Oma Masterchef-haaste, osa 7/12

Masterchef-haasteissa on pitkälti valmistettu päivällisiä, joten kaipasin tällä kertaa jotain vaihtelua. Setämies halusi haasteen paljastuvan jo edellisenä päivänä, joten mitään kovin helppoa en halunnut antaa. Koko perheelle sopiva ja nopeasti valmistettavat iltapalat kuulosti sopivan haastavalta, ainakin omasta mielestäni.

Ensimmäisen vartin aikana valmistui vadelmarahka, lähes sama elementti kuin viime kerralla lettujen kanssa - tällä kertaa vain vadelmat oli sekoitettu kerma-maitorahkaseoksen sisään. Hieman miinuspisteitä itsensä toistamisesta, maku oli kyllä hyvä. Toisena ruokalajina valmistui ruisleipäpitsoja, tonnikalatäytteellä. Molemmat todettiin nämä hieman kuiviksi, pohjalle olisi pitänyt laittaa esim. tomaattipyrettä tai ketsuppia (kuten itse teen). Kolmantena, ja aikarajan tiukimpana, osuutena valmistui paistettua kananmunaa makeilla sipulisuikaleilla, tomaatilla ja tuoreella basilikalla. Tämä oli onnistunein osuus tämän kertaisessa haasteessa, olisin syönyt enemmänkin. Myös meidän 1v tykkäsi! Kokonaisuutena onnistumiselle sanoisin 3/5.

Oma Masterchef-haaste, osa 6/12

Kesäkuun haaste ruokahaaste alkoi näin. Mystisten kupujen alta paljastui vielä mystisemmän raaka-aineet: suola ja sokeri- jotka eivät kuulemma olleet raaka-aineita ollenkaan. Ehkä ei, mutta en vaihtoehdoille muutakaan nimitystä keksinyt... Setämies kokkaa meillä pääosin suolaisia ruokia/päivällisiä, joten hieman yllätyin kun tällä kertaa valitsikin näistä vaihtoehdoista sokerin. Täsmensin vielä, että sokeri käy kaikissa muodoissa, ei ole pakko käyttää juuri hienoa sokeria joka kuvun alta löytyi. Tällaisessa peruskotikeittiössä ei vaan viitsi "esittelyn" takia ostaa kaikkia erilaisia sokeri"lajikkeita" (muscovado, intiaani, ruoko, siirapit,...). Kauppareissu kumminkin mahdollisti puuttuvien sokerilajikkeiden ostamisen.

Annokset muodostui letuista, rahka-kermatäytteestä ja tuoreista marjoista (vadelmia ja mansikoita). Letut ovat meillä harvinaista herkkua - mutta nyt jo toista kertaa haasteessa peräkkäin. Esitin hienovaraisen vihjauksen, että muutakin voisi tehdä. Sokeri, etenkin marjoissa oleva fruktoosi, tuli annoksessa hyvin esille. Suut makeana ja vesi kielellä jäimme odottamaan heinäkuun haastetta.

Oma Masterchef-haaste, osa 5/12

Toukokuun keittiöhaasteessa lähdettiin maailmalle. Ensimmäisenä tehtävänä oli tunnistaa haasteen lippu (aloitettiin helpolla) ja sen jälkeen valmistaa kyseisen maan ruokakulttuuriin sopiva ruoka. Itse pidän ranskalaisen keittiön tietynlaisesta yksinkertaisuudesta. Ainesosia saatetaan käyttää hyvinkin niukasti, mutta ne vähät ainekset sopivat niin hyvin yhteen, että ruuissa voisi kuvitella olevan enemmänkin sisältöä. Ranska on myös kohtalainen viinimaa, kuuluisa juustotarjottimistaan, tuoreista patongeista,...

Metsään meni omat haaveilut, taas. Setämies päätyi valmistamaan kreppejä (lettuja) jauheliha-kasvistäytteellä. Kylkeen pääsi kaupan palvelutiskistä katkarapusalaattia - koska meri? Salaatin päätin jättää omaan arvoonsa, sillä se ei ollut itsetehtyä. Krepit oli ihan kohtalaisia, nälkä lähti, mutta olen parempiakin joskus syönyt... 

Keltainen, ja vähän valkoinenkin, toukokuu

Eräs tuttu kirjoitteli Facebookin puolella sangen vauhdikkaasta toukokuustaan muuttoineen, torakkajahteineen ja asiointipalvelujen haasteellisuudesta Unkarissa asuessa. Tuosta inspritoituneena ajattelin tehdä koonnin omasta toukokuusta, mutta totesin siitä tulevan sen verran pitkähkö että facebookin sijaan tämä lienee parempi formaatti. 

Toukokuu ihmetytti mitä erikoisimmilla sääolosuhteilla: tuli räntää, vettä kuin helteitä koettua. Ulkoilut oli toisinaan vähän niin ja näin, mutta hienojen päivien lukuisat peräkkäiset ulkoilutunnit taisi aika hyvin tasoittaa saldoa. Ulkoilutuntien määräksi laskin n. 41h, mutta tuohon ei ole laskettu lainkaan esimerkiksi koko perheen viikottaisia retkiä. Toukokuun retkikohteena oli paikallinen Rivonmäki, Marttila, Osmalahti, Lieto ja Forssa, jossa käytiin isäni synttärikahvilla. Oltiin myös yksi yö hostellissa HML:ssa ja sen reissun yhteydessä käytiin mun mummun synttärikahvilla. 

Naapuritalossa asuvaa äitiystävää treffattiin seitsemän kertaa ja anoppilaan soitettiin kuukauden aikana kolme videopuhelua, kun sillä suunnalla kyläilyt ovat tässä keväällä jääneet... V täytti vuoden (!) ja juhlittiin sattuneesta syystä vain pienimuotoisesti: mun äiti ja sisko kävi kahvilla ja toisena päivänä treffattiin kummit puistopiknikillä.

Oma aika tuntui olevan kortilla, mutta näin jälkikäteen päiväkirjaa vilkaistessa on todettava että olihan sitäkin ihan kiitettävästi. Ehdin katsoa yhden etäkonsertin, lukea yhden kirjan, valmistaa voikukkasimaa (tästä tulossa postaus myöhemmin!), käydä neljällä tai viidellä kirppiksellä (joista yhdellä kaksikin kertaa) ja saada ainakin kolme 500-1 000 palaista palapeliä valmiiksi. Muutama enemmän tuli aloitettua, mutta ne eivät syystä tai toisesta valmistuneet (liian hankala aihe, paloja puuttui tms.)... Katselin muutaman viimeisen Lapsi tuntemattoman kanssa-jakson (ihana sarja!) ja Setämiehen kanssa yhdessä Rikkaat ja Rahattomat-kauden loppuun sekä saunottiin 8 kertaa.

On ne vaan hyviä vaikka (toistaiseksi) tuhottoman kalliita...

P.S. Pyykkiä tuli pestyä 20 koneellista. 

Ei ihmekään, että olen jatkuvasti ollut ripustamassa tai viikamassa puhtaita kaappiin...

Oma Masterchef-haaste, osa 4/12

Koska maaliskuinen haaste ei mennyt aivan putkeen, huhtikuussa kokkailtiin painetehtävän merkeissä. Mulla meni pitkään miettiessä sopivaa haastetta ja lopulta asian ratkaisi, kun sovittiin Setämiehen vanhempien tulevan pääsiäisen pyhinä lounaalle.

On yllättävän hankala arvioida noita valmistusaikoja. "Perustehtäviin" oon käyttänyt ohjelmasta tuttua 75 minuuttia, mutta heti jos on vieras keittiö, erikoisempia raaka-aineita tai useampi ruokalaji valmistettavana, on se huomioitava myös ajallisesti. Suurin haaste on kumminkin se, etten yhtään osaa ennustaa mitä Setämiehen päässä liikkuu. Tässä(kin) tehtävässä aikaa oli aivan liikaa, Setämies jätti kokonaan käyttämättä tuon perjantain valmistelutunnin...

Pääruuaksi saatiin pasta carbonaraa, lehtikaalisalaattia ja pestokastiketta ja jälkiruokakahvin kaverina maisteltiin mämmirahkaa. Saatiin kaikki vatsat täyteen hyvää ruokaa (tuo pasta ei petä koskaan!) ja nyt odotellaankin mitä toukokuun haaste tuo tullessaan.

Oma Masterchef-haaste, osa 3/12

Maaliskuun Masterchef-haasteeksi paljastui (ensimmäinen) mysteerilaatikko. Nämä on mun suosikkijaksoja nimikko-ohjelmassa ja odotinkin tätä omaa versioo kovasti. Ennen laatikon sisällön paljastamista ehdin hyvin fiilistellä ainesosilla ja miettiä mitä itse olisin niistä tehnyt.

Laatikosta paljastui ohjelmasta tuttuun tapaan seitsemän ainesta, joista kolmea piti käyttää. Koitin miettiä aineksia niin, että joitakin olisi helppo yhdistää toisiinsa ja joitakin vaikeampi. Jotain tuttuja ja jotain meidän keittiöön ehkä vierasta. Päädyin valitsemaan pennepastan, säilykemangot, kanankoivet, kandeeratun inkiväärin, maitorahkan, omenan ja papu- ja hernemixin.

Sisällön paljastuttua lähti kello tikittämään ja me lähdettiin tyttöjen kanssa ulos nauttimaan tuoreesta lumesta, palaten kotiin hieman määräajan loppumisen jälkeen. Jostain syystä kokkailuun mennyt aika oli venähtänyt - ja tarvii myöntää, että olin myös pettynyt ruuan ulkonäköön. Varmasti ihan hyviä aineksia, mutta väri/silmänruoka puuttui täysin. Maistelun myötä todettiin myös kanan olevan raa´ahkoa ja pastan aika kuivaa - juustokuorrutuksesta huolimatta. Salaatin virkaa toimitti siivutettu omena ja papumix oli saanut rapean elementin roolin uunin kautta. Rapeat pavut taisikin olla ainoa osuus mikä tuli syötyä kokonaan...

Koska haaste meni "pieleen" monestakin syystä, oli nyt huhtikuussa ensimmäisen (ehkä ainoan?) painetehtävän aika... Siitä lisää myöhemmin!

Kirje menneisyydestä - taas

Kevätsiivoiluja tehdessä vastaan tuli kirjekuori, jonka päällä luki “avaa vasta 04/2020”. Harry Potter-aiheisesta kirjekuoresta ja Pollux-hevoskerhon maskottitarroista päätellen kirjoittamisesta taitaa olla kymmenisen vuotta - ja kirjeen lukeminen vahvisti näitä päätelmiä. Olen aloittelemassa isälläni asumista ja lukiota, kirje on siis kirjoitettu loppukesällä/alkusyksyllä 2010.

Annoin kirjeen levätä jonkin aikaa pöydällä ennen sen avaamista ja ehdin miettiä millaista elämäni oli tuolloin, aikuisuuden kynnyksellä, ja miten paljon olen tuolloisia haaveita onnistunut kymmenessä vuodessa toteuttamaan. Aika paljon. Mietin myös, jos nyt kirjoittaisin itselleni kirjeen 10v päähän, mitä sanoisin ja mistä haaveilisin... En tiedä.

Olisin toivonut kirjeen olevan vapaamuotoisempi, mutta ihan ok tämä (ilmeisesti Demistä) napattu pohjakin oli. 

Kotitöiden jako meidän perheessä

Kopioitu blogista Koti Kumpulassa, luvan kanssa. 

Muutamia kysymyksiä jätin pois, koska meiltä ei esim. löydy kouluikäisiä lapsia, puutarhaa tai koiraa.

Kuka meillä kokkaa? Minä pääosin, mutta Setämies on tämän suhteen aktivoitunut viimeisen parin vuoden aikana. Hän kokkaa n. 1-3 kertaa viikossa.

Kuka meillä käy ruokakaupassa? Käydään yleensä koko perheen voimin. Näin korona-aikana ollaan alettu hyödyntää lähikaupan keräilypalvelua, ostokset tuodaan kaupasta autoon.

Kuka meillä hoitaa tiskit? Useimmiten minä tyhjennän ja täytän tiskikoneen, Setämies kerran-pari viikossa. Tiskikone pyörähtää 1-2krt/pv. Käsin tiskattavat hoidan pääosin minä, Setämies hoitaa omat veitsensä ja pannunsa.

Kuka meillä pesee pyykit? Minä.

Kuka meillä viikaa pyykit ja laittaa ne paikoilleen? Minä.

Kuka meillä vaihtaa lakanat? Siivooja tai minä. Joskus saatetaan Setämiehen kanssa yhdessä vaihtaa.

Kuka meillä vaihtaa pyyhkeet? Minä tai siivooja.

Kuka meillä laittaa tavarat paikoilleen? Pääosin minä, Setämies ehkä omansa. P:tä opetetaan siivoamaan lelut leikkien jälkeen.

Kuka meillä ostaa lasten vaatteet? Pääosin minä. Setämies osti hiljattain P:lle naamiaishaalarit (poliisi & palomies), kun innostui roolileikeistä.

Kuka meillä maksaa laskut? Setämies hoitaa asuntoon ja autoon liittyvät, minä lasten kulut. Molemmilla omat vakuutukset, puhelinlaskut jne.

Kuka meillä siivoaa? Siivooja käy parin viikon välein. Keittiön pyrin imuroimaan päivittäin, ja iltaisin tsekkaan vielä lasten haalarit yms paikoilleen. Tiskit ja pyykit tuli jo mainittua, roskia viedään tarpeen mukaan.

Kuka meillä kuljettaa lapset harrastuksiinsa? Yleensä mä vien P:n kävellen puuhakerhoon (kerran viikossa, ei korona-aikana) ja Setämies hakee. Jumppaan (ei myöskään nyt korona-aikana) Setämies vie ja hakee.

Kuka meillä leikkaa nurmikon? Milloin mikäkin kesäpoika. Ollaan tässä pyritty hyödyntämään paikallisia nuoria 4H-yrittäjiä yms.

Kuka meillä haravoi? Minä.

Kuka meillä tekee lumityöt? Usein ei kukaan… Setämies joskus innostuessaan, mä silloin kun on pakko. Joskus mun äitillä menee hermo, ja lakaisee/hiekoittaa portaat.

Kuka meillä sytyttää takan? Setämies

Kuka meillä lämmittää saunan? Kumpi vaan, sähkösauna on helppo napsauttaa päälle.

Kuka meillä vaihtaa autojen renkaat? Setämies vie auton huoltamolle. Kitkarenkaita ei tarvitse kovin usein vaihtaa/vaihdattaa.

Kuka meillä tankkaa ja lisää pissapojan nestettä? Setämies, hänen auto.

Kuka meillä hoitaa sairaat lapset? Pääosin minä, työttömänä olen joka tapauksessa kotona.

Kuka meillä hoitaa lasten iltapuuhat? Yhdessä hoidetaan. Setämies kylvettää tarvittaessa. Mä hoidan usein iltapalat, Setämies P:n siitä eteenpäin ja mä V:n. Mä laulan iltalaulun, Setämies lukee iltasadun. Suurin piirtein kerran viikossa Setämies viettää iltaa roolipelien parissa jolloin mulla on molempien kaikki iltatoimet.

Kuka meillä laittaa lapset nukkumaan? P kömpii iltatoimien jälkeen itse sänkyyn, Setämies peittelee. Mä lasken iltalaulun jälkeen V:n sänkyyn ja peittelen. Setämies lukee sadun ja molemmat nukahtaa yleensä puolen tunnin sisällä siitä kun satu on loppunut. Tarvittaessa vaihdetaan nukuttajaa, mutta en muista koska viimeksi olisi ollut sellainen ilta...

Jäikö sun mielestä jotain töitä puuttumaan? Miten teidän taloudessa työt jakaantuu?

Oma Masterchef-haaste, osa 2/12

Helmikuun loppupuoliskolla Setämies vietti talvilomaa ja saatiin Masterchef-haaste sovittua yhteen loman arkipäivistä. Haaste oli huomattavasti hankalampi kuin ensimmäisellä kerralla; tällä kerralla kokattiin vieraassa keittiössä - aivan kuten oikeassa Masterchefissä kokataan välillä eri ravintoloissa, ulkotapahtumissa jne. Jännitin koko edellisen vuorokauden miten Setämies suhtautuu haasteeseen, mahtaako heittää hanskat tiskiin ja sanoa ettei kyllä tällaiseen lähde. Ei heittänyt, hieman vain nyrpisteli nenää ennen kuin alkoi suunnittelupuuhiin ja kauppareissulle.

Sovittiin, että joitakin ruoka-aineita otetaan kotoa mukaan. En tiennyt itsekään vastaanottavan keittiön varustetasoa ja olisi ollut hassua ostaa kaupasta suolasta ja pippurista lähtien kaikki. Edellisenä iltana oltiin haettu reko-torilta lampaan jauhelihaa ja vähän arvasinkin Setämiehen tekevän siitä jotain. Pienet ostokset piti näistä valmisteluista huolimatta suorittaa - mikä oli ihan hyvä, sain itse sillä välin lapset lähtökuntoon. Setämies arveli, että jollekkin naapureista mennään, mutta heissäkin oli vielä 2-4 perhevaihtoehtoa.

Eräällä naapurille mentiinkin ja Setämies alkoi kokkaushommiin. Kippojen ja kuppien etsimiseen meni yllättävän paljon aikaa, ruoka myöhästyi annetusta ajasta n. 15min. Sovittiin myös ettei salaattia tarvitse pleitata (kuten ohjeissa oli määritelty). Lämmin ruoka tuli lautasille aseteltuna ja salaattia kukin sai ottaa kulhosta oman mielen mukaan. Tarjolla oli lihapullia (lampaasta), parmesaanikuorrutteisia lohkoperunoita, kermaviilikastiketta ja kreikkalaista salaattia - ja vastaanottanut keittiö tarjosi pyytämättä oivaa valkoviiniä palan painikkeeksi.

Olenko muutakin kuin äiti?

Mä olen aina haaveillut saavani lapset nuorena. Voi olla, että se on "kotoa opittua" (äidilläni oli 20-vuotiaana jo kaksi lasta) tai sitten pitkähkön koulukiusaamisen kokeneena halusin saada pyyteetöntä hyväksyntää. Vaikka jonkin verran tuli opiskeluaikoina baareissa käytyä, aika maltillista se oli; enemmän viihdyin kotona ja kaipasin, että saisin jakaa kodin jonkun kanssa. Kesällä 2013, ollessani "jo" lähes 20v pääsin askeleen lähemmäs lapsihaavetta, mutta se romuttui lopulta apteekista haettuun jälkiehkäisypilleriin. Olin pitkän aikaa rikki ja hukassa, itkin miksi se mahdollinen lapsenalku piti tappaa. Myöhemmin olen ymmärtänyt ettei siinä parissa vuorokaudessa ehdi mitään alkua syntyä - ja kiitellyt mielessäni ihmisiä jotka tuolloin noin "raadolliseen" valintaan pakottivat.

Aikaa kului, sain lopulta (ammatti)koulunkin käytyä suht kunniallisesti ja aloittelin uutta elämää ensin Porissa ja sittemmin Setämiehen kanssa yhteisessä Turun kodissa. Reilu puoli vuotta oltiin asuttu yhdessä, kun päätettiin luopua ehkäisystä - ja puf, kaksi kuukautta myöhemmin olin raskaana. Nopeammin kuin meistä kumpikaan oli kuvitellut. Juuri aloitettu toinen ammattitutkinto sai jäädä raskauspahoinvoinnin myötä, tiesin etten ehtisi valmistuakaan ennen lapsen syntymää eikä opintojen keskeyttäminen X ajaksi tuntunut omalta ratkaisulta. P syntyi lokakuussa 2016, raskausviikoilla 35+5.

Kolme-neljä kuukautta meni uuteen elämäntilanteeseen totutellessa ja kun sitten aikaa parisuhteelle ja seksille alkoi taas löytyä, ehkäisy "unohtui". Useamman kerran se saikin unohtua ennen kun tein positiivisen raskaustestin elokuussa 2017. Lapsille tulisi n. 1,5v ikäeroa. Tai olisi tullut, jos tuo raskaus ei olisi päättynyt keskenmenoon muutama viikko myöhemmin… Olin taas pitkään rikki, ehkä enemmän kuin uskalsin kenellekkään näyttää/tunnustaa. Syytin itseäni niistä muutamasta punaviinilasillisesta jotka olin juonut hedelmöittymisen ja positiivisen raskaustestin välissä, ihmettelin mikä kropassani on vikana kun raskaus ei meinaa alkaa ja sitten kun alkaa, loppuu liian aikaisin. Pakkohan jotain vikaa oli olla, kun P:kin syntyi etuajassa...

Loppukevääseen 2018 mennessä uutta raskautta ei ollut kuuluakseen ja aloin tiheämmin seurata kuukautiskiertoa. Kuukausia ovulaatioineen, yhdyntöineen ja menkkoineen tuli-ja meni. Aloin taas miettiä mikä on rikki, ei tämän näin vaikeaa pitäisi olla. Ei ollut ensimmäisenkään kohdalla. Elokuussa soitin neuvolaan, en tiennyt miten suhtautua epäsäännölliseksi muuttuneeseen kiertoon ja haluttiin aloittaa keskustelut mahdollisista lapsettomuushoidosta. Tapaamispäivän aamuna tein piruuttani raskaustestin ja se olikin yllättäen positiivinen, josta viime toukokuussa syntyi V.

Muutto kolmelle uudelle paikkakunnalle (P:tä odottaessa Turusta pois), yhteenmuutto Setämiehen kanssa, kaksi lasta, toinen ammattitutkinto (2018) ja avioituminen on pitänyt huolen ettei kuluneen viiden vuoden aikana ole ehtinyt juuri tylsää olla. Olen koko tämän ajan haaveillut aktiivisesti lapsesta, ensin siitä yhdestä ja heti perään toisesta. Nyt on kaksi lasta enkä tiedä mitä haluan seuraavaksi. En halua ajatella, että lapsiluku olisi lopullisesti tässä, mutta toistaiseksi on. Mulla ei ole työtä tai koulua mihin palata, kumpikaan luettu ammatti ei tunnu omalta-mutta en myöskään tiedä mikä tuntuisi. Haluaisin töihin, mutta en tiedä mihin. Ehkä kouluun, mutta mille linjalle? Aikuislinjalle vai työkkärin tukemana päiväopintoihin, kenties oppisopimuksella jotakin, mitä?.. En muista koska olisin viimeksi ollut näin hukassa.

Tätä sohvalta katsottua näkymää olen viime aikoina monesti tuijotellut ja pohtinut tulevaisuutta...