten
c)...tarvii pohtia eilistä

Nyt voikin huokasta helpotuksesta, paljon stressattu päivä on ohi ja työssäoppiminenkin viikkoa lähempänä. Maanantaihin jatkuvan viikonlopun aikana aattelin kokeilla vaniljakreemipullien leipomista, vaihtaa kukkasille mullat, hyödyntää mainoksia biopusseiksi sekä vierailla Hyvinkään kaverilla. Sopivan vauhdikas mutta rauhallinen viikonloppu siis tiedossa.

Treffit nro.1

Tänään olin treffeillä erään miekkosen kanssa. Pidin mielessä eilisen 20 minuutin teorian, mutt yli tunnin kahvittelunkaan jälkeen en oo varma mitä aattelen. Ulkonäöllisesti ei mitään vikaa (siis muuta kun ajamaton parranalku), suht korkea koulutus ja kohteliaskin osasi olla. Kyseli aktiivisesti ja hyvän maun rajoissa asioista eikä edes asu kaukana, noin parin kilsan päässä.
Kolahdusta ei kumminkaan kuulunu. Tuntu ett joka kysymykseen sain vastata ei/en (ootko lukenu sitä kirjaa, entä kattonu tätä leffaa,..) ja vaikka netissä oltiinkin jonkun verran viestitelty, olettamukseni oli ett oon lukiossa. Ehei! Toisaalta, en ite ees muista mikä tyypin nimeä...
Mitään suuria ennakko-odotuksia ei ollu joten en joutunu pettymäänkään. Jatketaan kenties kaverilinjalla, mutt erilaisten maailmojen takii meistä tuskin mitään kummempaa ikinä tulee. Eikä mulla edelleenkään oo kiire suhteeseen, oli kyseessä minkälainen veto tahansa...

20 minuutin teoria

Tossa Hämeenlinnasta tullessa lyöttäydyin junassa armeijapukuisen jätkän seuraan ja ihan suoraan ilmotin ett me kävellään samaa matkaa. Mä siis asun ihan Hennalan varuskunnan vieressä eikä kauheesti tossa kymmenen jälkeen (illalla) kiinnostanu kävellä yksikseen. Eihän varusmiespalvelusta suorittava poitsu voi tehä mitään pahaa, eihän?
Matkaa rautatieasemalta Hennalaan on sellanen parisen kilsaa ja siinä kävellessä ehtii jutustella jos jonkinlaista. Kahenkytä minuutin, jokseenkin reippaan, kävelyn jälkeen tiesin kyllä ettei tyyppi oo mikään erikoinen. Kyllä siinä sen verran ehti toiseen tutustuun-ja jos tilanne ois ollu toinen, oisin voinu jopa pyytää joku ilta kahville.
Niinhän se tosin on ettei voi antaa jos ei otakaan. Eli mikäli en kyseisen tyypin seuraan ois tunkenu, oisin varmaan harmitellu ohi sormien mennyttä mahdollisuutta myöhemmin. Ja olisin kenties taksihinnan verran köyhempi...

Elämän pieniä suuria iloja

Viime viikolla sain ekan virallisen keikan MLL:n kautta ja nyt vierailenkin saman perheen luona väh. kerran kuussa. Kiva päästä välillä hoitaan lapsia-ja mikä parasta, sain vähän lisää vakituisia tuloja.

Perjantaina tulin siihen tulokseen, ett jätän erään kerhon vetämisen. Mulla ei vaan yksinkertasesti voimat riitä joka paikkaan ja suoraan sanottuna voin sanoo ettei työyhteisökään ollu mitenkään kannustavimmasta päästä.

Äsken taas sain aikaseks varattua ajan hierontaa. Jos vuoden kiukutelleeseen lapaan nyt saatais joku tolkku, läheisilläkin menee hermot kun pakko on välillä pyöritellä paukkuvia hartioita auki. Hintaa ekalla hieronnalla on ihan ok 20e.

Näitten lisäks oon nyt päättäny arjen helpottamiseks hankkia pakastimen sekä viihdykkeeks telkkarin. About vuoteen mulla ei siis oo telkkaa ollu ja uudesta kodista ei oo muutamaan kuukauteen pakastinta löytyny. Ihana saada jotain ekstraa, jotain minkä voi hankkia omasta palkasta eikä tarvi muilta rahaa lainailla.

Tällasiä pikakuulumisia tällä kertaa, loppuviikosta varmaan palailen paremmin ruudun ääreen kun vietän nelipäivästä viikonloppua. 

ABC

Elämän voi muokata myös aakkosiin, tähän tyyliin:

Ajokortti
Tällä hetkellä tuntuu ettei ajokortin ajamisesta viime syksynä ollu mitään hyötyä, omaa autoo kun ei oo ja esim. kesätyöllistymiseen ei näyttäny vaikuttavan mitenkään
 
Banaanit
Pienempänä en tykänny yhtään banaaneista, en voinu sietää niitä missää muodossa mutt pari vuotta sit tykästyin. Nykyään on harvassa ne hetket ettei kotoo löytys niitä

Camsu
 Best of the best koulukaveri

Delfiinit
Aivan ihania eläimiä joihin haluisin joskus tulevaisuudessa tutustua vielä lähemmin

Elokuvat
Ei oo parempaa keinoo irtautua joskus ahdistavastakin arjesta kun kattoo joku parin tunnin pätkä joko kotona koneelta taikka rahatilanteen salliessa leffateatterissa

Forssa
Mun syntymäpaikka ja toinen rakkaista kotikaupungeista-vaikka aika kuollut paikka onkin

(G)

Hämeenlinna
Kaupunki missä oon lähes koko ikäni asunu, siis Forssan ohella toinen kotikaupunkini.

Iskä
Sellanen elämän tukipilari, pysyy vakaana paikallaan vaikkei meillä kauheesti mitään puhuttavaa tms. oo. Jotenkin mun murrosiän jälkeen ollaan oltu erillään.

Juna
helpottaa kavereiden, vanhempien ja sukulaisten näkemistä

Kummityttö
ehdottomasti tärkein ihminen mun elämässä

Leikekirjat
Oon pitäny leikekirjoja varmaan ekalta luokalta asti ja niitä onkin kertyny jo jonkin verran

Mustikka
on noussu yheks mun suurista herkuista mansikka-allergian puhkeamisen jälkeen

Nenäliinat
flunssasena tietenkin suuri apu, mutt mä kannan muutenkin mukanani sillä ei oo yks eikä kaks kerta kun alan ihan yhtäkkiä itkeen yhtäkkiä

Omena
päivässä pitää lääkärin loitolla ;)

Postimerkit
auttaa kuljettaan postia rakkaimmille-niillekkin joita näkee liian harvoin

(Q)

Raappana
Kyseisen artistin sanotuksista löytyy melkeimpä mihin tahansa tilanteeseen sopiva biisi eikä esiintymiskyvyissäkään oo haukuttavaa

Sisarukset
Iso osa mun perhettä <3 b="b">

Tatuoinnit
Mun mielestä tatuoinnin ei sovi kaikille enkä tykkää yhtään sellasista joilla on keho täys mustetta. Tatuoinneissa pitää olla joku idea, tarina, merkitys,...

Ukkonen
Viime kesänä opin oleen öisin välittämättä mahdollisesti ukonilmasta; ennen meni kaikki yöt paniikissa valvoen

Varvassukat
Hauskat mutta ei mulla jatkuvan käytön takii kestä kauaa

(W)

Xylitol
Syön lähes jokaisen lämpimän aterian jälkeen purkkaa ja terveyssyistä oon siirtyny täysin xylitol-merkittyihin

Yöuinti
Lämpimänä kesäyönä, järven ollessa peilityyni tai lähellä sitä, mikään ei oo ihanampaa. Yöuinnilla, hiljasuuden ympäröimänä sitä unohtaa helposti kaikki mieltä painavat jutut

(Z)

(Å)

Äiti
Kliseisesti sanottuna; ilman äitiä ei ois muakaan

Ötökät
Varsinkin kaikki purevat/pistävät on inhottavia

Tasa-arvon nimissä

Alkusyksystä koulussa heräs keskustelua armeijasta. Etenkin naisista armeijassa. Luonnollisesti joukossa oli niitä jotka vastusti ajatusta sekä niitä kenen mielestä naiset on ok armeijassa. Joku sitte heitti ilmoille kysymyksen: Mitäpä jos naisille ois armeijan sijaan pakollinen lottapalvelus? Lottapalvelus muotoutukin äkkiä muistuttamaan enemmän lähihoitajakoulutusta; onhan rintamalla olevien naisten esim. osattava hoitaa eri haavatyyppejä.
Tietenkään ei oo reiluu ett ainoastaan miesten elämästä menee puolesta vuodesta vuoteen armeijassa. Toisaalta, onko tää maailma muutenkaan niin reilu tai tasa-arvoinen. Palkkauksessa miesten euro on naisten 80snt. Naiset kantavat lasta ensin 9 kuukautta mukanaan ja synnyttävät. Jatkokoulutukseen hakiessa saat enemmän pisteitä jos edustat vähemmistösukupuolta. Näitä esimerkkejä piisais vaikka kuinka paljon, millon miehet ja millon taas naiset pääsevät (muka) helpommalla.
Varsinaiseen aiheeseen palatakseni; jos molemmille sukupuolille olis nyt sit tollanen pakollinen koulutus, mä valitsisin ennemmin armeijan. Ennemmin mä puolustaisin kykyjeni mukaan isänmaata, kenties kuolisin nopeesti, kun kattosin päivästä toiseen haavottuneita. Kuuntelisin niitten houruiluja, säälisin raajoja menettäneitä. jne.

Maastokuvio Googlesta

Miksei meillä?

Viime viikonloppuna olin tosiaan Hyvinkäällä yhen kaverin synttäreillä. Mä en kotona asuessani ikinä saanu järjestää mitään bileitä eikä oo ees puhuttu ett äippä ois lähteny siks ajaks pois kotoo, kun oli jotain pienimuotosia kaverisynttäreitä naperona. Jossain vaiheessa iltaa kaverin porukat tuli kylältä takasin, heitti läppää siinä muitten joukossa ja painuivat nukkuun. Eivät millään tavallaan häirinny, päinvastoin, ja mikä oli ehkä hienointa, ei millään tavalla nolannu juhlakansaa. Tai ei ainakaan mun mielestä.
Jäin sit melko luonnollisesti yöks ja aamulla heräsin keittiöstä kuuluvaan rupatteluun. Jotenkin niin kotoisaa-vaikka hetkee myöhemmin tajusin ett tuskin koskaan oon kotona heränny tolla tavalla. En ainakaan muista ett äippä ois yksinään jutellu-ja jos muistasin, ehkä pitäis huolestua. Iskällä vuorostaan herään useimmiten sen ja R:n riitelyyn...
Sängystä ylös könyttyä, pirteempänä kun pitkään aikaan ja ilman krapulaa, aamupala pöytä odottelikin jo puuroineen. Mitä? Harvemmin me äitin kaa ees kerettiin aamupalapöytään samaan aikaan-ja jos puuroo halus, niin se joutu kyllä ite keittään. Sillonkin oli tarjolla vaan Elovenan pikapuuroja...
Vaikka oma koti onkin paras paikka, saa tehä asioita just oman pään mukaan enkä haluis ees vaihtaa mun porukoita toisiin, välillä sitä tahtomattaan tulee verrattua. Miks noilla tehään noin, miksei meillä tehä tätä.

Kadonneen jäljillä

Jokusia vuosia sitten, viimeks varmaan 2-3 vuotta sitten, olin iskän ja Ärräpään kaa mökkeilemässä Koivikkoranta-nimisessä mökkikylässä. Siellä kulki aika lailla saman vakioperheet ja ystäviä riitti joka kesä. Sillon ei tiedetty mistään facebuukeista-tai siitä ett se ois kenties vika kesä kun mä ko. paikassa käyn. Vannottiin vaan lapsen viattomuudella seuraavanakin kesänä näkemistä...
Nyt on siis menny muutama kesä etten oo ripareitten takii mökkeileen päässy-ja tänä kesänä mua ei ees kysytty mukaan. En kyllä varmaan ois tajunnu lähteekään sillä olin just sen viikon Oulussa. Noh, nyt kun mä tulin pikavisiitille (=yhdeksi yöksi) iskälle, sain kuulla monen mutkan kautta entisaikojen mökkikavereiden jääneen kaipaamaan. Ovat olleet useampaan kertaan ollu soittelemassakin-ja tietenkin siihen numeroon mikä ei ees oo käytössä.
Voi itku! Olis tosi mahtavaa nähdä pitkästä aikaa, kertoilla kaikkia juttuja mitä tässä vuosien varrella on tapahtunu. Mulla eikä sen paremmin iskälläkään ei oo muuta tietoo näistä ihmisistä, kun yhteisten mökkiviikkojen ajankohdat ja satunnaiset etunimet. Ei asuinpaikkaa, ei puhelinnumeroita, ei työpaikkoja. Neulan löytäminen heinäsuovasta on mahdotonta.

Ties kuinka monet kerrat on tultu tolta laiturilta hypättyä veteen...

Missä mun kultani, Visani on?

Sano, mis on mun visani, visani hei? Kerro, mis on mun visani, hei hei?
Mis on mun visani muovinen? Kerro, koska mä visani nään? Kerro, koska mä visani nään?
Sano, mistä mä visani löydän? Sano, mistä mä löydän sen?
Kerro, koska mä visani nään? Kerro, koska mä löydän?

Hei, onko korttiani täällä näkyny, jos on vesipisaroit, mä etin sitä just.
Mut emmä löydä ku lappuja pöydält. Pitääks tääl nyt viedä kaikki rahatki köyhält?
Kultakuumees koen tunteiden harmoniaa, ja mielenrauha kaipaa ehdonalaisvalvojiaan.
Enkä tiedä mitä sanoo nyt just, mut mä täyttelen parhaillaan katoamisilmotust.

Sano, mis on mun visani, visani hei? Kerro, mis on mun visani, hei hei?
Mis on mun visani muovinen? Kerro, koska mä visani nään? Kerro, koska mä visani nään?
Sano, mistä mä visani löydän? Sano, mistä mä löydän sen?
Kerro, koska mä visani nään? Kerro, koska mä löydän?

Kun mä haluisin vaan tietää, missä mun visa piilottelee. Toista vuorokautta oon moista jo ettiny.
Viime näkemältä on kai menny jo päivii. Kengät eteisessä on kai aikeissa muuttaa.
Oon jo kolunnu klubit ja kulmakunnat. Ei oo näkyny eikä kukaan oo kuullunakaan.
Mä oon valmis jo vaikka maksaa lunnaat, kunhan viimeinki saisin olla sen kaa.
Tää on kultakuumetta ja kuuhulluut.

Sano, mis on mun visani, visani hei? Kerro, mis on mun visani, hei hei?
Mis on mun visani muovinen? Kerro, koska mä visani nään? Kerro, koska mä visani nään?
Sano, mistä mä visani löydän? Sano, mistä mä löydän sen?
Kerro, koska mä visani nään? Kerro, koska mä löydän?

Eikä ilmotukseen apuu täält löydy, mut mä köyhdyn ku kukka on lakastunu.
En oo stressaantunu, myönnä en ainakaan. Painavaa sanaa ku kultaansa kaivataan.
Kaivan kuvetta vaan taskuist tyhjist. Ai nii, ei oo mitään mihin soittaa.
Ku kaivol viimeks et jättäny numeroo. Toivottavasti vaan et kadulta löydy.

Sano, mis on mun visani, visani hei? Kerro, mis on mun visani, hei hei?
Mis on mun visani muovinen? Kerro, koska mä visani nään? Kerro, koska mä visani nään?
Sano, mistä mä visani löydän? Sano, mistä mä löydän sen?
Kerro, koska mä visani nään? Kerro, koska mä löydän?